Hoitoapua esimerkiksi? Monet tuntuvat pitävän ja valittavat sitten kovaan ääneen kun ei se mummo taaskaan ottanut lapsia, vaikka olisivat olleet siellä juuri pari viikkoa sitten. :\| Mun omat vanhemmat ei hoida lapsia, paitsi jos mulle tulisi joku tärkeä meno. Miehen vanhemmat pitävät yötä usein lapsia ja hoitavat tarvittaessa. :flower: Arvostan sitä paljon.
Pidätkö isovanhempien apua itsestäänselvyytenä?
- Viestiketjun aloittaja ViciousDream
- Ensimmäinen viesti
Pyrystiina
En pidä, minulle on iso kynnys yleensä pyytää hoitoapua. Yleensä en pyydäkään, vaan tarjoutuvat itse lapsia hoitamaan.
Sama juttu. Yritän muistaa kiitoksenkin. Tuntuu, että olen paljon velkaa vanhemmilleni. Heistä on ollut suuri apu!
:flower:
:flower:
\
No, enpä muuta voi sanoa minäkään. Omilta isovanhemmillani sain aikoinaan, mutta he ovat jo kuolleet. Lasteni isovanhemmilta... no huoh.Alkuperäinen kirjoittaja 27.05.2007 klo 23:18 vieras kirjoitti:
Kyllä on pakko myöntää, että ehkä vähän pidän.... Asumme kaukana isovanhemmista ja aina kun menemme mummolaan (n. kolmen kuukauden välein) pidän itsestäänselvyytenä, että äitini hoitaa yhtenä iltana poikaa, että saamme miehen kanssa yhteisen illan. Anopin apua en pidä itsestään selvyytenä....ehkä en kehtaa häneltä niin odottaa mitään.
pykärä
minä arvostan apua ja saan sitä tarvittaessa... itse en pidä sitä itsestäänselvyytenä, koska vanhemmillani on sairauksiakin (ei mitään silleen vakavaa tai turvallisuuteen vaikuttavaa) ja enemmän kun heitä tapaamme olemme porukalla yhdessä ja vietämme aikaa. mutta jos minulla jotain asioita (eipä juuri usein, mutta) niin yleensä apua saanut.
he haluavat auttaa ja otan avun vastaan silloin kuin tarve. muuten vietämme sitten aikaa yhdessä. varsinkin näin kesällä tulee paljon vietettyä aikaa ulkona heidän isolla pihallaan =)
he haluavat auttaa ja otan avun vastaan silloin kuin tarve. muuten vietämme sitten aikaa yhdessä. varsinkin näin kesällä tulee paljon vietettyä aikaa ulkona heidän isolla pihallaan =)
Meidän perheessä on lapsukainen on tuonut meidät lähemmäksi toisiaan. Perheenä meistä on tullut mukava kasvuympäristö tyttärelleni. En ajattele, että vanhempani olisivat "vain" hoitajia. He ovat lapseni yhdet kasvattajat ja roolimallit.
Hoitoapu ei ole itsestäänselvyys, mutta läheinen kanssakäynti kylläkin. =)
Hoitoapu ei ole itsestäänselvyys, mutta läheinen kanssakäynti kylläkin. =)
Kummatkaan isovanhemmista eivät hoida lapsiamme. Muutaman kerran ollaan käyty ostoksilla/tehty suursiivoa niin, että muksut on voineet mennä mummolaan. Mutta noin kaksi tuntia on maksimi ja sekin hyvin harvoin. Mutta pärjäillään, kun ollaan sillä asenteella, että lapset vaan aina on mukana joka menoissa.
Keittiönoita
En pidä. On ollut mukavaa, jos ovat voineet hoitaa muksuja tarvittaessa, mutta sen varaan en ole koskaan voinut mitään laskea. Eli ensin on pitänyt kysyä ja sitten vasta sopia omia menoja tai olla menemättä.
En pidä.
Ja tästä asiasta puhuttiin juuri tänäänkin kun oltiin mun vanhempien luona.
Sanoivat että toki kyllä mielellään ottavat silloin kun sovitaan ja meillä olis jotain menoa... mut vähiin taitaa nekin kerrat jäädä kun asuvat niin kaukana.
Ja no ei tuota anoppiakaan itsestäänselvyytenä pidä... kyllä mä ihan nätisti olen kysynyt että joutaisko neitiä kattoon sillä aikaa kun käyn hampilääkärissä.
Ja tästä asiasta puhuttiin juuri tänäänkin kun oltiin mun vanhempien luona.
Sanoivat että toki kyllä mielellään ottavat silloin kun sovitaan ja meillä olis jotain menoa... mut vähiin taitaa nekin kerrat jäädä kun asuvat niin kaukana.
Ja no ei tuota anoppiakaan itsestäänselvyytenä pidä... kyllä mä ihan nätisti olen kysynyt että joutaisko neitiä kattoon sillä aikaa kun käyn hampilääkärissä.
Ei toki se itsentäänselvyys ole, vaikka äitini olis kyllä valmis tulemaan tänne hoitamaan 500 kilometrin päästä. Mutta ny tommosta voi vaatia!
Ja ku tunnen äitini, se ku ei tunne sanaa "ei".... Mutta olen sen "oikean ein" kuiteski oppinu tuntemaan =)
Ja ku tunnen äitini, se ku ei tunne sanaa "ei".... Mutta olen sen "oikean ein" kuiteski oppinu tuntemaan =)