Pakko se on tunnustaa, 19 vuotta yhteistä elämää takana, lapsi vasta 5 vuotta ja meidän vanhempien suhde ei ole enää muuta kuin riitelyä tai lapsenhoitoon liittyvää. Surullista, ikävää.. Mihin se romantiikka hävisi.. Mies sanoi aamulla, ettei hänellä ole mitään halua tehdä kanssani mitään yhteistä. Ennen kävimme tansseissa tai bändejä katsomassa tai elokuvissa, nyt häntä ei kiinnosta enää mikään. Hän ei enää edes juttele kanssani tai nuku samassa sängyssä/huoneessakaan kanssani. Kai se on sitten minun muutettava omilleni kokonaan, lapsi jää tänne asumaan isänsä luo.. Ei tätä vaan voi uskoa vieläkään, vaikka onhan tämä ollut ilmassa jo koko vuoden. Olen siis sairaseläkkeellä ollut jo 10 vuotta ms-taudin takia, väsymys on suurin oireeni ja masennuskin vaivaa. En jaksa kävellä enää kovin pitkiä matkoja yhteen kyytiin. Elän vaan voimieni mukaan nyt, tyttömme on tärkein ihminen elämässäni !