Pitääkö miehen/vaimon rakastaa uusperheen toisen puolison lapsia?

Onks kokemuksia. Mitä jos ei vaan kykene? Pitääkö valehdella?

 

Eikö lapset ole kaikkein tärkeimmät? Mun mielestä kellään ei ole pakkoa rakastaa toisen lapsia, mutta mimmoinen vanhempi ottaa itselleen puolison joka ei kykene rakastamaan hänen lapsiaan?

 

Ei rakastamaan voi kukaan pakottaa, jos se tunne ei itsestään tule. Välittää voi, ja hyvin PITÄÄ kohdella.

 

Ei tarvi rakastaa, eikä todellakaan valehdella. Ilman rakkauttakin voi olla hyvät välit.

 

Ei tarvitse,eikä tarvitse valehdella.Rakkaus syntyy jos on syntyäkseen,ei sitä voi pakottaa.Tietysti täytyy kohdella tasavertaisesti kaikkia perheen lapsia,mutta omiaan saa ihan syyllisyyttä tuntematta rakastaa.

 

Ei pidä ja aniharvoin niin käy.
KUmppaninsa lapsista voi kuitenkin pitää ja kohdella pitää kaikkia hyvin.

 

no ei pidä, ainakaan sillä tavalla miten mä käsitän sen rakastamisen.
välittää mun mielestä pitää ehdottomasti ja tietysti kohdella yhtä hyvin kuin omiakin lapsia.
Enkä mä myöskään ole rupeamassa miehen lasten äidiksi, niillä on jo äiti.

 

mutta mimmoinen vanhempi ottaa itselleen puolison joka ei kykene rakastamaan hänen lapsiaan?

Ei sitä voi oikeasti vaatia toiselta....Rakkaus on ihan eri asia, kuin se että pitää huolta jne..Mä en voi väittää tuntevani rakkautta mieheni lasta kohtaan, kokemusta on omien 2 lapsen rakastamisesta..Samaa tunnetta oikeesti turha odottaa..Ja hyvin moni valehtelee jos väittää oikeesti rakastavansa miehensä/vaimonsa edellisen suhteen hedelmää samoin kuin omaa lastaan.

 

Kiitos runsaista kannanotoista.
Rukoilijasirkka, onko sulla omakohtaista kokemusta, vai veditkö hatusta ton syyllistämisen?

 

Ei pidä. Meillä uusperhe, eikä kumpikaan rakasta toisen lapsia, eikä sitä vaaditakaan. Mutta molemmat välitetään meidän perheen lapsista, ja he ovat kaikki samanarvoisia meille, molemmat pidetään huolta yhta paljon.

 

Kiitos runsaista kannanotoista.
Rukoilijasirkka, onko sulla omakohtaista kokemusta, vai veditkö hatusta ton syyllistämisen?

Syyllistämisen joo. Älä kysy, jos saa vastata vaan yhdellä tavalla. Se on mun mielipide, ole mitä mieltä itse tahdot. En voisi olla ihmisen kanssa, joka ei rakastaisi mun lapsia.

 

meillon rakastettava tai mä en rakastais miestä. KOKO PAKETIN OTTI JA TIES OTTAISSAAN.

 

Mut kun ei se rakkaus ole mikään tahtotila.

 

En voisi olla ihmisen kanssa, joka ei rakastaisi mun lapsia.

Mä peesaan.

 

meillon rakastettava tai mä en rakastais miestä. KOKO PAKETIN OTTI JA TIES OTTAISSAAN.

Mistä sä tiedät että aidosti rakastaa, syvällä sisimmässään?

 

Mut kun ei se rakkaus ole mikään tahtotila.

Ei sen tarvi ollakaan. En vain huolis sellaista ukkoa joka ei mun lapsia rakastais. Simple as that.

 

Mut kun ei se rakkaus ole mikään tahtotila.

No se taas on sun mielipide. Mun mielipide on siinä asiassa ihan toisinpäin.

 

No ei tietenkään voi ketään pakolla rakastaa, mutta toimeen pitää tulla ja välittää niinku aikuisen kuuluu tehdä
Ja voin kertoa että mulla oli tosi karmea uusperhe systeemi. Kymmenessä vuodessa mulle ei tullu koskaan nimeä, vaan oli toi ja kukahan :/ yms. että rakasta siinä sitte :/

 

Ei pidä. Rakkaus on sellainen asia, jota ei voi pakottaa. Se tulee jos on tullakseen. Mutta aivan varmasti monelle myös puolison lapsista tulee tärkeitä ja läheisiä, kun asutaan monta vuotta saman katon alla.

 

Kyllä minä noita ukon pentuja rakastan, en varmaan samalla tavalla kuin jos oisivat omia. Rakkautta ei voi pakottaa, mut kyllä sydämensä voi pitää avoimena. Eikä sen rakkauden tarvii samanlaista olla kuin omiin lapsiin. Minusta se hyväksyntä, huolehtiminen, helliminen, välittäminen on rakkautta. Ei sen tartte olla mikään elämää suurempi tunne. Myönteisten tunteiden valehteleminen on minusta typerää, kielteisistä voi vaieta. Toisaalta jos vihaa ja inhoaa puolisonsa lapsia, niin miten syvää on rakkaus puolisoon, jos ei hyväksy tämän lasta. Tarkoitan siis lapsi-ikäistä lasta, en aikuista lasta.

 

Rakkaus on sellainen asia, jota ei voi pakottaa. Se tulee jos on tullakseen.

Niin, ja mulla ei tule rakkautta sellaista miestä kohtaan joka ei rakastais myös mun lapsia

 

yleensä aika tekee tehtävänsä.yhdessä olo ja tutustuminen luo kiintymystä joka usein muuttuu rakkaudeksi.

 

Ei pidä. Rakkaus on sellainen asia, jota ei voi pakottaa. Se tulee jos on tullakseen. Mutta aivan varmasti monelle myös puolison lapsista tulee tärkeitä ja läheisiä, kun asutaan monta vuotta saman katon alla.

Hyvä ja kypsä mielipide. Eli hyviin suhteisiin tulee pyrkiä. :flower:

 

Ei pidä. Rakkaus on sellainen asia, jota ei voi pakottaa. Se tulee jos on tullakseen. Mutta aivan varmasti monelle myös puolison lapsista tulee tärkeitä ja läheisiä, kun asutaan monta vuotta saman katon alla.

Hyvä ja kypsä mielipide. Eli hyviin suhteisiin tulee pyrkiä. :flower:

Näin munkin mielestä

 

meillon rakastettava tai mä en rakastais miestä. KOKO PAKETIN OTTI JA TIES OTTAISSAAN.

Mistä sä tiedät että aidosti rakastaa, syvällä sisimmässään?

kyllä sen vaan tietää kun lasten isästä erosin kun ajatteli vaan itseään ja vapauttaan, vaikkei nyt mikään juoppo eikä työtä vieroksuva ollutkaan. Se ei vaan ollut isätyyppi ja muakin yritti vetää tähän yksilökeskeisyyteen vaikka itse olen luonteeltani perhekeskeinen.