Pinoon ne, jotka ovat saaneet lapsen ALLE 22-VUOTIAINA!

  • Viestiketjun aloittaja Odottaja 20v
  • Ensimmäinen viesti
wide
mulla oli kolme lasta 22v.
Neljä kun olin 25v. ja siinähän nuo ovat :)
Mies käynyt töissä ja minä opiskellut ja valmistunut .
Töitä teen osan vuodesta eli ihan ok. talous.
 
19v, "vain" lukiosta valmistunut. Ehdin olla välivuodella töissä keräämässä rahaa vajaan vuoden ennen kun lomalle jäin. Mies 5 vuotta vanhempi, hänellä koulutus ja vakituinen työpaikka, pärjätään omillamme kun vuokralla ollaan :)
 
ap
Tuota taloudellista tilannetta nimenomaan mietin, en tule vielä toimeen "omillani", mulla ei ole töitä eikä työkokemusta. Miehen palkan varassa olen, mutta hällä ulosotossa suurin osa tuloistaan. Olen aina ajatellut, että lasten aika on sitten, kun pystyn pyörittämään itse talouttani, ilman että vanhempani maksavat mulle "kuukausirahaa", maksavat osan vuokrasta (opintotuki ei yksistään riitä). Muut maksut, esim. puhelinlasku, nettilasku, yms. ovat myös vanhempieni maksettavana.

Taloudellinen tilanteeni ja muutenkin elämäntilanne aika surkea lasta ajatellen, mutta haluan ehdottomasti pitää lapsen (en ole muuta vaihtoehtoa miettinytkään!) ja rakastan häntä jo nyt.
 
Olin 19-vuotta ku sain esikoisen...nyt toista ootan ja ikää 24-vuotta =)
Silloin esikoista kun aloin oottaan olin osa-aikaisessa työsuhteessa ja mies oli töissä mutta välillä myös työttömänä...hyvin pärjättiin!!Nyt parempi tilanne kun molemmilla vakituinen työsuhde...
 
ap
Mulla ei siis ammattia, ylioppilas olen.
Eikä ole pitkäaikaista opiskelupaikkaa, kun en päässyt hakemiini kouluihin.
Vuoden kestävässä koulutusohjelmassa opiskelen alalle, jossa työttömyyttä paljon. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mulla ei siis ammattia, ylioppilas olen.
Eikä ole pitkäaikaista opiskelupaikkaa, kun en päässyt hakemiini kouluihin.
Vuoden kestävässä koulutusohjelmassa opiskelen alalle, jossa työttömyyttä paljon. :/
Asioilla on tapana järjestyä :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tuota taloudellista tilannetta nimenomaan mietin, en tule vielä toimeen "omillani", mulla ei ole töitä eikä työkokemusta. Miehen palkan varassa olen, mutta hällä ulosotossa suurin osa tuloistaan. Olen aina ajatellut, että lasten aika on sitten, kun pystyn pyörittämään itse talouttani, ilman että vanhempani maksavat mulle "kuukausirahaa", maksavat osan vuokrasta (opintotuki ei yksistään riitä). Muut maksut, esim. puhelinlasku, nettilasku, yms. ovat myös vanhempieni maksettavana.

Taloudellinen tilanteeni ja muutenkin elämäntilanne aika surkea lasta ajatellen, mutta haluan ehdottomasti pitää lapsen (en ole muuta vaihtoehtoa miettinytkään!) ja rakastan häntä jo nyt.
Tyttö synty tammikuus, toukokuus täytin 22v. mulla ei ole ammattia, eikä muuta suunnitelmaa kuin että ainakin 3 vuotta lapsen kanssa kotona, mies opiskelee...
Toimeentulotuen varassa eletään toistaiseksi, ja ihan ok pärjätään, maailmassa muitakin asioita kuin raha :)
Paremminkin voisi olla mutta en aborttia pystynyt tekemään, ja kadu en yhtään. Kyllä tää tästä vielä joku päivä =)
 

Yhteistyössä