Pienten lasten äidit

Miten olette pärjänneet kun uusi vauva on syntynyt? Itselläni tilanne, että lapsilleni tulee hiukan vajaa kaksi vuotta ikäeroa ja hirvittää se alkuhässäkkä ennenkuin johonkin rytmiin pääsee. Mieheni ei voi pitää siinä kohtaa isyyslomaa, koska on yrittäjä ja työt pukkaa päälle eikä meillä ole ketään muutakaan kuka auttaisi. Esikoisella oli paha koliikki joten siihenkin olen kyllä henkisesti varautunut. Kertokaa kokemuksia.

 

kyllä se homma menee sitte omalla painollaan....raskasta se on aluksi!! meillä 1v4kk ikäero...

 

Meidän muksuille tuli 1v10kk ja tosi hyvin pärjätty alusta asti.
Mies siis käy vuoro-työssä(aamu,ilta ja yö) Muutaman päivän oli isyyslomalla.
Kyllä se arki alkaa hyvin äkkiä rullaamaan Onnea...

 

Hyvin pärjätty mennään ihan omalla rytmillä vielä. Kyllä se rytmi siitä palautuu normaaliksi kun vaavi kasvaa. Niin ja meillä siis vauva on vajaat 2 vk ja isommat on 1 v ja 2 v. On noita isonpi vielä muutama mutta tässä kysyttiinkin näin pienellä välillä syntyneitä.

 

Tuo on juuri aika rankka yhistelmä: pieni taapero ja vauva! Se isompikin vaatii koko ajan huomioo ja vaippa hommia, pue, syötä, nukuta, leiki ym.. juttuja ja vauva kiljuu samaan syssyyn äitiä.. No onneksi sinulla ei sentään ole kovin montaa pientä samaan aikaan eli esim: neljää alle viisi vuotiasta niinkuin meillä ja KIIRETTÄ PITÄÄ... Silti niin älyttömän onnellinen olen minä =)

 

Tuo on juuri aika rankka yhistelmä: pieni taapero ja vauva! Se isompikin vaatii koko ajan huomioo ja vaippa hommia, pue, syötä, nukuta, leiki ym.. juttuja ja vauva kiljuu samaan syssyyn äitiä.. No onneksi sinulla ei sentään ole kovin montaa pientä samaan aikaan eli esim: neljää alle viisi vuotiasta niinkuin meillä ja KIIRETTÄ PITÄÄ... Silti niin älyttömän onnellinen olen minä =)

Eikö joskus tunnu että on vain kone? Oletko väsynyt? Mitä teet vastapainoksi jotta jaksat?

 

Opeta vauva kantoliinaan heti pienestä! Saa olla lähellä, ja pystyt samalla touhuamaan muutakin. Ja esikoiselle joku kiva juttu, kun vauva syö: esim. että silloin saa valita kirjan ja luetaan yhdessä, tulee viereen sohvalle, joku video tmv. vastapainoksi sille, että vauva vaatii äidin olemaan vähän paikallaan ja hösäämättä.

 

Kyllä sen kestää. Sen 2-5kk kunnes helpottaa, eikä se alkukaan NIIN ylivoimaista ole. Onhan sulla kuitenkin lasten ISÄ jolle antaa lapset/lapsi välillä.Yllättävän helposti alkaa rullaan kahden kanssa eläminen. Muistaa pitää vaan ittestäki huolta

 

Tuo on juuri aika rankka yhistelmä: pieni taapero ja vauva! Se isompikin vaatii koko ajan huomioo ja vaippa hommia, pue, syötä, nukuta, leiki ym.. juttuja ja vauva kiljuu samaan syssyyn äitiä.. No onneksi sinulla ei sentään ole kovin montaa pientä samaan aikaan eli esim: neljää alle viisi vuotiasta niinkuin meillä ja KIIRETTÄ PITÄÄ... Silti niin älyttömän onnellinen olen minä =)

Eikö joskus tunnu että on vain kone? Oletko väsynyt? Mitä teet vastapainoksi jotta jaksat?

Saa kysyä!
Meille tuli 2 lasta 1v 4kk ikäerolla sitten kolmas tilaukseen ja saatiin kaksoset. Saamme apua tietenkin lähimmältä suvulta. Vauvat vielä niin pieniä, etten omaa aikaa kaipaa..

 

Ateriahuolto vaatii hyvää suunnittelua, kaikkia mahdollisia tukiverkkoja täytyy koettaa hyödyntää, ja ihan pieni nyt tuurilla nukkuukin vielä aika paljon... omasta synnytyksen jälkeisestä kunnosta myös riippuu varmasti paljon miten kaikki sujuu.

Meillä harjoiteltu nyt sen verran, että vauva hieman vajaa 3 vk ja esikoinen 1 v 11 kk ja mies palasi juuri 10 päivää kestäneeltä työreissulta, ja ihan kivasti meni! Tiivis tissillä olo oli vähän haastavaa, mutta yllättävän monet hommat saa hoidettua myös vauva rinnalla rippuen

 

meillä muksut n1v10kk iäkerolla ja aika hyvin lähti arki pyörimään kakkosen syntymän jälkeen. mies ei pystyny pitämään isyyslomaa just sillon ollenkaan, mutta ihan kivasti sujui kuitenkin. tosin sellasina päivinä kun edellien yö oli ollut superhuono (eli ei ollu saanu nukutuksi juuri lainkaan) turvauduin itse niihin muutamaan eneikseen jita kaupasta sai (erikoisruokavalio) ja esikolle oli yleensä pakkasessa valmiita annoksia ruokaa varalle jos ei vaan jaksanut seistä hellan edessä (laatikoita, kiusauksia, soppaa ym. tein pirteimpinä päivinä pakkaseen)
Yritin esikon päiväunien aikaan itekin käydä maate jos vauva vaan oli tyytyväinen/nukkui vaikka olis kotihommiakin ollu--ne ei karannu mihinkään sillä aikaa kun nukuin ja mies työpäivän jälkeen osallistui super-kiitettävästi sekä lasten että kodin hoitoon!!!

 

kyllä se hyvin menee meillä pojat nyt 3v, 2v ja 8kk. eli esikko oli hieman alle vuoden kun toinen syntyi, aika hyvin esikko malttoi odottaa, kun vauva söi, toinen huusi vauvana aika paljo iltasin, mutta sillonki esikko oli jo nukkumassa(hyvät unen lahjat, ei herännyt vaikka vauva huusi). ja muutenki ku arki rutinoituu hyvin, niin helpommaksi menee. ja toisaalta ku vauvat nukkuu paljo ihan pienenä, niin hyvin oli aikaa hoitaa kotihommat, ruoan laitot ym. mutta sillon ku vauva vaati huomiota, niin esikko sai odottaa ja hyvin tottui siihen.

kolmas syntyi, kun isommat oli 2v6kk ja 1v6kk. hyvin meni ja mennyt tähänkin asti. raskainta mun mielestä on se, kun nuo isommat poitsut kinastelee keskenään ja uhmailee. kun vauva tarvitsee huomiotatai muutenki itse "leikin" vauvan kanssa niin isommat hyvin odottavat ja välillä myös itse osallistuvat"leikkiin". tosin pientä mustasukkasuutta on ollut ilmassa, mutta enemmän isompien poikien kesken(ovat toisistaan mustasukkasia).

meillä on pojille tullut kunnon rytmi 4kk ikäsenä(kahet päikkärit), sekin helpottaa jo kovasti.

ruokapuolesta. yleensä pyrin jättämään toisesta lämpimästä ateriasta pojille seuraavaksi aamupäiväksi ja toisen ruuan teen vähä ennen kun sen aika on. hyvin sujuu niin.

helpottaa myös mun jaksamista, että pojat nukkuu päikkärit samaan aikaan. sillon yleensä pyrin olla tekemättä mitään. on se oma aikakin päivästä tärkee. ja onneksi esikko nukkuu vielä päikkärit.

mutta kaikki tietenkin omalla tyylillään. meille sopii hyvin tällänen rytmi mitä meil on päivästä toiseen samanlainen. (aamupalat, pesut, pukemiset,siivous, ulos, ruoka, päikkärit, välipala, sisällä puuhailua, ruoka, vauva toisille päikkäreille, ulos, iltapala, pesut, yökkärit päälle, nukkumaan).toki on erilaisiaki päiviä, jos esim mennään kauppaan, kyläileen, muskariin..

nii ja pääosin oon yksin lasten kans.

 

Kiitos vastauksista, Kyllähän se siitä jotenkin arki varmasti lähtee rullaamaan. Itsellä on vaan esikoisen koliikki ajasta hieman pelko persuksissa. Mieheni on kyllä täydellinen isä jos sellaista nyt on, mutta kyllä se oli silloin vaikeaa kun vauva huusi yöt ja miehen oli jaksettava töissä. Itse sentään pystyi nukkumaan päivällä kun vauva nukkui ja tätä kesti 4 kuukautta. Mutta onneksi yleensä asiat aina jotenkin lutviutuu.

 

Lisäyksenä vielä että esikoisemme on aika aktiivinen tapaus ja esim. ulos pitäisi lähteä noin tunti heräämisen jälkeen ja ruoka pitäisi aina valmistaa alusta loppuun asti, että hänet saa syömään. Paino on käyrien alla jonka vuoksi sitä ruokaakin pitäisi saada menemään alas. Mitään eineksiä ei suostu syömään.

 

Hyvin pärjäsin. Lapsilla tasan kaksi vuotta ikäeroa, ja kuopuksen syntyessä mieheni teki kahta työtä ja opiskeli, eli ei käynyt kotona kuin nukkumassa.

Sain lapsille aika nopsaan suht samanlaisen rytmin, eli esim. päiväuniaikaan sain nukuttua itsekin. Siitä oli suuri apu. Samoin siitä, ettei esikoinen ollut "rytmiriippuvainen": häntä ei haitannut, jos ulosmeno tai päiväunille meno viivästyi tunnilla tai kahdella.

 

Meillä tuli ikäeroa 1 v 8 kk ja oli se eka 4 kk rankkaa. Meillä lapset kestovaipoissa eli pyykkiä riitti ja sitte me vielä muutettiin kun kuopus oli 3,5 kk. Olin ensin tosi väsynyt, mutta ajattelin että kyllä tämä tästä helpottaa ja kyllä se on helpottanutkin. Ruoat tein iltaisin valmiiksi ja syötiin valmisaterioitakin (lapsi vauvaruokia ja ite jotain maksalaatikkoa). Mulla tosin mies oli isyyslomalla ja sain välillä anopista hoitoapua. Se on hyvä kun lapsilla pieni ikäero, että meillä ainakaan esikoinen ei ole ollut kauhean mustasukkainen pienemmästä eli ei taida edes muistaa aikaa jolloin oli ainut lapsi.
Tsemppiä!

 

Ihan samoilla linjoilla edellisten kanssa. Sitä ei millään voi etukäteen kuvitella miten kaikki menee, sitten se vaan tilanne tulla tupsahtaa ja kas -siitä selvitään. Meillä ensimmäiset 2kk oli aika hässäkkää, puolen vuoden kohdalla huomasin, että kaikki sujuukin hienosti ja on kait sujunu jo jonku aikaa. Kaikki ulkoilut ja muut menee siinä jotenkin. Isompi oppii onneksi odottamaan ja mielestäni on ihan hyväkin niin.

Meillä aina myös kotiruokaa eli senkin ehtii tehdä mutta mielestäni kannattaa suunnitella valmiiksi hyvin ja valmistella esim. puoliksi aina, kun ehtii. Uunissa teen usein sapuskaa, kun se tulee esim. ulkoilun aikana hyvin siinä sivussa. Lisäksi teen edellisenä iltana usein ruokaa seuraavaksi päiväksi. Tärkeää kaikkien jaksamisen ja hermojen kannalta on, että ruokaa ei tarvii hirveesti odotella ulkoa tullessa vaan saa lautaset nenien alle niin johan helpottaa!

Tsemppiä! Kohta sä huomaat, että hups, vauva on jo iso ja taas selvittiin!

 

Kantoliina kannattaa ottaa avuksi alusta asti. Vapautuu esim. asioilla käydessä kädet isommalle. Yritä mahdollisimman nopeasti saada edes yhdet päiväunet samaan aikaan. Itse olin pitkään osittain tyytyväinen kun nukkuivat eri aikaan, mutta silloin ei saa itse yhtään täukoa. Isompaa kannattaa jo ennen vauvan syntymää opettaa tekemään asioita itse. Meillä esim. nousemaan itse autoon, istumaan sohvalla vieressä ei aina sylissä, siivoamaan, viemään asioita roskiin. Ei sitten kohdistu kiukku vauvaan, kun ei voi istua sylissä, jos haluat imettää ja lukea toiselle satua samaan aikaan.

Meillä esikoisella oli koliikki, mutta onneksi ei pienemmälle tullut.

 

Meillä ikäero oli 1,7kk ja eka vuosi oli järkyttävän raskas. Molemmat lapset hyvin vaativia, koliikkisia, kuopus oli perustyytymätön, huono uninen... esikoisella alkoi uhmaikä ja voimakas mustasukkaisuus kausi. Lisäksi jatkuvat sairastelut=(
Hengissä selvittiin, mutta haaveissa joskus ollut kolmas lapsi jää kyllä tekemättä. Nyt kun kuopuskin 1.5kk elo menee jo ihan omalla painollaan.
Monilla ystävilläni on ollut samanlaisia ikäeroja ja kaikki on mennyt yllättävänkin hyvin. Meillä kaikki tuntui vaan menevän vaikeimman kautta... Mutta edelleen teksisin lapset pienellä ikäerolla, rankkuudesta huolimatta.
Positiivista asennetta ja armoa itselle, ts. "mene sieltä missä aita on matalin"-tyylillä=)

 

tottakai enemän kuin 1 alle kouluikäistä lasta on kokopäiväduunia aamusta iltaan ilman suurempia taukoja. ruokaa, tiskiä, ruokaa siivousta, itkua...

 

Mun lapsilla 1v 8kk ikäeroa ja todella hyvin ollaan pärjätty alusta asti....ei mitään ongelmaa tai valittamista. Paremmin jopa pärjään kahden kanssa ku yhden ;-)