Pitääkö olla huolissaan ylirauhallisesta jurosta koululaisesta?

Kirjoitan nyt tänne aihe vapaa osioon, kun täällä näyttää olevan vilkasta keskustelua.

Kysymys on aviomieheni 8- vuotiaasta tokaluokkalaisesta pojasta. Hän asuu äitinsä kanssa lähellä meitä ja on meillä muutamia tunteja useana päivänä viikossa sekä joka toisen viikonlopun kokonaan. Olen tuntenut pojan noin 7 vuotta eli yhdessäolomme ajan.

Poika on ollut hyvin rauhallinen koko ikänsä, mutta tämä ylirauhallisuus on korostunut viime vuosina. Pojalla on parin vuoden aikana tullut myös runsaasti ylipainoa. Hän ei puhu mitään, vastaa kyllä jos kysytään. Ei hymyile tai naura. Ei harrasta mitään, kun mikään ei kiinnosta. Katsoo telkkaria tai tietokoneelta rekkavideoita. Jos rutiiniin tulee joku poikkeus niin käy itkemään. Esim. muutama vuosi sitten hammasharja tippui likaiseen pönttöön ja rupesi itkemään, kun ei voinut pestä hampaita. Meidän muut lapset olisivat todenneet tuossa tapauksessa tyytyväisinä, että "kiva kun ei tarvii pestä hampaita". Tajusin tänään, että huolestuttavinta minun mielestäni hänessä on, että ei innostu mistään :-(! Toisin kuin 10- vuotias ADHD- poikani, joka innostui uimahallikäynnistä vähän liikaakin, mutta annan sen anteeksi hänelle ADHD:n takia . Minusta on jotenkin karmivaa, kun lapsi ei innostu mistään eikä halua keskustella mistään... :-(.

Pojan äidin kanssa yhteistyö on ollut hyvin vaikeaa muihin asioihin liittyen. Olemme mieheni kanssa opettaneet pojan mm. kuivaksi, syömään kaikkea ruokaa, käymään suihkussa ja saunassa, ajamaan polkupyörällä sekä koulumatkojen kulkemisen. Pojan äiti ei ole viitsinyt/ osannut näitä opettaa hänelle. Eikä ole kyse kiireisestä uraäidistä vaan työttömästä, jolla kyllä on aikaa. Toki isälläkin on kasvatus- ja opetusvelvollisuus, mutta jotenkin ajattelisin näiden em. hommien opettamisen hoituvan työttömältä kotiäidiltä.

Pojan äiti ei harrasta hänen kanssaan mitään liikunnalista, esim. unintia, hiihtoa, luistelua jne. Tämän vuoksi poika on tosi kömpelö ja minun arvioni mukaan motorisilta taidoiltaan selvästi alle ikäisiään. Poika pitää lähes kaikkeen vähänkin uuteen toimintaan pakottaa, esim. "nyt otetaan apupyörät pois pyörästä". Jos emme olisi pakottaneet, ajaisi varmaan vieläkin niiden kanssa. Uusimmaksi "pakotuksenaiheeksi" näyttäisi muodostuvan kännykän pitäminen mukana. Ei millään pitäisi sitä mukanaan, koska ilmeisesti on "se uusi kauhea asia". Ei edes halua pelata sillä, mikä tietenkin on positiivinen asia .

Minun ADHD- poikakaan ei enää jaksa vetää perässään tätä juroa poikaa. Liikunnallisetkaan leikit onnistuvat nykyään harvoin, kun toinen on taidoiltaan niin paljon huonompi.

Pitäisikö teidän mielestänne olla huolissaan tästä ylirauhallisesta lapsesta edellä kuvatun perusteella? Voihan se olla, että vertaan häntä liikaa tähän tarkkaavaisuushäiriöiseen lapseen, mutta olen yrittänyt ajatella, että kaikki ovat erilaisia ja se pitää hyväksyä. En tiedä, mikä tässä ylirauhallisessa, jurossa pojassa minua häiritsee, mutta olen hyvin huolissani kuitenkin :-(. Sanokaa te, onko huoleni ihan turha? Toivoisin asiallisia vastauksia, huoleni on ihan aitoa . Kiitos!

 

Vähän kuin mun asperger-poikani.

Ei todellakaan halua mennä miennekään. Lukisi vaikka kymmenen kirjaa putkeen jos luettavaa vaan riittää. Menee tolaltaan kun tapahtuu jotain odottamatonta. Ja on -aspergerin vuoksi- kovin kömpelö ja epäliikunnallinen. Kävelee tai juoksee vaikka kymmenen kilsaa jos saa kävellä rauhassa mutta lenkille ei lähde ellei olla "korvessa" koska voisi törmätä ihmisiin.

 

Eiköhän tuo ainakin pääosin ihan normaalia persoonallisuuksien vaihtelua ole. Toiset ovat vaan sellaisia, etteivät ainakaan ulospäin juuri ilmaise tunteitaan ja puhuvat vähän, eli ovat juroja jos sen niin haluaa ilmaista. Ei sen piirteen sinänsä tarvitse olla mikään ongelma.

Ja vaikka tuosta hammasharjan tippumisesta pönttöön, kyllähän se ihan syystä harmittaa ihmistä, ja noin pienelle lapselle on myös ihan luonnollista ruveta sen takia itkemään. Myös niitä ihmisiä on, jotka eivät tykkää kännyköistä. Voihan sitä soitella kotoa ja vaikka katsoa kellonajan rannekellosta...

Mutta onko se niin, että poika tv:n ohella lähinnä vaan katsoo niitä rekkavideoita? Ei se sinänsä huono harrastus ole, että on rekoista kiinnostunut, mutta vähän yksipuoliselta kuulostaa jos vaan ne ja edelleen vain videot kiinnostavat. Ehkä poikaa ainakin voisi jotenkin rohkaista monipuolistamaan sitä kiinnostuksen kohdettaan? Eli muutakin rekkoihin liittyvää. Tai sitten vaikka busseihin, juniin, lentokoneisiin, laivoihin tms. jos niihin sattuisi heräämään saman tyylinen mielenkiinto... Vaikka ei sikäli, ei monella aikuisellakaan ole sen kummempia harrastuksia vaan joutoaika menee lähinnä vaikka siellä tv:n ääressä.

Varmasti tuo pojan äidin kasvatuslinja on ongelma ja tosiaan aiheuttaa vähintään hidasta etenemistä monen asian suhteen. Ehkä äiti on jotenkin passivoitunut työttömyydessään ym eikä oikein henkisesti jaksa hoitaa hommia myöskään lapsensa suhteen?

 

Asperger mullekin tuli mieleen.

Ap, tuskin sun adhd-poikasi sen tarkkaamattomuusominaisuuden takia on kyllästynyt velipuolensa hitauteen, vaan sen ylivilkkautensa takia, eikö niin? Meillä on kaks kouluikäistä poikaa, toinen ylivilkas, toinen asperger, eikä ne tule toimeen keskenään, aina pitää vahtia etteivät nyrkein hampain tappele

 

Kiitokset kaikille vastanneille. Jännä juttu, että kahdelle tuli AS mieleen. Tämän päivän olen tosiaan pohtinut pojan käytöstä näiden vuosien varrella ja lukenut lisää Aspergeristä.

Juu ja tosiaan tarkoitin,että ADHD- poikani ei varmaankaan jaksa tätä toista ko. oireyhtymään liittyvien ylivilkkausoireiden takia. Ja lisäselvennyksenä, että ko. juron pojan kiinnostuneisuus pitää sisällään myös ambulanssit, pollisi- ja paloautot, traktorit ja kuorma-autot. Ja tässähän ei ole mitään pahaa mielestäni. Viime aikoina kiinnostus on siirtynyt enemmin rekkoihin; katsoin tietokoneen selausmuistista, että katsoo samoja rekkavideoita yhä uudelleen ja uudelleen... En tiedä, mitä tästä pitäisi ajtella vai ollakko ajattelematta yhtään mitään..:-(

Kännykkää haluaisimme pitää pojan mukana, koska on haahuilee pyörän kanssa tässä lähistöllä. Jää ilmeisesti seuraamaan liikennettää tmv., eikä tiedetä missä on. Kerran on häipynyt kotiinsa ilmoittamatta kenellekkään. Eli turhaa etsimistä ja huolta. Kännykällä ei tarvitse pelata ja soittaakaan, jos ei halua. Kunhan on tarpeen vaatiessa tavoitettavissa, kun tuota haahuilua on ja omapäisyyttäkin.

Muutama huomioita, kun oikein pohdin lapsen käytöstä tässä vuosien varrella ja varsinkin kuin luin Aspergeristä lisää:
- käveli 1,6 v,
- puhui noin 3 v., mutta k- kirjain tuli 3,5 v.,r- kirjain 4 v.
- normaali uhmaikä 3-4 vuotiaana, mutta ei ainakaan meillä enää sen jälkeen
- eli kaikki edellinen ihan normaalisti, vaikka ehkä vähän viivästyneenä
- liikunnallisesti kömpelö ollut aina, ei osa juosta vieläkään kunnolla
- noin 5 v. asti oli mielestäni ihan normaali lapsi: jutteli, kyseli, Ja jos vaan mun poika pyysi mukaan leikkeihin, lähti kyllä, oli ihan normaali lapsi
- Minun poikani valitteli useaan otteeseen, että ... tekee aina kaikki samalla tavalla kuin hän (juu ymmärrettävää, kun ikäero on kuitenkin se melkein 2 v.). Yhteistä leikkiä ei ollut, jos ei minun ADHD- poikani sitä keksinyt. Nykyään ei ole mitään yhteistä.
- näihin samoihin aikoihin tämä juro poika kävi tökkäämässä sormella minun poikaani silmään, kun ei jostain syystä saanut huomiota minun pojaltani :-(. Emme nähneet kertaakaan ko. tapausta, mutta monta kertaa minun poikani tuli silmä punaisena itkien sisään kertomaan tämän. Varmaan noin neljännellä kerralla suutuin sen ekan ja vikan kerran tälle mieheni pojalle ja silmiin tökkiminen loppui siihen...

- se oli varmaan kesä 2014 eli poika oli noin 4,5 v. oltiin iltaisin paljon ulkona, kun oli lämpimät kesäillat. Muut lapset pelasivat palloa ulkona/ hyppivät trampalla, me aikuiset vaan istuttiin ulkona ja koirat leikkivät välillä lasten kansa. Tämä poika tuli jossain vaiheessa sisälle katsomaan telkkaria eikä liikkunut enää siitä mihinkään..
.
- Minua huolestuttaa kovin, kun ei ota kontaktia kehenkään, ei edes isäänsä kovin hyvin. Isältään voi kysyä lyhyesti jotain, muille vastaa kysyttäessä. Ei ota mitään kontaktia edes meidän koiriiin (kotona kissoja). Ei ilmaise mielipiteitään ääneen mistään, hapanta naamaa voi näyttää. Lähtee/ tekee, kun napakasti sanotaan, ettää nyt .... On siis kuitenkin kiltti poika ainakin meillä, tekee mitä pyydetään., Liiankin helposti tekee, Miksei lapsi laita missään asiassa vastaan? Meillä on pakko olla tiukka kuri tuon ADHD- pojan takia, mutta emme mielestäni ole diktaattori- vanhempia kuitenkaan. Kurissa on hölläysvaraa oikeissa tilanteissa, rakastamme lapsiamme emmekä lyö heitä.

- viime kesänä sai luvan "ajaa" naapurin traktorilla. Vietti siellä useampia tunteja päivässä, välillä oli kai pakko tulla ulos kuumuuden takia. Kävi syömässä ja meni takaisn traktoriin leikkimään omiaan. Uskomatonta uppoutumista, ei voi muuta sanoa...

- ekaluokalla poika kävi välillä meiltäkin käsin kavereillaan. Nyt tokaluokan aikana ei ole käynyt kertaakaan. Kuulemani mukaan, hänellä kuitenkin on kavereita koulussa välituntisin. Mihin kaverit ovat hävinneet? Ei sano mitään, jos kysytään. Olen ymmärtänyt omien lapsien puheista, että poika ei ole kiusaamisen kohteena kuitenkaan .

Minulla on jonkinlainen intuitio, että tämä em. lapsi käyttäytyy kotonaan äitinsä kanssa aivan eri tavalla. Olen arvaillut, että "piru on irti", kun pääsee ja on kotona. En tiedä, voi olla että olen väärässä. Kaikki lapset äittelevät tietenkin niille läheisimmilleen eniten

Sen verran hänen äitiään tunnen, että kaikki on vaikeaa ja mitään ei ole hänen lapsessaan vialla. Astmatutkimuksiinkin meni 2v. (astma todettiin). Lapsen isä on sen verran "lapanen", että hänen sanomisillaan ei ole mitään merkitystä lapsen äidin mielestä.

Sen tiedän itsekin, että omaa lastaan on vaikea katsella ja arvioida ulkoapäin.. Onneksi minun lapsellani oli viisaat tädit päiväkodissa, jotka kertoivat asiallisesti lapsen ollessa 2,5 v. , että häntä kannattaisi tutkia. Omaan lapseen tottuu ja oma arviointi on kovin vaikeaa. Kaikeen tottuu, paitsi ei jääpuikkoon takapuolessa . ADHD sieltä tuli 5- vuotiaana ja tukitoimet ovat olleeet erinomaisia sen jälkeen. Pojalla ei onneksi ole oppimisvaiukeuksia, mutta ADHD tekee sen, että toisinaan on vaikea keskittyä (erityisen tuen piirissä, mutta normi luokassa)...

Kiva, jos viitsitte edelleen lukea tämän ja kommentoida. Onko teidän mielestä tällä jurolla innostumattomalla pojalla syytä huoleen?

 

Hassua, että juuri kun olin kirjoittanut omasta teinistä, luin tämän ketjusi. Minun huomiotani kiinnittää asioissa isien rooli. Millainen on biologisen lapsesi isä? Mistä poika mallin ja seuraa harrastuksiin saisi, jos miehesi on lapanen, kuten kuvaat? Eli en usko, että pojassa on mitään vikaa, mutta sulla tulisi olla myönteinen asenne kumpaankin lapseen. Kukaan ei voi tietää, millaisen lapsen saa, he ovat yksilöitä jo syntyessään. - Entä jos saatte miehesi kanssa yhteisen lapsen - mitä jos hän ei miellytäkään sinua?

 

Keksikää kolmelle pojalle yhteistä tekemistä. Miehesihän sopii vallan mainiosti vetämään isän osaansa! Juttelet ensin hänen kanssaan ja sovitte aluksi joitakin suuntaviivoja ja sitten vain rohkaiset kolmikkoa jatkamaan ja inspiroimaan lisää. Lopeta huolestuminen ja ala elää omaa elämääsi myös.

 

Sori, jos annoin kovin negatiivisen vaikutuksen itsestäni ja suhteessani lapsiin, oli ne omia tai ei. Olen pyrkinyt ottamaan kaikki lapsemme sellaisena kuin ovat. Joskus asioita saatan jäädä pohtimaan, mutta en ikinä perusteetta. Voin rehellisesti sanoa, että minun ADHD- poika vie eniten minun ja muun perheen voimia. Silti voi kai olla huolissaan toisestakin lapsesta, vaikka se ei ole oma. Kaikenmaailman diagnooseja tässä perheessä on jo riittävästi, joten en kaipaile diagnooseja vaan muun huolestumisen aihe on ihan aitoa.

Meille ei tule yhteisiä lapsia, joten näillä mennään. Kummallakin ikää liikaa...

Mun mies ottaa kyllä poikia mukaan yhteiseen tekemiseen. Tämä juro poika lähtee kyllä siihen mukaan, vaikka seisoksimaan jos ei muuta .Oma poikani lähtee vaihdellen, kaverit kiinnostaa nykyään enemmin .

 

Oisko viisainta aloittaa siitä, että kysytte lapsen äidiltä miten lapsi käyttäytyy siellä.

Ehkä on siellä yhtä hiljainen ja juro.

Ja mun aspergertapaus ei pistä vastaan missään koska ei halua aiheuttaa turhaa huomiota ja koska inhoaa sitä kun aikuinen korottaa ääntään ja on vihainen.

Mutta noi rekat vielä...Onhan sitä hurjasti auto- ja kulkupeli aiheisia tapahtumia. Automessuja Monster-Truckjuttuja sun muita. Automuseoita. Vetokilpailuja... Sinne siis!

 

Lapsesi kuulostaa aivan normaalilta lapelta, jolla vain on huonot elintavat. Huonot elintavat eristävät, ja sitten jää helposti koneen ääreen, koska siellä ei joudu kohtaamaan maailmaa. Lisäksi lapsesi vaikuttaa siltä, että vastoinkäymiset rasittavat häntä normaalia enemmän. Minä olin lapsena samanlainen.

Tähän kannattaisi nyt kiinnittää huomiota ja alkaa ohjaamaan poikaa pois huonoista elintavoista, ja tukea häntä kohtaamaan vastoinkäymisiä. Tuossa vaiheessa elintavat voi vielä korjata niin, että lapsesta kasvaa terve aikuinen. Ylipaino aiheuttaa huonoa itsetuntoa, ja ylipaino on helpointa pudottaa pois silloin kun lapsi vielä kasvaa.

Puheyhteys on tärkeä, jotta voit selvittää mahdollisen koulukiusaamisen. Kiusaaminen usein aiheuttaa kuoreensa vetäytymistä, koska kiusatusta tuntuu, ettei kehenkään voi luottaa -- ja vanhemmille ei voi kertoa, koska kiusaajat ovat uskotelleet, että kertomisesta seuraa vain lisää pahaa.

 

Kyllä epäilisin jotain pientä neurologista poikkeavuutta. Voi olla asperger, ADD tai dyspraxia... usein on vaikea lääkäreidenkin diagnosoida, kun on oireita monesta eri nimellä olevasta neurologisesta ongelmasta. Mutta jos oppi kävelemään, puhumaan ja kuivaksi aika myöhään, nekin jo viitaavat että jotain siellä voi olla. Toisaalta taas, ihmiset on erilaisia ja kuka on terve ja kuka ei on joskus mahdoton määrittää.

Mutta kannattaisi nyt ensiksi laittaa pojan ruokavalio kuntoon. Eli lisätyt sokerit, lisäaineet ja väriaineet pois. Ja alkaa antamaan omega 3 kalaöljyä. Ja sitten jotain liikuntaa. Vaikka rekan bongauskävelyjä. Ja isä osoittamaan kiinnostusta pojan kiinnostuksia kohtaan. Kuulostaa siltä, että pojan itsetunto on aika huono. Jotenkin yrittäkää välittää pojalle, että hän on hyvä ja arvokas sellaisena kuin on. Kaikki ei vaan tykkää ihmisistä.

 

Kyllä epäilisin jotain pientä neurologista poikkeavuutta. Voi olla asperger, ADD tai dyspraxia... usein on vaikea lääkäreidenkin diagnosoida, kun on oireita monesta eri nimellä olevasta neurologisesta ongelmasta. Mutta jos oppi kävelemään, puhumaan ja kuivaksi aika myöhään, nekin jo viitaavat että jotain siellä voi olla. Toisaalta taas, ihmiset on erilaisia ja kuka on terve ja kuka ei on joskus mahdoton määrittää.

Nykyään on jostain syystä muotia hakea jotain diagnoosia kaikelle poikkeavuudelle. Medikalisaatioksiko sitä kutsutaan.