pinoudutaan hoitoputken alussa olevat

Onkos täällä ketään muuta joka olisi vielä ihan alussa hoitojen suhteen.

Yritystä raskautumiseen takana pikkaisen rapia vuosi ja meiltä "vika" löytyi lopulta miehen siittiöistä joista vain muutama hassu oli toimintakykyisiä.

Nyt on ollut ensimmäinen soittoaika sairaalaan ja huomenna pitäisi mennä verikokeisiin sinne. Lisäksi odotamme miehen kontrollinäytteen tuloksia.

Mitään käsitystä ei vielä ole mihin hoitoihin mahdollisesti joudutaan. Veljelläni tosin on ollut sama tilanne muutama vuosi takaperin ja se nyt on antanut jonkinlaista näkemystä asiasta.

Minä olen 31-vuotias ja mieheni 27-vuotias. Perheeseemme kuuluu yksi 8-vuotias lapinkoira. Asustelemme etelä-Suomessa.

 

:wave:
Meillä selvisi viaksi minun tukkeessa olleet munanjohtimet, jotka siis nyt avattiin. En tiedä jatkosta, talveen asti odotellaan.
Elikkä en siis kai voi tähän sittenkään pinoutua, kun ei mitään hoitoja olla edes vielä aloittamassa :ashamed: :ashamed: Ollaan ja ootellaan :kieh:

 

Tervetuloa vaan Punkkari. Mä lupaan olla hyljeksimättä sua vaikka et tiedäkkään tulevaisuudesta Tylsäähän se olisi yksin pinoutua.

Mistäs sitä tietää kuinka kauan sitä mekin joudutaan niitä varsinaisia hoitoja odottamaan. Mahdollista on tietysti myös se, että mustakin löytyy vielä jotain mätää. Musta kun ei ole vielä tutkittu kuin papa ja verenkuva.

Kuinkas kauan teillä on vauvayritystä takana? Oliko toi johtimien avaus niin kivulias toimenpide kuin huhut antavat ymmärtää?

 

Me ollaan vauvaa yritetty vuoden 2005 alusta.

Oli se aika kivulias toimenpide ja mulla tehtiin loppujen lopuksi nukutuksessa, kun kohtu on niin vinossa ja vasen puoli jotenkin sen takana. Hereillä tehdessä munanjohtimet todettiin olevan tukkeessa, mut nukutuksessa sit auki...eli tais mennä niin että ne nukutuksessa saatiin avattua(?)
Ja nyt siis vaan toivotaan että se oli se ainut vika.

Ja vielä: jotkut sanoo että toimenpide ei satu ollenkaan,minäki aattelin et mulla varmaan ei tunnu missään, ku en yleensä pienestä hätkähdä, mut ne mahdolliset tukokset varmaan aiheuttaa sitte kipua. <br><br>

 

Tulenpa sitten minäkin tähän pinoon. Mekin olemme yrittäneet lasta vuoden 2005 alusta. Mies on tutkittu ja hänellä todettiin teratozoospermia (?), eli hedelmöityskyky on jokin verran alentunut. Tämä testattiin yksityisellä, jonka jälkeen saimme lähetteen Naistenklinikalle. Ihme kyllä, NKL:lla lääkäri ei pitänyt tuota miehen tulosta minään, oli sitä mieltä, että ei kovin huono tulos ollut (en muista tarkkaan lukuja, mutta ilmeisesti siittiöitä on, mutta suurin osa epämuodostuneita). Mulla on otettu ns. peruskokeet verestä (mitään poikkeavaa ei löytynyt) ja nyt on kierron kartoitus loppuvaiheessa, huomenna saan loppukierron verikokeen tulokset. Mutta ultraäänen mukaan en ole ovuloinut ainakaan tässä kierrossa :\| Luultavasti joudun siis Clomi-kuurille ja ehkä katsotaan munatorvien aukiolo. Miten muilla, jos kierron kartoituksessa on käynyt ilmi ovuloimattomuus, niin onko silti tehty tuo aukiolotutkimus vai siirrytäänkö suoraan Clomeihin?

 

Pinoudunpas minäkin sitten tänne.
Miehen kanssa molemmat ollaan 25-vuotiaita ja vauvaa ollaan haluttu parisen vuotta. Kohtukuolema oli päälle vuosi sitten ja nyt ollaan päästy tutkimuksiin.

Huomenissa pitäisi varmaan varailla aikaa munatorvien aukiolo tutkimukseen vaikka lekuri epäili ettei niissä vikaa ole kun olen ollut raskaana, mutta se tehdään kaikille.
Sen jälkeen kuulemma olisi edessä eka inssi joita koitetaan pari kertaa ja jos ei tulosta niin koeputkihedelmöitys.
Mä niin toivon ettei jono ole sataa vuotta ja ettei montaa kertaa tarvitsisi yrittää vaan onnistuisi heti...niin varmaan...

Miehen simpat ovat tosi laiskoja ja niitä on vähän.
Lisäksi vain 3% ovat normaalinnäköisiä, mutta ei pitäisi vaikuttaa asiaan, kuulemma...

Ja Oulusta päin ollaan.
Mistäs muut?

 

Intoudumpa minäkin tänne kirjoittelemaan. Lasta on yritetty marraskuusta 2005. Lääkärille menin heinäkuussa kun menkat kesti sen 2 pv:ää. Tällöin otettiin papa ja kohdun UÄ. Ne siinä vaiheessa vaikuttivat ok, paitsi kauhistuksekseni minulla 2 pientä myoomaa. Sain 3 kk:den tero kuurin ja sitten tutkitaan kuulemma tarkemmin jos ei apua. Nyt 2 kk:tta takana eikä tuloksia näy, hermoilua sitäkin enemmän. Minä 29 v ja mies 32, Etelä-Suomesta. Meidän lisäksemme perheeseen kuuluu noutajakoiratyttö.

 

Tervetuloa Sini78, Pure love ja Heinä. :wave:

Mä aloitan nyt mun työpäivän lusmuilemalla hetken koneen ääressä :snotty: .

Eilen käytiin miehen kanssa kumpikin verikokeissa. Molemmilta otettiin hiv ja hepatiitit sen lisäksi multa katsottiin paastosokeri, lh- ja fsh-hormoonit. Nyt sitten odotellaan noita tuloksia ja miehen kontrollinäytteen tulosta. Spermatestin tulos kun tulee niin sitten pitää soittaa lääkärille. Aika kuulemma pitää varata sellai, että osuu kp 11-14. Ilmeisesti ne katsoo ultralla ovuloinko mä normaalisti.

Nyt vissiin pitäisi palata takaisin työasioihin. Pitäisi ruveta virallista hakemusta kirjoittamaan ja ei kauheesti nappaisi :x

 

No mäkin pinoudun vaikka en tiedä mikä käsitys on just hoitonsa alottaneilla mutta aikalailla alussa kuitenki joten....=)

Ollaan 25 ja 27 vuotiaat ja reilu 2 vuotta yritetty vaavia...

Mentiin tämän vuoden alussa loppujen lopuksi pitkien pähkäilyjen jälkeen tutkimuksiin ja tyksissä käydään siis.

Kaikki muut tulokset olivat huippuluokkaa(ovulaato, hormonit, siittiöt) paitsi kun menin munajohtimien aukiolotutkimukseen niin todettiin että sieltäpä ei mene liraustakaan vaikka "kovallakin" yritettiin....
Ei kyllä mulla mitenkään erityisemmin sattunut, toki tuntui kun piti oikein paineella vetää mut koko ajan lääkäri kysyi et sattuuko ja et heti sanot jos sattuu että tarkotus ei ole kiusata mua..ihan lekuri=)

Nyt sitten laparoskopiassa varmistetaan diagnoosi ja sitten siitä kahden viikon päästä ivf-eli koeputkihedelmöitys suunnittelu....

Tai siihen aika saatiin VASTA tammikuulle jollei tule peruutusaikoja mutta......odottavan aika on pitkä mutta pakko mikä pakko, pitää hakea muuta kivaa ajanvietettä vaan ja elää elämää vielä kaksin kun sitä aikaa toivottavasti ei ole kauan enää jälellä

 

mekin ollaan ihan hoitojen alussa, tai voisi ehkä paremmin sanoa, että tutkimukset on aloitettu. Meillä myös vika miehen siemenissä, vain muutama löytyi. Mun pitäis varata nyt aika keittosuolaruiskutukseen, onkohan se just toi aukiolo-tutkimus, mistä jotkut puhui. Lääkärissä käytiin toukokuun alussa ja silloin käskettiin elo-syyskuun kertoon varata se. Tässä siis oli tää polin kesätauko välissä jolloin ei tapahtunut mitään. Mies odottelee aikaa kirran polille, missä katsotaan, olisko siellä lisäkiveksissä enemmän simppoja.

Jotenkin toivottomalta tuntuu koko touhu. Luin jostain, että pitäs olla joku tietty onnistumisprosentti, että edes pääsee hoitoihin. Eli jos lisää simoja ei löydy, niin ehkä ei päästä ollenkaan minkäänlaisiin hoitoihin. Että se siitä sitten. :'(

 

Kaippa minäkin voin tähän nivaskaan soluttautua. :wave:

Tutkimukset tehty, yritystä kohta 2v takana ja vikaa ei ole kummassakaan. "Hoidoksi" ehdotettiin *olla ajattelematta asiaa vielä muutama kuukausi*. Oli kyllä oikeasti pätevä ja mukava lääkäri, mutta varaneuvoksi kohtalotovereille: kandee vielä siinä tilanteessa pirauttaa itkut lääkärissä (kuuluu mun vakio repertuaariin kun mainitaan sana lapsettomuus) niin varmasti pääsee hoitoihin.

Eli samalla voin mainita, että tutkimuskäynnit on olleet tosi rankkoja, eikä vähiten siksi, että naistentaudit on tungettu synnärin ja äitiyspolin kanssa samaan loosiin. Siellä sitten lymyilet jukkapalmujen takana vanhoilta luokkakavereilta, jotka tulevat paikalle maha pystyssä.

Eli seuraavassa kierrossa pistoshoidot ja inssi jos vain aikoja saadaan.

Edelliselle vielä (unohtui jo nimimerkki): Se keittosuolahärdelli on juuri se aukiolotutkimus. Ja toisekseen, olet varmaan jo tietoinenkin, mutta nykyään miehen hoito on todella tehokasta! Pidetään peukkuja!

Toivotan kaikille onnea matkaan! :hug:

 

Täällä yksi parisko, jolla hoidot taitaa olla vielä enemmän aluillaan kuin kellään muulla tähän pinoon jo kirjautuneilla. Meillä on seuraanvanlainen historia.

Meillä on luomusti tullut neiti, pian 4-vuotias. Sitä ennen oli yritystä 2,5 vuotta. Neitin jälkeen olisi saanut tulla lisää, mutta mitään ei ole kuulunut. Hakeuduin gynelle helmikuussa, jolloin minulla todettiin PCO. Sen jälkeen olen syönyt puolen vuoden ajan Clomeja, annoksella 2/päivä. Ei mitään vastetta. Nyt olen vasta käynyt uudelleen gynellä, joka laittoi lähetteen eteenpäin. Elikkä ollaan nyt sitten jonossa tutkimuksiin. Toivon mukaan päästään loka-marraskuulla eka käynnille (gynen mukaan jonot ei täällä seudulla ole tällä hetkellä kovin pitkät).

Tämmönen on siis meiän tarina. Kelpaankohan mukaan? Tosin en ole kovin aktiivinen palstailija, mutta toisinaan käyn täällä lueskelemassa toisten juttuja.

 

:wave:
Mieki tuun mukaan tähän pinoon!
Eli yritystä takana vähän reilu vuosi. Osasin etukäteen aavistaa että ongelmia raskautumisen kanssa tulee, kun "luomumenkkoja" ei ole tullut sen jälkeen kun e-pillerit lopetin kolme vuotta sitten...
Tällä viikolla mies kävi viemässä spermanäytteen josta saadaan tulokset ens viikolla.
Minun pitää tänään alottaa terot, jotta saa vuodon aikaiseksi ja pääsee aukiolotutkimuksiin. Aika tutkimuksiin on lokakuun alkupäivinä. Jännitän tutkimusta ihan hulluna etukäteen! Ensimmäinen lääkäriaika on vasta lokakuun lopussa. Tämä odottavan aika on tuskaisen pitkä!

Paljon voimia kaikille!

-Tiiti-

 

:wave: Kaikille uusille.

Yllättävän paljon tätä porukkaa rupesikin löytymään. Laitoin pinon alulle kun tuntui, että kaikilla muilla on jo hoitojen suhteen selvät sävelet ja itse haahuili autuaassa tietämättömyydessä.

Miehen kontrollitulos tuli ja siinä oli siittiöitä edellistä enemmän mutta ne oli laiskempia kuin edellisessä näytteessä. Diagnoosikin oli muuttunut. Diagnooseja en jaksa muistaa kun ne on pitkiä ja lähes mahdottomia lausua \|O . Niin heikkolaatuista tavara kuitenkin edelleen oli, että selkokielellä oli kirjoitettu, että avusteisilla menetelmillä olisi mahdollista saada lapsi. Ei siis muuten

Ens keskiviikkona on soittoaika lääkärille et kattoo nyt mitä se sanoo. Onko muilla tieto siitä miksi vauvaa ei kuulu helpottanut omaa ahdistusta? Mun on ollut paljon helpompi olla nyt kun tietää missä vika on ja, että sitä pystytään hoitamaan. Eihän sekään toki niitä lapsia takaa mutta en millään jaksa vielä niin pitkälle murehtia.

Nyt onneksi alkoi viikonloppu ja ajatukset saa ihan muualle kun on kattotiili talkoot tuolla meitin autotallin katolla.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille B)

 

Tää on ihan kiva pino musta....voi välillä käydä kertoos juttuja vaikkei ole mitään mitä tarvis laittaa uudeksi alotukseksi.

Joskus ku alotettiin vauva yritys ni palloilin aina tuolla vauvakuume-puolella, sitten oli todella pitkä tauko kokonaan tältä pois kunnes taas tulin ja myönsin lapsettomuuden itsellemme ja vaihdoin palstaa...
Ja nyt kun olen kerran käynyt tuolla vauvakuumeilijoiden puolella niin tuntuu jotenkin kaukaiselta ja oudolta ne jutut.,....on ne pinot että kuinka mones päivä on menossa ja kellä alkaa menkat ja kellä ei..mietitään kaikki maholliset oireet......vaikka itse oli ehkä jotain vuosi sitten samanlainen..
Ollaankohan me kaikki oltu silläpuolen joskus ja nyt ajattelemme samoin?

Nykyään en tunnustele tuntemuksia ja mieti ovista ja muuta koska meillä on minimaalinen toivo onnistua luomusti...nyt saa rakastella kun siltä tuntuu eikä kellon ja ovistikkujen kanssa...
vaikka uudet murheet on tullut niin omalla tavallaan toiset murheet on lähtenyt,niin hölmöltä kun se kuullostaakin...

Nyt seuraamaan pesäpallon naisten finaalia....

Ihanaa viikonloppua kaikille

:wave:

 

Minä myös kirjoitan tänne teidän joukkoonne.
Minä 25v ja mies 26v. Lasta ollaan yritetty myös vuoden 2005 alusta. Vuosi sitten sain keskenmenon vko11. Sen jälkeen ei olekaan mitään tapahtunut.
Meillä tutkimukset ovatkin hyvin alkutekijöissään. Kävin keväällä yksityisellä ja siellä otettiin verestä vain ne hormoonit, että ovuloinko. Ne oli ihan ok.
Tällähetkellä odottelen, että mies "suostuisi" lisä selvittelyihin. Hän haluaa odotella vielä pari kuukautta, kun on varma että onnistutaan kun kerran on jo tärpännyt. Eli siis odottelemme varmaan vielä ainakin tuonne marras-joulukuulle.
Voitte varmaan kuvitella kuinka tämä aika tuntuu matelevan. Itse olisin valmis jo vaikka mihin. Mutta kunnioitan mieheni päätöstä odottaa. Ehkäpä häntä jännittä/pelottaa.

 

Heippa!
Mäkin voisin tänne pinoutua...
1v8kk suurinpiirtein yritetty toista lasta(ekaa reilu 2v yritettiin)ja taas tutkimuksiin menossa...labratuloksia odotellaan(25pv lekurin soittoaika) ja lähete gynelle vetämässä.
Aikoinaan tutkimuksissa käytiin ja simpat ok mut en tullu kysyneeks et mitä olivat papereihin pistäneet aukiolotutkimusten tuloksista kun ei kiinnostanu enää kuulla niitä jälkikäteen kun sen jälkeen n.2vko:a tärppäsikin...(olisko ollu tukkeessa mulla paikat)Tyttö syntyi tammi -03.

 

PCO todettiin viime tiistaina, ja nyt sitten ollaan täällä.
Yritystä meillä on takana noin puoli vuotta, mutta koska
miulla on tuo PCO oon oikeutettu hoitoihin heti. Terolut
kuuri määrättiin ja sen aloitan reilun viikon päästä.
Huomenna olisi tarkoitus mennä kyselemään työterveys-
lääkäriltä Metformiinien perään.

Minä vuosimallia -82 ja mies -77. Toiveet muuttui kolmen lapsen
haaveilusta edes yhden saamiseen. :/

 

Harakka: joko sullaei tosiaan ole mitään vikaa munatorvissa, tai sitten on ollut joku pieni tukos mikä saattaa kuulemma lähteä siinä tähystyksen aikana...en tuosta tiedä faktaa, olen vain kuullut että noin voisi..

JANNA: minkä takia sulle tejtiin laparoskopia jos saa udella?
kun ilmesetsi ei liittynyt vauvanhankinnan vaikeuteen vielä siinä vaiheessa...???
meillä on sama diagnoosi, munatorvet ei vedä pätkääkään....lapa edes viel mut ivf on meidän kamu..... =)
se on ehkä joo ihme että miksi käskeä yrittää jos mahollisuudet on minimit.....siis vuotta!
luulisi aiemmin pääsevän...
mutta positiivisena ilmotan et jos toi on tosiaan teidän ainut syy, kuten meillä, niin mahdollisuudet ivf:ssä on kuulemma erinomaiset!
eli ovis, simpat yms limakalvot kunnossa...
joten pää pystyyn vaan vaikka se alussa sattuukin, tiedän, mutta kyllä se siitä ja jonain päivänä myös teillä tuhisee pieni käärö sylissä..jos ei jopa kaksi jos ivf:ään asti menette

meillä ainakin alustavasti keskusteltiin ja meinataan kai ottaa "riski" kaksoisraskauteen....yhdellä hoitokerralla jos tulisi kaksi niin totesimme miehen kanssa että se sopisi meille kyllä...kaksi lasta haavena, jos ne tuilee yhdellä hoitokerralla niin tulee, jos vaatii useamman niin vaatii mutta ainakin yhtä hoitokertaa kohti on parempi mahis onnata jos kaksi siirretään...
ja mies oli kyllä niiiiiiin ihana kun juteltiin asiasta lääkärin jälkeen ja mietin että mitenkäs mä nyt sitten pystyn valvomaan ja hoitamaan kahta ihan vauvaa niin hän totesti että hän auttaa varmasti ja että pitää sylissä vaikka koko ajan jos sitä vaatii :heart:
mistäs mä olenkaan tuon miehen löytänyt

mitäs muille kuuluu näin alkuviikosta?
tulin juts kävelyltä ja nyt suihkuun ja syömään ja kattoo telkkua ja aamusten aikaisin taas töihin =)

 

Tosi kiva lukea täältä muiden kohtalotovereiden tarinoita. Samassa vaiheessa näyttää olevan yllättävän moni. Meillä on edessä munatorvien aukiolotutkimus lokakuussa. Kierron kartoituksen vikan verikokeen mukaan ovis olisi mahdollinen, joten nyt sitten katsotaan että onko torvet auki. Mua jotenkin pelottaa mitä sieltä paljastuu :\| Jotenkin sitä haluaisi vielä uskoa, että olisi mahdollista raskautua luomusti. Toisaalta haluaisi myös löytää sen syyn tähän lapsettomuuteen, että sitä voitaisiin hoitaa. Lääkäri kyllä sanoi, että vaikka mitään ei löytyisikään, niin hormoneilla voidaan silti vahvistaa mahdollisuuksia raskauden alkamiseen.

 

Janna: Me päästiin pikkusen kiilaamaan asioiden edelle kun pokka petti täysin lääkärissä. Yrittivät ehdottaa luomuilua jonojen takia. Aloin itkemään ja sanoin, että mun pää ei vaan enää kestä ja meillä on kohta ero edessä kun ollaan 11 yhteisestä vuodesta viimeset kaksi köyritty kalenterien ja ovistestejen kanssa. Kun mitään ei tapahdu niin ei tapahdu

Ja nyt päästään inssiin. Reaktioni ei ollut todellakaan mitenkään suunniteltu, ja hävettikin alkaa tilittämään vieraalle ihmiselle joka kuitenkin yrittää vain auttaa. Mutta kannatti kuitenkin.

 

Täti tuli sit viimein viime viikolla ja nyt sit sain munatorvien aukiolotutkimukseen ajan joka menee kyllä seuraavalle kierrolle eli ens kuun loppuun.
Lekuri määräsi vielä terolut kuurin kun mulla on niin epäsäännölliset menkat, että ei voi muuten varmaan sitä tutkimusta tehdä.
Lääkärikin kyllä mainitsi, että ei usko vian olevan siinä sillä olenhan ennekin raskaana ollut, mutta kuuluu kuulemma asiaan tutkia ennen hoitoja ja varsinkin kun meille kokeillaan ensin kaksi inssiä.
En tiedä onko sitten vuosi sitten sairastamallani kohtutulehduksella jotain tekemistä asian kanssa...

Lisäksi pelottaa raskautua kun ongelma ei lopu senkään jälkeen vaan kaikki raskaudet ovat menneet kesken jossain vaiheessa...
Voikohan tämä johtua siitä kun miehen simppatulos ei ollut priima luokkaa ja vain 3% simpoista oli normaalinnäköisiä?

On tämä elämä sitten lääkäriaikoijen odottamista...

 

JANNA: Joo siis hoidot on sinällään vasta aluilaan, mitään ei olla oikeasti päästy tekemään...

Me mentiin siis vuoden alussa viimein lekuriin 1,5 vuoden odotuksen jälkeen....olisi pitänyt vaan mennä aiemmin muttei haluttu jotenkin myöntää lapsettomuutta...se oli silloin olevinaan jotenkin noloa tai jotain, en mä tiiä...ei halunnut myöntää ettei pystykään maailman luonnollisimpaan asiaan mitä varten meidät on luotu..

ja sen jälkeen on ovistestit tehty, simpat tutkittu, hormoni-näytteet otettu, myös tietysti kaikki sukupuolitautinäytteet....kaikki on ollut erinomaisia.
Nyt sitten elokuussa munanjohtimet todettiin jotenkin toimimattomiksi ja siihen lääkäri tosiaan antoi tuon lapa-ajan ja se on VASTA 18.1.07.........
tänään juuri soitin polille peruutusaikoja mutta eipä ollut...

Meillä tosiaan olisi aivan turhaa mitään inssejä tai lääkrekuureja ottaa koska syy on tuo mikä on...

aika mielenkiintoinen tuo että joku lantion seudun tulehdus aiheuttaisi munatorvien "tukkeutumisen"...mitä oireita sulla on ollut?
mietin vaan että mulle ei vielä kerottu mitään "syitö"miksi ei munanjohtimet vedä, ainoastaan sen lääkäri sanoi että saattaa olla joku rakenteellinen...mutta lapassahan nämä selvii=)
onneksi tosiaan kaikki muut on paikallaan ja kuten pitää, luo vähän toivoa!

Töistä tulin tässä juuri ja alan leipomaan mustikkapiirakkaa........

 

Olin viime viikolla lääkärissä SSG- eli munanjohtimien aukiolotutkimuksessa, koska halusin varmuuden ettei "putkistossa" ole tukoksia. Munanjohtimet olivat kunnossa ja aineet virtasivat siellä hyvin, mutta sitten lääkäri ilmoitti vakavalla äänellä että nyt näyttää siltä että oikeassa munasarjassa on endometrioosi.

Menin ihan tolaltani ja istuin itkuisena alas lääkärin kanssa kuulemaan "tuomiotani". Se kuului: leikkausjonoon (n. 6 kk jono) ja sillä aikaa sekä minä että mies perustesteihin. Lääkäri totesi, että paras hoito endometrioosiin olisi raskaus mahdollisimman pian. (Lääkäri totesi onneksi toisen munasarjan olevan tosi hyvässä kunnossa ja täynnä kypsyviä munarakkuloita. Kohtukin oli ihan optimaalinen hänen sanojensa mukaan). Ts., nyt on siis puoli vuotta toivoa luomuraskaudesta jonka ansioista ei tarvitsisi leikkausta edes tehdä.

Jos aiemmin kuvittelin, etten voisi enempää raskautta haluta, niin nyt tämä toivominen nousi ihan uudelle tasolle. Leikkaus itsessäänkin pelottaa kovasti, mutta vielä enemmän lapsettomuus.

Olen koko ikäni kysellyt lääkäreiltä syytä koviin kuukautiskipuihin (olen pyörtynyt ja oksentanut), jopa osannut kysyä voisiko tämä olla endometrioosia. Koskaan asiaa ei ole tutkittu, vaan on isketty hurjia särkylääkereseptejä pöytään. Olen tosi vihainen ja pettynyt.

Kuitenkin olen tyytyväinen että menin tutkimukseen. Nyt ainakin voin tehdä asialle jotain kun se on tiedossa (endometrioosin hoidon jälkeen kuulemma yli 80% raskautuu!). Tästä syystä antaisin myös muille saman neuvon - jos vähänkin tuntuu ettei kaikki ole kunnossa, vaikka ei vuotta olisikaan lasta yrittäessä mennyt, menkää ihmeessä tutkimuksiin. Ainaki tuo ssg oli mielestäni yksinkertainen ja lähes kivuton tutkimus jossa saadaan paljon tietoa lyhyessä ajassa - mukavana lisänä se että "putkihuuhtelun" seurauksena raskauden mahdollisuus on kohonnut.


Haleja ja jaksamista kaikille :hug:

 

Terve Janna ja muut! Kiitos kovasti kannustuksista, turha kai sitä on joo etukäteen murehtia, että mitä jos ne torvet onkin tukossa. Mulla on ollu tosi säännöllinen kierto sen jälkeen kun lopetin pillerit, ja lääkärikin sanoi, että yleensä ovulaatio-ongelmia ei ole kun on noin säännöllinen kierto (32 päivää yleensä). Ollaan siis yritetty vauvaa nyt vuosi ja 8 kk. Ikävää, että te ette voi saada vauvaa ilman hoitoja :hug: mutta toisaalta nyt vika on tiedossa ja pääsette hoitoihin, toivottavasti mahdollisimman pian. Tsemppiä kaikille, muistetaan, että hoitojen avulla kuitenkin suurin osa raskautuu ja saa sen kaivatun lapsen syliinsä!