Pika-apua,millä katkasta uhmakohtaus?

Suuttui kun ei saa enempää karkkia. Vartin nyt kiljunu.. Eka näin raju uhmakohtaus,ikää 2v. Mikään muu ei kelpaa,siis huomion kääntäminen muualle ei onnistu/auta. Mitä teen?? Kauanko voin ns turvallisesti antaa huutaa?

 

ööh?? turvallisesti?? anna huutaa ja ota syliin/lähelle jos haluaa/suostuu, hohhoijaa tätä kasvatusta nykyään...

 

Anna kiljua vaan, jos ei muu auta. Jos ei vahingoita itseään eikä muita, niin ei ole hätää.

 

Pysy itse rauhallisena ja anna huutaa ihan rauhassa.

 

Meillä on noissa uhmatilanteissa useimmiten auttanut kun ottaa syliin ja juttelee asiasta ihan rauhassa. Jos oon jotain kieltänyt ja siitä suuttuu niin sitten selitän että miksi äiti kielsi ja että äiti ymmärtää kyllä jos tuli paha mieli ja harmittaa mutta näin on nyt asiat. Sitten kun vähän on rauhoittunut niin keksitään jotain yhteistä tekemistä tai laitan jonkun itsenäisen puuhan alulle. Ja jos ei rauhoitu tuolla konstilla niin sitten annan huutaa jonkun aikaa ja kokeilen uudestaan, ei oo hirveen pitkään jaksanu huutaa

 

Itelle korvatulpat ihan ensin, ettei mene hermo niin helposti... sitten olen sanonut, että "meillä on sääntö, että noin kovaa ei sisällä huudeta, mennäänkö pihalle huutamaan harmi pois vai hiljennätkö ääntä?" Ja sitten on käyty parvekkeella/pihalla (ihan ulkovaatteita pukematta) sylikkäin, siellä olen sitten sanonut, että huuda vaan tässä niin paljon kuin haluat. Aina loppunut n. 20s sisällä pihalle menosta.

 

Sylissä ja lähellä vaan pitämällä on ne meillä loppunut. Aluksi en ole edes paljon puhunut, kun tuntuu että se pahentaa aina kohtausta. Sitten kun vähän rauhoittuu, alan juttelemaan jotain ihan muuta. Yleensä siihen asiaan ei ole edes palattu, mikä siis kohtauksen aiheutti, olen yrittänyt vaan unohtaa koko jutun.

 

Olettepa päässyt aika helpolla. Meillä raivarit alkoi noin 1vuotiaana ja saattavat kestää helposti tunninkin. Nyt kun ikää on reilu 2v. ja on oppinut puhumaan niin on vähän rauhoittunut ja tasapainoittunut eikä ihan joka asiasta enää saa niin järkyttäviä itku-potkuraivareita, mutta kyllä meillä silti huudetaan ja raivotaan millon mistäkin, mutta eipä siinä auta kun antaa huutaa. Olen lähellä jos haluaa ja jos lähellä olo pahentaa niin annan olla rauhassa ja käyn aina välillä kysymässä haluaisiko tulla syliin.

 

anna huutaa niin kauan kun huutaa. meillä ei saanu koskee ollenkaan kun sai noita raivareitaan. Paheni vaan jos menin ottamaan syliin. Huusi aikansa ja sit syliteltiin ku oli pahin menny ohi.

Joskus huus tunnin, joskus 1.5h ja joskus 15min. Koville se itsellä ottaa mutta anna purkaa se paha olo pois. Huomaa myöskin et vaikka kuinka huutaa niin ei se auta..

oppii nopeesti et jos alottaa raivarin niin saaki sit jotain mukavaa huomioo. paha virhe.

 

oppii nopeesti et jos alottaa raivarin niin saaki sit jotain mukavaa huomioo. paha virhe.

Ei ole virhe! Pieni lapsi ei hallitse itseään kuten aikuinen, ei saa raivaria tuhmuuttaan tai pahuuttaan. Tuollainen pienen lapsen "koulutus" ei ole kovin kauaskantoista, ihan tutkimustenkaan mukaan. Pieni lapsi tarvitsee syliä ja turvallisuutta, varsinkin silloin kun hän sitä vähiten ansaitsee.