pitäis päättää

lähdenkö töihin parin kuukauden kuluttua vai jatkanko hoitovapaalla... pienokainen on reilu 1 v. Toisaalta tekis mieli jo ihmisten ilmoille mutta toisaalta työni on todella puuduttavaa ja rasittavaa. Vaikea päätös. Kuinka te olette saaneet päätöksen tehtyä?

 

Älä vaan lähde töihin. Sun lapsesi on vielä tosi pieni ja tarvitsee äitiä!! Ehdit olla työelämässä hurumykke ja kyllästyä siellä vielä vuosia, nauti hyvä ihminen lapsestasi,saat olla hyvillä mielin kotona, eikä tarvitse olla tehokas. Pääasia on että annat turvaa ja rakkautta lapsellesi. Tottakai kotonakin tulee harmaita hetkiä,mutt ei elämä missään ole aina auvoista ja juhlaa.

 

Mene vaan töihin, jos siltä tuntuu! Aikansa kutakin. Ei töihin menolla ole mitään yhteyttä lapsensa rakastamiseen. Tietysti lastasi rakastat, vaikka palaatkin töihin.

 

Vaikea päätös.
Itse olen todella tyytyväinen että olen 'pakosta' ollut kotona lapsen kanssa nyt 2 vuotta. Tämä toinen vuosi kotona on ollut antoisaa sillä lapsen puhe ja kädentaidot ovat kehittyneet niin paljon, että on oikea ilo tätä seurata. Nyt juuri kaksi vuotta täyttänyt lapsi on noin 10 päivää kuukaudessa tarhassa ja todella nauttii kun pääsee lasten pariin. Mitään sopeutumisongelmiakaan ei ollut.
Seuraavan lapsen kanssa tahtoisin myös olla ainakin kaksi vuotta, mutta se ei välttämättä silloin ole taloudellisesti mahdollista.
Koko äitiysajan olen opiskellut kahdessa eri paikassa ja ne ovat olleet niitä aikuisten juttuja.
Siis, jospa sinäkin opettelisit uuden kielen alkeet tai kävisit jonkun ammatillisen kurssin jos haluat olla kotona, mutta saada aikuisseuraa.

 

Itse jäisin kotiin ainakin joksikin aikaa, mutta päätöshän on sinun. Lapsen kehitys ja kasvu on niin valtaisaa 1-2v iässä, että sitä on ihanaa seurata joka päivä. Ja klisee, mutta niin totta että lapset ovat niiiin vähän aikaa niin pieniä. Aikuiskontaktejahan voit hankkia hyvin muualtakin kuin töistä. Hyvää syksyä - päätitpä kuinka vaan... =)

 

Minä sain päätöksen tehtyä. asiaa edesauttoi paljon se ettei lapset tulleet tilatusti ja halutusti vaan vuosien odotusten jälkeen. Ikinä en elämässäni tule varmasti katumaan sitä että olen lasten kanssa saanut kotona olla (vaikka esikoisen aikaan tein kyllä keikkahommia vähän). Kaiken heidän oppimansa olen itse saanut nähdä (tai en vielä edes kaikkea koska nuorempi ei vielä edes puhu... ekat sanat haluan kuulla minä eikä tarhatätin suusta...) ja kokea. Se lasten saamisen halu aikanaan ja tuska menetyksistä vuosien aikana opetti minua arvostamaan lasten läsnäoloa enemmän kuin monet tutuistani. Tänä päivänä on buumi saada olla yksin ilman lapsia mahdollisimman paljon, vapaudenkaipuu sanoi joku. Monet näistä ihmisistä eivät ole kokeneet vuosien tuskaa menetyksissä ja odotuksissa. Vanhempi 5v ja aika mennyt kuin siivillä. sitä aikaa ei mikään tuo takaisin, uskoisin että vanhalla työpaikalla kaikki sitä samaa tänäkin päivänä....Siellä sitä olis viisi vuotta junnannut samalla paikalla. Mutta kaikille kotiäitiys ei sovi, kaikki eivät pysty toimimaan lasten ehdoilla. Eikä tässä tilanteessa rahallisesti muu auta kuin ah niin ihana aviomies!!!!!! Miehen tuki ja arvostus on se lähtökohta kotiinjäämiselle!

 

Mä olen menossa pakon edessä töihin pian (mies opiskelee vielä pari vuotta), lapsi täyttänyt silloin juuri 2 vuotta. Vaikka välillä eli aika usein kotona olo on puuduttavaa ja ajattelin, että kaipaan jo töihin niin nyt kun lapsi on oppinut puhumaan, tuntuu, että olis tosi kiva olla hänen kanssaan kotona ja touhuilla rauhassa mitä milloinkin huvittaa. Pian hänen kanssaan voi jo puuhastella ihan eri tavalla kuin vauvan kanssa.
Onneksi tajusin tehdä päätöksen, että teen 6-tuntista päivää ainakin kevääseen asti eli keskim. 30 viikkotuntia. Sekin jo tuo kaksi lisätuntia päivässä olla lapsen kanssa. Ja Kela maksaa 70e kuussa siitä hyvästä alle 3-vuotiaan vanhemmalle, siis osittaisesta hoitovapaasta.
Kukin tietysti tekee itse valintansa ja aita usein näyttää vihreämmältä tässäkin asiassa aidan toisella puolella, mutta kun oikein kaivaa muistilokeroitaan niin kovin usein ainakin itse ajattelin töissä käydessäni, että voi kun olis joku syy olla kotona. Ja mikä onkaan sen parempi syy kuin pieni lapsi!

 

\

Itse jäisin kotiin ainakin joksikin aikaa, mutta päätöshän on sinun. Lapsen kehitys ja kasvu on niin valtaisaa 1-2v iässä, että sitä on ihanaa seurata joka päivä. Ja klisee, mutta niin totta että lapset ovat niiiin vähän aikaa niin pieniä. Aikuiskontaktejahan voit hankkia hyvin muualtakin kuin töistä. Hyvää syksyä - päätitpä kuinka vaan... =)

Jotensakin näin =)