Piereskeleekö ja röyhtäileekö miehesi?

Normaalia on moni muukin asia, jotka hoidetaan kohteliaasti omissa oloissa.

Kuin vaan. Jonkun mielestä kohteliaat käytöstavat on hienostelua, ja/tai perheenjäseniä kohtaan ei tarvitse käyttäytyä kohteliaasti. Musta toi on tosi outoa! Siis outoa että perheenjäsenten ja puolison seurassa käyttäydytään huonosti. Piereskellään, röyhtäillän, varmaan kiroillaan, nimitellään, huudetaan, raavitaan itseään, kaivellaan nenää ja korvia...mitähän vielä.

Toi raapiminen oli vähän hassu. En ajatellutkaan, ettei mieheni saisi nähdä mun raapivan itseäni

 

Meillä eletään näköjään kuin pellossa.. Kaikki piereskelevät kun paine kertyy (mieheni kanssa ei sentään ruokapöydässä) ja muut röyhtäilevät kun tarve tulee. Itse en osaa röyhtäillä, olen todella kade niille jotka osaavat..

 

Meillä osataan pyytää anteeksi jos vahinko (pieru tai röyhtäisy) sattuu ruokapöydässä. Tietysti yrittää pidättää jos muita läsnä. Käytöstavat on hyvä opetella ja käyttää niitä myös kotona. Mitä lapset oppii jos vanhemmat vapaasti päästelee kaasuja missä milloinkin sattuu olemaan

 

Onks muuten muilla tapana raapia selkäänsä seinän tai kaapin kulmaan? Muistan kun isäni teki sitä aina samaan valkoisen seinän kulmaan ja siitä kulmasta tuli sitten tumman harmaa.. Nyt miehelläni on sama tapa, mutta ruskean kaapin kulma joten ei ehkä jää jälkiä, silti hieman ärsyttää, johtuu ehkä lapsuuden ärsytyksestä

 

mun lapsuuden kodissa ei ikinä piereskelyyn kiinnitetty minkäänlaista huomiota. Ei pyydelty anteeksi, ei sanottu mitään. Ketään ei nolattu sanomalla että kuka pieraisi jne.

Mielestäni pietun anteeksipyytäminen ei ole hyvää käytöstä, niinkuin ei jonkun vessareissun kuvailukaan. Pierun sattuessa voi käyttäytyä aivan normaalisti koska se ei ole mikään iso asia tai tiedotettava asia.

 

Normaalia on moni muukin asia, jotka hoidetaan kohteliaasti omissa oloissa.

Kuin vaan. Jonkun mielestä kohteliaat käytöstavat on hienostelua, ja/tai perheenjäseniä kohtaan ei tarvitse käyttäytyä kohteliaasti. Musta toi on tosi outoa! Siis outoa että perheenjäsenten ja puolison seurassa käyttäydytään huonosti. Piereskellään, röyhtäillän, varmaan kiroillaan, nimitellään, huudetaan, raavitaan itseään, kaivellaan nenää ja korvia...mitähän vielä.

Miksi normaaleita ruumiintoimintoja pitäisi piilotella?
Kiroilen, raavin ja kaivan nenääkin, normaalia elämää.

 

Minusta taas piereminen ruokapöydässä voi viedä ruokahalun, joten on kohteliasta edes pyytää anteeksi, jos ei ole onnistunut pidättämään. Saattaahan siitä tulla kakan haju ruokapöytään!

Mieheni käyttäytyy mielestäni, niinkuin käytöstapoihin kuuluu esim. röyhtäissessä ruokapöydässä sulkee suun ja "puhaltaa" hajun poispäin muista, ja sitten tämä tavallinen kovaääninen röyhtäisy saattaa kuulua jos vaikka katsoo yksin telkkaria sohvalla.. Se ei ketään haittaa.

 

"Käytöstavat ovat ilman pakkoa noudatettavia käyttäytymisen malleja, jotka osoittavat henkilön olevan kohtelias, sivistynyt ja itsensä hallitseva" Sanoo Wikipedia.

Aika moni täällä ei tunnu tietävän tästä mitään.. Mistähän johtuu?

 

"Käytöstavat ovat ilman pakkoa noudatettavia käyttäytymisen malleja, jotka osoittavat henkilön olevan kohtelias, sivistynyt ja itsensä hallitseva" Sanoo Wikipedia.

Aika moni täällä ei tunnu tietävän tästä mitään.. Mistähän johtuu?

Sivistyneisyyttä voidaan mitata monella mittarilla. Toisille se on piereskely, toisille jotain muuta.

 

"Käytöstavat ovat ilman pakkoa noudatettavia käyttäytymisen malleja, jotka osoittavat henkilön olevan kohtelias, sivistynyt ja itsensä hallitseva" Sanoo Wikipedia.

Aika moni täällä ei tunnu tietävän tästä mitään.. Mistähän johtuu?

Ei lähipiirin/perheen kanssa ole syytä käyttäytyä tismalleen samoin, kuin julkisilla paikoilla, vieraissa jne.
Minusta olisi ahdistavaa ja omituista, jos joutuisin käyttäytymään aina, ihan jokaisen ihmisen seurassa kuin olisin puolituttujen/tuntemattomien ihmisten kanssa.

Se, miten käyttäytyy kotona ei kerro oikeastaan mitään siitä, millaiset käytöstavat omaa.
Vai kuvitteleeko joku, että perheensä kesken alasti tai rönttävaatteissa hilluva, joskus pierun tai röyhtäisyn päästävä nenänkaivelija on aina ja joka paikassa sellainen?

Nää nyt on aikalailla tottumuskysymys ja menee kategoriaan "kukin tavallaan".
Joissain perheissä voi olla normaalia vaikkapa huutaa, räyhätä, haukkua, kiroilla, piereskellä jne.
Joissain pierut on ok, mutta ei toisten haukkuminen edes suutuksissaan ja joissain ei tehdä noista mitään.
Tapoja on monia ja hyvä, jos ihmiset löytävät kaltaisensa eikä helposti ällöttyvän tarvitse sietää sikailua tai sikailevan orjailla kotonaan ja mennä vastentahtoisesti vessaan, jos tulee pieru.

Mua ärsyttäisi asua ihmisen kanssa, joka piereskelisi jatkuvasti, eli ei tulisi pierua joskus, vaan päivittäin monta kertaa päästelisi jotain pörinöitä - ja varsinkin, jos ne haisisivat!
Röyhtäily alkaa myös ärsyttään, jos sitä tekee jatkuvasti ja tekee siitä aina numeron.
Mutta ilman tollasta ääripään sikailua saa kyllä sikailla, eli pieru silloin tällöin on ok, kuten myös röyhtäys tai nenän kaivaminen (teen niitä itsekin).
Sellasen kanssa taas en voisi asua, jolla olisi tapana huutaa tai haukkua.

 

Voi, mitä kaikkea meillä kotona tehdäänkään.
Röyhtäillään ja piereskellään avoimesti. Toisinaan päästellään pieni tuhnu yhteisen peiton alla ja sitten yllärinä vähän lehautetaan peittoa.
Ollaan ihan käytöstavattomia sikoja keskenämme himassa. Se on ihanan vapauttavaa. Julkisesti sitten esitetään olevamme hajuttomia, pieremättömiä ja röyhtäilemättömiä ja hyväkäytöksisiä.

 

Ei kumpaakaan, varmaan joskus salaa mutta ei meillä kuulu se oikein tapoihin, että kuuluvasti piereskellään toisten läsnäollessa ja sitten toiset joutuu hajuissa olemaan. Jos tulee röyhtäys niin ei mun ole sitä pakko ainakaan kajauttaa ilmoille kuuluvasti. Ei nyt siis vessaan, mutta ei tarvi samalla sohvallakaan alkaa haista.

Meillä myös näin. Ei tarvi tulppa pyllyssä olla, mutta ei rutista ääneen. Varmaan alkuhuumaa, 6vuotta ollaan seurusteltu ja asuttu yhdessä. Lapselta jos pääsee niin pääsee.

 

Voi, mitä kaikkea meillä kotona tehdäänkään.
Röyhtäillään ja piereskellään avoimesti. Toisinaan päästellään pieni tuhnu yhteisen peiton alla ja sitten yllärinä vähän lehautetaan peittoa.
Ollaan ihan käytöstavattomia sikoja keskenämme himassa. Se on ihanan vapauttavaa. Julkisesti sitten esitetään olevamme hajuttomia, pieremättömiä ja röyhtäilemättömiä ja hyväkäytöksisiä.

Sama juttu meillä. Kamala olisi elää aina siveästi. Mä ymmärrän että jos itsehallinta ei ole lainkaan kurissa toisin sanoen jos alkaa vapaasti päästellä ja ei osaa edes julkisilla paikoilla rajoitta niin ehkä silloin totaalikielto päästelylle on kotonakin.

Mutta koska meilläkin tiedetään tarkalleen milloin ei ole sopivaa päästellä, niin ei ole ongelma jos kotona vapautuu =) Yksikään ihminen ei tiettävästi ole pierun hajuun kuollut taho röyhtäisystä aiheutuvaan ääneen. Hienohelmat sitten erikseen, jotka ei näitä kestä.

Jos tää tekee meidän perheestä juntin, niin sitten sitä olemme. Valitettavasti ulkopuoliset ei tuota kyllä kykene mitenkään näkemää Muksujenkin käytöstavat sellaisia että sievistelijä perheiden tenavat jää usein kakkoseksi.

 

Ei piere ruokapöydässä, mutta kaikkialla muualla kylläkin.
Aika vaikeaksi menisi elämä, jos ei kotona saisi piereskellä, silloin kun siltä tuntuu.

Ja perheessä useampikin laktoosivaivainen, jotein melkoinen trafiikki olisi välillä, kun koko ajan joku kirmailisi vessaan ja ulos. Pitäisi varmaan kehittää joku vuoronumerosysteemi kylppärin ovelle.

 

yäk...hyi... pieru haisee. Yäkkis, kamalaa "pikkurilli ojossa"