Pitääkö 5v: osata numerot?

Päiväkodissa lastenhoitaja opettaa 5v:lle numeroita. Jos ei osaa taululta sanoa mikä numero ja myös sormilla näyttää numeroita 1-10 huutaa ja sanoo että sä opettelet nyt. Tyttö on alkanut pelätä niitä aamuja kun numeroita taas opetellaan. Mielestäni tuon ikäisen ei vielä tarvitse numeroita osata! Riittää kun osaa laskea viiteen. Näin sanoi neuvolan terkkari joskus aikoinaan.

 

MEillä 5- v on hirveän kiinnostunut numeroista ja kirjaimista, osaa jo aakkoset sekä numerot 1-10. Mutta ei Suomessa 5- vuotiaana vielä tarvii koulumaisesti opetella/oppia mitään. Ihan tyhmää pakottamista. Innostus lähtee lapsesta itsestään ja se on tärkeää että silloin takoo kun rauta on kuumaa.

 

5-v neuvolassa sanottiin, että sen ikäisen pitäisi osata numerot 1-5. Meidän neiti tosin on erittäin kiinnostunut matematiikasta ja osaa laskea sataan ja kirjoittaakin yli 20. Isoveljen kanssa laskee myös yhteen-ja vähennyslaskuja. Mutta kaikki vain sillä että häntä kiinnostaa, eikä lasta mielestäni pitäisi pakottaa oppimaan!

 

Meilläkin 5v neuvolassa sanottiin, että yhdestä viiteen (1-5) pitäisi osata laskea, ei muuta. Meillä on esikoisella (5,5v) vieläkin vaikeeta laskea jopa vaan kymmeneen (kahdeksan jää lähes aina väliin), mutta toisaalta kaksikielisyyskin saattaa hiukan viivästyttää asiaa. Nyt tyttö on vasta alkanut kiinnostumaan numeroista ja kirjaimista, mutta ei varmaan opi esim. lukemaan ennen koulua. Eikä tarvitsekaan.

 

Eiköhän koulu ole sitä varten, että siellä opetetaan. Ei vanhempien tarvitse tuollaisesta stressaantua!
Meidän 5-vuotias osasi numerot 1 - 20 jo 3-vuotiaana. Nelivuotiaana hän oppi lukemaan ja teki pieniä yhteen- ja vähennyslaskutehtäviä. Mitään en ole opettamalla opettanut, hän on vaan ollut itse valtavan kiinnostunut ja hurjan innostunut kirjaimista ja numeroista. En tiedä, miten poika koulussa pärjää aikanaan ja käykö tunnilla aika pitkäksi. no, se on sen ajan murhe.

 

Vastaan työntekijänä.
Ei pidä osata, täti ei toimi oikein pakottaessaan lasta.
Ottakaapa asia puheeksi tarhassa, eihän se ole hyvä että lapsi pelkää kys aamuja.

 

\

Eiköhän koulu ole sitä varten, että siellä opetetaan. Ei vanhempien tarvitse tuollaisesta stressaantua!
Meidän 5-vuotias osasi numerot 1 - 20 jo 3-vuotiaana. Nelivuotiaana hän oppi lukemaan ja teki pieniä yhteen- ja vähennyslaskutehtäviä. Mitään en ole opettamalla opettanut, hän on vaan ollut itse valtavan kiinnostunut ja hurjan innostunut kirjaimista ja numeroista. En tiedä, miten poika koulussa pärjää aikanaan ja käykö tunnilla aika pitkäksi. no, se on sen ajan murhe.

Aiotko laittaa lasta vuotta aiemmin kouluun?

Meillä on vähän sama ongelma, esikoinen osannut lukea jo puoli vuotta sujuvasti ja vielä pitäisi odotella 3 vuotta koulun alkua... Olen kotiäitinä pienemmille, mutta tuntuu että pitäisi päästää jo tyttö päiväkotiin harrastamaan kun on niin innostunut. Itse en ehdi opastaa niin paljoa kuin hän haluaisi, kaikki kiinnostaa. Ongelmana on mm. teksti-tv, jota hän itse lukee. Siellä kun on niitä aikuisviihde-mainoksia... Koko ajan pitää vahtia, enemmän kuin noita pieniä, jotta ei pääse käsiksi jotain kautta "aikuisten tietoihin". :/ Seinägraffititkin ovat saanet kävelyillä uuden merkityksen :headwall:

Olkaa onnellisia te, jotka saatte pitää lapsenne vielä lapsina. Lapsuusaika on kuitenkin niin lyhyt, että se on ihana viettää ruusunpunaisten lasien takaa kurkkien :heart:

 

\

Aiotko laittaa lasta vuotta aiemmin kouluun?

Vaikka neuvolassa ym. tätä on ehdotettukin, olen vakaasti sitä mieltä, että koulun aloitus ehtii kyllä odottaa, nauttikoon lapseni nyt vielä leikki-ikäisen ihanasta vapaudesta. Jos koulussa sitten aikanaan tuntuu liian helpolta, kait hän voi hypätä vaikka suoraan seuraavalle luokalle (sellainen lienee mahdollista).

 

\

\

Eiköhän koulu ole sitä varten, että siellä opetetaan. Ei vanhempien tarvitse tuollaisesta stressaantua!
Meidän 5-vuotias osasi numerot 1 - 20 jo 3-vuotiaana. Nelivuotiaana hän oppi lukemaan ja teki pieniä yhteen- ja vähennyslaskutehtäviä. Mitään en ole opettamalla opettanut, hän on vaan ollut itse valtavan kiinnostunut ja hurjan innostunut kirjaimista ja numeroista. En tiedä, miten poika koulussa pärjää aikanaan ja käykö tunnilla aika pitkäksi. no, se on sen ajan murhe.

Aiotko laittaa lasta vuotta aiemmin kouluun?

Meillä on vähän sama ongelma, esikoinen osannut lukea jo puoli vuotta sujuvasti ja vielä pitäisi odotella 3 vuotta koulun alkua... Olen kotiäitinä pienemmille, mutta tuntuu että pitäisi päästää jo tyttö päiväkotiin harrastamaan kun on niin innostunut. Itse en ehdi opastaa niin paljoa kuin hän haluaisi, kaikki kiinnostaa. Ongelmana on mm. teksti-tv, jota hän itse lukee. Siellä kun on niitä aikuisviihde-mainoksia... Koko ajan pitää vahtia, enemmän kuin noita pieniä, jotta ei pääse käsiksi jotain kautta "aikuisten tietoihin". :/ Seinägraffititkin ovat saanet kävelyillä uuden merkityksen :headwall:

Olkaa onnellisia te, jotka saatte pitää lapsenne vielä lapsina. Lapsuusaika on kuitenkin niin lyhyt, että se on ihana viettää ruusunpunaisten lasien takaa kurkkien :heart:

Eikö paikkakunnallasi ole mitään kerhoja, missä lapsi voi päivällä käydä? Ilman äitiä tai äidin kanssa?

Osta tehtäväkirjoja, tehkää yhdessä niitä. Vaikka jo ekaluokkalaiselle tai esikoululaiselle tarkoitettuja.
On paljon lapsia, jotka osaavat lukea kun koulun aloittavat, kyllä heille valveutunut opettaja tekemistä keksii ettei pitkästy tms. Tavaaminen on muuten yksi asia, mikä sitten pitää opettaa, ja se voi ollakina ika työlästä lapselle, joka osaa lukea sujuavasti,.

Myös käden taitoja voi alkaa tekemään, esim. ompelukuvioita. Niin olisi mielekästä., Järkkää vaikka semmonen "koulupäivä" kahdesti viikossa, jolloin tehdään vaikkapa sitä tehtäväkirjaa. Osta kirjoja, lainaa kirjastosta, tilaa lehtiä, Leppis tai mitä niitä onkaan lapsille, niin mielenkiinto teksti-tv.stä siirtyy lapselle sopivaan lukemiseen.

 

\

Eikö paikkakunnallasi ole mitään kerhoja, missä lapsi voi päivällä käydä? Ilman äitiä tai äidin kanssa?

Osta tehtäväkirjoja, tehkää yhdessä niitä. Vaikka jo ekaluokkalaiselle tai esikoululaiselle tarkoitettuja.
On paljon lapsia, jotka osaavat lukea kun koulun aloittavat, kyllä heille valveutunut opettaja tekemistä keksii ettei pitkästy tms. Tavaaminen on muuten yksi asia, mikä sitten pitää opettaa, ja se voi ollakina ika työlästä lapselle, joka osaa lukea sujuavasti,.

Myös käden taitoja voi alkaa tekemään, esim. ompelukuvioita. Niin olisi mielekästä., Järkkää vaikka semmonen "koulupäivä" kahdesti viikossa, jolloin tehdään vaikkapa sitä tehtäväkirjaa. Osta kirjoja, lainaa kirjastosta, tilaa lehtiä, Leppis tai mitä niitä onkaan lapsille, niin mielenkiinto teksti-tv.stä siirtyy lapselle sopivaan lukemiseen.

Kerhoja on, mutta on nämä pienemmätkin tässä eli ei ole aikaa kuljetella kaupunkiin :/ Kirjastosta lainaillaan aapisia ym.; tehtäväkirjoja tehdään pisteestä pisteeseen, tarrakirjoja ym.; askarrellaan sormiväreillä ja nyt syksyn lehdillä; ja tietokoneellakin on tehty eskarilaisten tehtäviä eri sivuilta. Ompelukuvia on tehty ja virkatakin tyttö osaa jo ketjusilmukoita. Aikuisten maailma vain kiinnostaa niin kovasti.

Tuota tavaamista en aio opettaa, vaan vaadin lapselleni kehittyneempää opetusta. Muistan omilta kouluajoiltani miten tylsää oli istua kuuntelemassa kun 23 ihmistä vuoronperään luki A-A-AA U-I-UI AI-UI ym... Turha on taannuttaa lasta kuitenkaan ja saada inhoamaan koulua. Tuota lukutaitoa kun ei voi unohtaa, vaikka välillä niin toivoisinkin

 

Meillä esikoinen osasi 5v numerot, lukea (4-vuotiaana oppi) ja laskea yhteen-, vähennys- ja kertolaskua. Nyt on 6-vuotias esikoululainen, täyttää tammikuussa 7. Tuota aiemmin kouluunmenoa hetken pohdin myös, mutta päädyimme siihen että lukutaito on jo 6-vuotiaana sitä tasoa että eipä just haittaa vaikka vielä vuoden odottaa. Sosiaalisissa taidoissa täälläkin puutetta! Ei ole aggressiivinen eikä sellaista, mutta jotenkin minusta epäempaattinen, ei osaa kuvitella miltä muista tuntuu ja kaikki sosiaaliset taidot on pitänyt 'opettaa' tyyliin 'jos joku kiusaa niin voit tulla sanomaan' yms. Onneksi ihan pärjää kyllä kaveripiirissäkin.

Niinjoo, eksyin aiheesta. 3-vuotias pikkusisko on sitten ihan toista maata, ei osaa ollenkaan laskea ja tuntee vaan muutaman kirjaimen 'ukin kirjain'-tyyliin. Toisaalta sosiaaliset taidot minusta huomattavasti paremmat ja on muutenkin jotenkin tavallisempi lapsi.

Ja niin - ei kai se nyt niin nuukaa ole osaako 5-vuotias numerot, paljon on opittavaa ja erilaisia juttuja, joku jossain hyvä, toinen toisessa.

 

Ei kai pakko numeroita ole osata, mutta jos se tuntuu selvästi olevan sellainen asia, joka on hiemankin jäljessä, niin voihan sitä harjoitella tosi helposti kotonakin. Ei todellakaan tarvita taulua ja "opettamista". Vaikka metsässä voi laskea käpyjä tai pöytää kattessa viattomasti kysellä, että onkos kaikilla jo lautaset. Tällainen aktivoi lasta ajattelemaan numeroita eikä ole yhtään koulumaista eikä millään lailla ole pois lapsen leikeissä. Tai vaikka karkkipäivänä karkkeja!

Meillä isä on tosi innostunut tällaisesta, ja lasten kanssa usein tekevät tällaista. Vaikkeivät lapseni mitään matikkaneroja olekaan,niin hauskaa heillä on. Ekalla luokalla on aika paljon matikkaa, joten uskon että pienokaisen koulutaivalta kyllä helpottaa, jos numerot on kunnolla tuttuja.