Pitkään yrittäneet & hoitoihin siirtyneet
- Viestiketjun aloittaja Ambrosia85
- Ensimmäinen viesti
Kierto vaihtui eli nyt pidetään välikierto ennen PAS:a. Joulutauko osuu aika pahasti, mutta ehkä vielä tälle vuodelle ehditään siirto tehdä. Huolettaa, kun on vain yksi olki. Pelottaa, ettei päästäkään siirtoon. Suunnittelukäynti varmaan tulee lähiaikoina olemaan. Toivottavasti tämä kierto ajoitetaan päättymään lääkkeillä, sillä en luota kroppani toimivuuteen.
Neljäs yritysvuosi pyörähti käyntiin. Tunteet on olleet aika pinnassa. Taustailijan roolissa olen enimmäkseen nyt toistaiseksi, kun ei oikein löydy energiaa kommentointiin.
Neljäs yritysvuosi pyörähti käyntiin. Tunteet on olleet aika pinnassa. Taustailijan roolissa olen enimmäkseen nyt toistaiseksi, kun ei oikein löydy energiaa kommentointiin.
Ansku: On kyllä pitkät jonot! ihme touhua... 
ON: täällä eletään kiertopäivää 8..aika kuluu niiiin hitaasti..
Oletteko te muuten kertonut kuinka monille läheisille, kuten sukulaisille tai ystäville raskautumisyrityksestä ja millaiset fiilikset teillä on kun tärppiä ei ole käynytkään ja muut kuitenkin tietävät että yritätte? Onko teitä ymmärretty ja jaksettu tukea?
Itse kerroin muutamalle ystävälle aivan alkuyrityksen aikaan. Kaikki olivat aluksi hyvin innoissaan ja iloisia puolestani, mutta nyttemmin en ole juuri enää asiasta puhunut heille kaikille muuta kuin sen että ei ole tärppiä käynyt ja että tutkimuksiin on hakeuduttu. Jotenkin tuntuu että kaikki he eivät jaksa enää niin innoissaan tukea minua tässä yrityksessä. Osa näistä ystävistäni on perheellisiä. Parhaiten tuntuu että minua ymmärtää eräs ystävä jolla ei ole itsellä lapsia, hän jaksaa kuunnella ja tukea, mutta kun hänellä ei ole lapsia (eikä siis ole yrittänytkään raskautua) niin hän ei täysin voi ymmärtää mitä käyn läpi. Kaikki ystäväni ovat todella tärkeitä minulle :heart: mutta välillä vaan tuntuu että on ystäväpiirissä tämän asian kanssa yksin. : /
Olipas synkistelevän kuuloinen viesti, mutta se ei ollut tarkoitus vaan ihan vaan kysellä teidän fiiliksiä tämän asian tiimoilta
ON: täällä eletään kiertopäivää 8..aika kuluu niiiin hitaasti..
Oletteko te muuten kertonut kuinka monille läheisille, kuten sukulaisille tai ystäville raskautumisyrityksestä ja millaiset fiilikset teillä on kun tärppiä ei ole käynytkään ja muut kuitenkin tietävät että yritätte? Onko teitä ymmärretty ja jaksettu tukea?
Itse kerroin muutamalle ystävälle aivan alkuyrityksen aikaan. Kaikki olivat aluksi hyvin innoissaan ja iloisia puolestani, mutta nyttemmin en ole juuri enää asiasta puhunut heille kaikille muuta kuin sen että ei ole tärppiä käynyt ja että tutkimuksiin on hakeuduttu. Jotenkin tuntuu että kaikki he eivät jaksa enää niin innoissaan tukea minua tässä yrityksessä. Osa näistä ystävistäni on perheellisiä. Parhaiten tuntuu että minua ymmärtää eräs ystävä jolla ei ole itsellä lapsia, hän jaksaa kuunnella ja tukea, mutta kun hänellä ei ole lapsia (eikä siis ole yrittänytkään raskautua) niin hän ei täysin voi ymmärtää mitä käyn läpi. Kaikki ystäväni ovat todella tärkeitä minulle :heart: mutta välillä vaan tuntuu että on ystäväpiirissä tämän asian kanssa yksin. : /
Olipas synkistelevän kuuloinen viesti, mutta se ei ollut tarkoitus vaan ihan vaan kysellä teidän fiiliksiä tämän asian tiimoilta
Mulla on niin samanlainen fiilis!! :O Siis meillä tietää ihan kaiken mun yksi kaveri joka tuli muutama kuukausi sitten raskaaksi ekaksta yrityksesä. Oli vaan pakko kertoa hänelle kaikki ja hän varmaan parhaiten ymmärtää. Melko paljon tietää kummipoikani äiti, minun hyvä ystävä. He joutuivat yrittämään poitsua n. vuoden eli sieltäkin tulee ymmärrystä melko paljon. He eivät kuitenkaan ole hoitoihin tai edes tutkimuksiin asti koskaan joutuneet. Kahdelle kaverilleni romahdin kännispäiten keväällä, koska ne tappeli jostain niin turhasta ja mulla oli just lähtenyt uusi kierto käyntiin. Nyt se kaduttaa. En osaa (enkä kyllä haluakaan) puhua asiasta kuin noiden kahden ensimmäisen kaverin kanssa. Eivätkä nuo kaksi jälkimmäistä ole asiasta mitään kysellytkään. Toisesta heistä itseasiassa kirjoitin juuri tänään blogiini, koska on sellainen olo että erkaannun hänestä koko ajan enemmän... Miehen kanssa ollaan sovittu että asia pidetään salassa. Toisaalta ollaan puhuttu, että ei se maailmaa kaataisi vaikka kaverit tietäisi. Toisaalta ollaan todettu, että mitä se hyödyttäisi? Ei mitään. Jahka saadaan perjantaina tietoa lääkäriltä, niin katsotaan miten tämän kertomisen kanssa kannattaa edetä... Vai edetäänkö? HUH mikä teksti!
macy gray: Tsemppiä! :hug: Tuntuu niin kurjalta valittaa omasta vuoden yrityksestä, kun teilläkin on jo neljä takana...
Näihin asioihin vaan ei oikein voi itse vaikuttaa...Anskulle jaksamista vuodon kanssa!
piu_pau voih, mulla vielä pari vuotta tuohon vuosikymmenen vaihtoon ja niin toivon että ennen sitä ihmeitä tapahtuu.
Tosin ei sitä hirveesti viitsi miettiä tai murehtia - kyllähän siinä oikeasti voi yhtä hyvin mennä vielä toiset pari vuotta.. meillä tuli siis 2vuotta yritystä täyteen..
Monet on itkut tähän väliin mahtunut, mutta jotenkin tähän on jollain tapaa jo tottunut.
Vielä en tosin ole valmis oikeasti ajattelemaan sitä, että mitä jos lasta ei koskaan meille suoda. Sen ajatteluun en ole vielä millään lailla valmis.
piu_pau voih, mulla vielä pari vuotta tuohon vuosikymmenen vaihtoon ja niin toivon että ennen sitä ihmeitä tapahtuu.
Tosin ei sitä hirveesti viitsi miettiä tai murehtia - kyllähän siinä oikeasti voi yhtä hyvin mennä vielä toiset pari vuotta.. meillä tuli siis 2vuotta yritystä täyteen..
Monet on itkut tähän väliin mahtunut, mutta jotenkin tähän on jollain tapaa jo tottunut.
Vielä en tosin ole valmis oikeasti ajattelemaan sitä, että mitä jos lasta ei koskaan meille suoda. Sen ajatteluun en ole vielä millään lailla valmis.
macy grey, toivotaan että kroppa toimii ja pääsette siirtoon vielä tämän vuoden puolella. Neljä vuotta on pitkä aika... Voimia!
Ambrosia, totta tähänkin turtuu eikä vielä kannata mennä asioiden edelle. Ei siis kannata miettiä ettei lasta koskaan tulisikaan. Asia kerrallaan! Teillä on vielä hoidotkin alussa.
tiuhti, osa tietää lapsettomuudestamme, mutta ei hoidoista tai sitä missä vaiheessa ne ovat. Vain muutama kaveri tietää tilanteestamme. Siitä puhuminen tuntuu jotenkin vaikealta ja on paljon helpompi kun on vähemmän kyselijöitä...
Työpaikalla lähimmät työkaverit tietävät mikä on helpottanut töissä oloa. He ovat osanneet suhtautua tähän hyvin. Eivät kysele, mutta kuuntelevat jos haluan puhua asiasta. Eikä heiltä tule ääliömäisiä neuvoja! Ne saa kyllä veren kiehumaan! Hyväähän ihmiset saattavat tarkoittaa mutta mutta...
Olen myös miettinyt että koskettaahan tämä meidän lapsettomuus myös vanhempia, isovanhempia...joten kertominen ja asiasta keskusteleminen on senkin vuoksi vaikeaa. Omissa murheissa on ihan tarpeeksi kestämistä. Ei haluaisi nähdä muiden surua. Mummuni otti tämän raskaasti. :heart: Mutta meillä oli kyllä hyvä keskustelu aiheesta.
Miehestä kun saisi välillä irti jotakin. Asiasta on helppo puhua, hän tukee ja kulkee hoidoissa mukana. Hyvä että edes toinen meistä on viilipytty mutta suhtautuminen välillä ärsyttääkin. Eikö tämä muka tunnu missään? Onkohan kyseessä sukupuolten välinen ero käsitellä asioita? Näyttää tunteita?
No niin menipä taas jaaritteluksi...opcorn:
).( Ja taas odotellaan. Joulukuussa ois aika hoitajalle. Pääsee suunnittelemaan IVF-hoitoja.
Ambrosia, totta tähänkin turtuu eikä vielä kannata mennä asioiden edelle. Ei siis kannata miettiä ettei lasta koskaan tulisikaan. Asia kerrallaan!
Teillä on vielä hoidotkin alussa.tiuhti, osa tietää lapsettomuudestamme, mutta ei hoidoista tai sitä missä vaiheessa ne ovat. Vain muutama kaveri tietää tilanteestamme. Siitä puhuminen tuntuu jotenkin vaikealta ja on paljon helpompi kun on vähemmän kyselijöitä...
Työpaikalla lähimmät työkaverit tietävät mikä on helpottanut töissä oloa. He ovat osanneet suhtautua tähän hyvin. Eivät kysele, mutta kuuntelevat jos haluan puhua asiasta. Eikä heiltä tule ääliömäisiä neuvoja!
Ne saa kyllä veren kiehumaan! Hyväähän ihmiset saattavat tarkoittaa mutta mutta... Olen myös miettinyt että koskettaahan tämä meidän lapsettomuus myös vanhempia, isovanhempia...joten kertominen ja asiasta keskusteleminen on senkin vuoksi vaikeaa. Omissa murheissa on ihan tarpeeksi kestämistä. Ei haluaisi nähdä muiden surua. Mummuni otti tämän raskaasti. :heart: Mutta meillä oli kyllä hyvä keskustelu aiheesta.
Miehestä kun saisi välillä irti jotakin. Asiasta on helppo puhua, hän tukee ja kulkee hoidoissa mukana. Hyvä että edes toinen meistä on viilipytty mutta suhtautuminen välillä ärsyttääkin. Eikö tämä muka tunnu missään? Onkohan kyseessä sukupuolten välinen ero käsitellä asioita? Näyttää tunteita?
No niin menipä taas jaaritteluksi...
opcorn:).( Ja taas odotellaan. Joulukuussa ois aika hoitajalle. Pääsee suunnittelemaan IVF-hoitoja.
Viimeksi muokattu:
Heippa naiset! :wave:
Tosiaan uusi kierto pyörähti käyntiin. Epäilen, että jokin kemiallinen raskaus kuitenkin minulle tapahtui viime kierrosta. Tosiaan vuoto alkoi viime keskiviikkona, mutta raskausoireet kuitenkin lisääntyi. :O Tuli ellottava olo joka oikeastaan loppui vasta perjantaina. Silloin alkoi tulla hyytymiäkin vuodon mukana. Eli rintojen aristus, väsymys ja oksettava olo loppuivat vasta kp 3.
Nyt on pukannut lievää flunssaa ja eilen yskiessä tuntui munasarjoissa nipistelyä. Saas nähdä tuleeko tässä kierrossa ovulaatiota ja jos tulee niin milloin. Tilasin halpatestiltä, nyt 14 ovispuikkoa ja 4 r-testiä. Mulla nuo ovistikut toimi sen verran hyvin, että en nyt ajatellut turhaan niitä kalliita clearbluen ovistikkui hankkia. Viime kierrossa, kun innostuin hankkii kaikkii testei varmaan jollain 130e. Et jos nyt kuitenkin hillitsis täs kierrros tätä testailua.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Miukula kp 6/42 (viime kierto loppui kp 42, saas nähdä miten tää kierto menee.)
Tosiaan uusi kierto pyörähti käyntiin. Epäilen, että jokin kemiallinen raskaus kuitenkin minulle tapahtui viime kierrosta. Tosiaan vuoto alkoi viime keskiviikkona, mutta raskausoireet kuitenkin lisääntyi. :O Tuli ellottava olo joka oikeastaan loppui vasta perjantaina. Silloin alkoi tulla hyytymiäkin vuodon mukana. Eli rintojen aristus, väsymys ja oksettava olo loppuivat vasta kp 3.
Nyt on pukannut lievää flunssaa ja eilen yskiessä tuntui munasarjoissa nipistelyä. Saas nähdä tuleeko tässä kierrossa ovulaatiota ja jos tulee niin milloin. Tilasin halpatestiltä, nyt 14 ovispuikkoa ja 4 r-testiä. Mulla nuo ovistikut toimi sen verran hyvin, että en nyt ajatellut turhaan niitä kalliita clearbluen ovistikkui hankkia. Viime kierrossa, kun innostuin hankkii kaikkii testei varmaan jollain 130e.
Et jos nyt kuitenkin hillitsis täs kierrros tätä testailua.Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Miukula kp 6/42 (viime kierto loppui kp 42, saas nähdä miten tää kierto menee.)
Kiitos kaikille! :heart:
Ana En tiiä...alkaa hermostuttaa ihan tosissaa kohta tuo! Alkaa vaan tuntuu siltä ku menin ja sanoin sinne et pitäis lapsettomuushoitoja päässä jatkamaa, ni siin vaiheessa koko toiminta halvaantu miun kohalla! Kiusa se on pieniki kiusa! :|
Grill Pilonidaalikystan leikkausta tässä oottelen! Tai siis sen tulehtuvan onteloalueen poistoa! Ja periaatteessa toukokuusta asti oon oottanu sitä, mut sovittii sen lekurin kanssa et elo-syyskuussa olis sit se leikkaus! Eipä ollu... Ekan kerra piloni hyökkäs helmikuun lopussa ku alotin clomit, uusi sen heti maaliskuussa! Eli se tulee tuohon häntäluun ja ristiluun alueelle...ei tartte paljoo istuu! Sit lopetin clomien syönnin ni ei oo uusinu sillee enää! Välillä on tuntunu et tulis, mut sit onneks häviää melko nopeesti kumminki!
Alkaa tää vuotoki EHKÄ loppumaa...huomena soitan kyl johonki ja kysyn et mitä tehää jos ei nyt oo sit loppunu kokonaa! Enkähä muistanu sit sanoo et enne ku nää alko tuos 21.-22.10 ni 6.10 alko kans rusehtava vuoto mitä kesti n. 5 pv! Lievästi raastaa hermoja!
Ana En tiiä...alkaa hermostuttaa ihan tosissaa kohta tuo! Alkaa vaan tuntuu siltä ku menin ja sanoin sinne et pitäis lapsettomuushoitoja päässä jatkamaa, ni siin vaiheessa koko toiminta halvaantu miun kohalla! Kiusa se on pieniki kiusa! :|
Grill Pilonidaalikystan leikkausta tässä oottelen! Tai siis sen tulehtuvan onteloalueen poistoa! Ja periaatteessa toukokuusta asti oon oottanu sitä, mut sovittii sen lekurin kanssa et elo-syyskuussa olis sit se leikkaus! Eipä ollu... Ekan kerra piloni hyökkäs helmikuun lopussa ku alotin clomit, uusi sen heti maaliskuussa! Eli se tulee tuohon häntäluun ja ristiluun alueelle...ei tartte paljoo istuu!
Sit lopetin clomien syönnin ni ei oo uusinu sillee enää! Välillä on tuntunu et tulis, mut sit onneks häviää melko nopeesti kumminki!Alkaa tää vuotoki EHKÄ loppumaa...huomena soitan kyl johonki ja kysyn et mitä tehää jos ei nyt oo sit loppunu kokonaa! Enkähä muistanu sit sanoo et enne ku nää alko tuos 21.-22.10 ni 6.10 alko kans rusehtava vuoto mitä kesti n. 5 pv! Lievästi raastaa hermoja!
häivähdys ONNEA ja tarrasukkia ja kaikkia mahollista. Kerrohan sit miten menee ja etenee?
[miukula[/B] Pahoittelut. Kemialliset on perse...tä. Itsellä edellisessä kierrossa selkeä plussa 3 pv ajan, eri teisteillä. Sit yhtäkkiä nega ja pari pv niin alko menkat.
marcy gray Hatunnosto. Neljä vuotta on niin pitkä aika ettei ite ossaa ees kuvitella. Teille kyllä sois jo oman pienen. Voimia.
ON: olen yrittänyt ja mieestäni onnistunut hyvin pysymään pois palstoilta ettei vauva asia koko ajan pyöri päässä. MUTTA VOI PIIIIINAAAAA.... nyt kp 28? kierto vaihtelee 26-32 välillä. Vielä ei menkkoja näy. Tosin eilen tuli yhdynnäsn jälkeen vähän verta. Mut ei muuten mitään. Ja ja ja kun EHKÄ mun mielestä r-testissä näky haamu. Ehkä. Hyvin hentoinen mutta kuitenkin. Ja tissit on ihanan kipiät Ei kestä jos ne menkat nyt alkaakin... voi hajotus. Haluasi kokoajan olla kotona tekeen testiä et onkohan siinä nyt se haamu vaiko näinkö omiani vaiko mitä mitä... Eikä ennää oo ees yhtää testiäkään, pitää käyd' kaupassa kai. Voi piinaa.
[miukula[/B] Pahoittelut. Kemialliset on perse...tä. Itsellä edellisessä kierrossa selkeä plussa 3 pv ajan, eri teisteillä. Sit yhtäkkiä nega ja pari pv niin alko menkat.
marcy gray Hatunnosto. Neljä vuotta on niin pitkä aika ettei ite ossaa ees kuvitella. Teille kyllä sois jo oman pienen. Voimia.
ON: olen yrittänyt ja mieestäni onnistunut hyvin pysymään pois palstoilta ettei vauva asia koko ajan pyöri päässä. MUTTA VOI PIIIIINAAAAA.... nyt kp 28? kierto vaihtelee 26-32 välillä. Vielä ei menkkoja näy. Tosin eilen tuli yhdynnäsn jälkeen vähän verta. Mut ei muuten mitään. Ja ja ja kun EHKÄ mun mielestä r-testissä näky haamu. Ehkä. Hyvin hentoinen mutta kuitenkin. Ja tissit on ihanan kipiät
Ei kestä jos ne menkat nyt alkaakin... voi hajotus. Haluasi kokoajan olla kotona tekeen testiä et onkohan siinä nyt se haamu vaiko näinkö omiani vaiko mitä mitä... Eikä ennää oo ees yhtää testiäkään, pitää käyd' kaupassa kai. Voi piinaa.pikaisesti omaa napaa, sain tällekierrolle kp 12 kontrollikäyntiajan ja saan aloittaa lauantaina pistokset.
Huhhuijaa ku iski jännitys - lähinnä se pistäminen ja toki pelkään niitä sivuoireitakin.
Huhhuijaa ku iski jännitys - lähinnä se pistäminen ja toki pelkään niitä sivuoireitakin.
Evangelina: Tsempit täältä piinailuun!
Ambrosia: Hienoa että saatte aloitettua pistokset! kyllä se pistäminen varmasti alkaa sujua kun saa ensimmäisen kerran pistettyä tai jos tuntuu ettei itse pysty pistämään niin pyydät vaikka miestä
ON: Olen ollut jotenkin ihan maassa muutaman päivän tästä koko yrittämisestä ja tärppäämättömyydestä, mutta nyt päätin että yritän ryhdistäytyä ja alkaa tehdä muutakin kuin vaan surkuttelemaan tätä tilannetta. Ensi viikon perjantaina on aika tutkimuksiin ja mistä tietää vaikka saisin pian kokeiluun jonkun ensimmäisen hoidon, jännittävää. Pistin tänään rahaa ovulaatiotesteihin niin paljon että ihan hävettää :ashamed: Ostin sekä Pregcheckin että Clearbluen ovistestejä. Tarkoituksena on siis ainoastaan varmistaa Clearbluella mahdollinen Pregcheckin näyttämä ovisplussa. Olen aiemmin käyttänyt Davidin ja Pregcheckin ovistestejä ja ainakin kerran olen oviksen löytänyt tuolla Pregillä, Davidien viivat ovat olleet aina melko tulkinnanvaraisia. En ole käyttänyt ovistikkuja kuin muutamassa kierrossa, koska olen tuntevinani oviksen ja olen luottanut tuntemuksiini. Olen myös joskus tikuttanut oviksen kun kivut ovat olleet kovimmillaan ja tummaa viivaa tullut, mutta jostain syystä tärppiä ei vain ole käynyt. Nyt päätin yrittää noita vielä kerran tai sitten jätän ne tuleviin kiertoihin, joissa ehkä on jokin lääkkeellinen hoito tms mukana
Oletteko muuten lukeneet mitään lapsettomuuteen liittyvää kirjallisuutta? Itse lainasin kirjastosta sellaiset kirjat kuin "Vauvaa vailla" ja "Ihmeet tapahtuvat muille", ihan hyvät kirjat olivat. Nyt varauksessa on "Ei kenenkään äiti". Saa nähä millainen kirja se on, jotenkin on lohduttavaa lukea samassa tilanteessa olevien ihmisten kertomuksia.
Ambrosia: Hienoa että saatte aloitettua pistokset!
kyllä se pistäminen varmasti alkaa sujua kun saa ensimmäisen kerran pistettyä tai jos tuntuu ettei itse pysty pistämään niin pyydät vaikka miestä ON: Olen ollut jotenkin ihan maassa muutaman päivän tästä koko yrittämisestä ja tärppäämättömyydestä, mutta nyt päätin että yritän ryhdistäytyä ja alkaa tehdä muutakin kuin vaan surkuttelemaan tätä tilannetta. Ensi viikon perjantaina on aika tutkimuksiin ja mistä tietää vaikka saisin pian kokeiluun jonkun ensimmäisen hoidon, jännittävää. Pistin tänään rahaa ovulaatiotesteihin niin paljon että ihan hävettää :ashamed: Ostin sekä Pregcheckin että Clearbluen ovistestejä. Tarkoituksena on siis ainoastaan varmistaa Clearbluella mahdollinen Pregcheckin näyttämä ovisplussa. Olen aiemmin käyttänyt Davidin ja Pregcheckin ovistestejä ja ainakin kerran olen oviksen löytänyt tuolla Pregillä, Davidien viivat ovat olleet aina melko tulkinnanvaraisia. En ole käyttänyt ovistikkuja kuin muutamassa kierrossa, koska olen tuntevinani oviksen ja olen luottanut tuntemuksiini. Olen myös joskus tikuttanut oviksen kun kivut ovat olleet kovimmillaan ja tummaa viivaa tullut, mutta jostain syystä tärppiä ei vain ole käynyt. Nyt päätin yrittää noita vielä kerran tai sitten jätän ne tuleviin kiertoihin, joissa ehkä on jokin lääkkeellinen hoito tms mukana
Oletteko muuten lukeneet mitään lapsettomuuteen liittyvää kirjallisuutta? Itse lainasin kirjastosta sellaiset kirjat kuin "Vauvaa vailla" ja "Ihmeet tapahtuvat muille", ihan hyvät kirjat olivat. Nyt varauksessa on "Ei kenenkään äiti". Saa nähä millainen kirja se on, jotenkin on lohduttavaa lukea samassa tilanteessa olevien ihmisten kertomuksia.
miss_piggy
En tiedä sovinko tänne joukkoon, mutta koska yritystä alkaa olemaan takana lähemmäs vuosi, ja kaikki ei ole ok, niin ajattelin liittyä...
miss_piggy....... esikoinen......... 02/12 // 07/12........PCOS.................... Hoitomuoto:Terolut, 6 ja viimeinen kuuri alkaa marraskuussa
Eli jotenkin tunnen kuuluvani tänne lapsettomuus-osastoon, kun ei ole tärpännyt...
Taustoista sen verran, että kuukautiset alkoi 14-vuotiaana. Alusta asti oli tosi epäsäännölliset. Olen nuoresta asti kärsinyt myös hirsutismista (liiallinen karvan kasvu), lähinnä kaulan/leuan alueella. E-pillerit aloitin 21-vuotiaana. Söin pillereitä viimeiset 10 vuotta, välillä merkkiä vaihtaen, ja myös minipillerit ollut käytössä. Lopetin pillerit 02/12, koska vauvahaaveet tuli liian koviksi.
Menkkoja ei vain näkynyt, ja ekat menkat tuli vasta toukokuussa. Julkisen puolen lääkärillä kävin huhtikuussa, joka naureskeli vaivalleni ja vähätteli huoltani toteamalla vain kylmästi, että "miksi odotat kuukautisia", ja siihen tyyliin että raskaaksi voi tulla ilman menkkojakin. Tätä en kyllä ymmärrä, koska ei kai ovulaatiotakaan ole ollut jos ei ole kuukautisia.
Meni kesäkuu, tuli heinäkuu-ei kuukautisia taaskaan. Marssin yksityiselle, joka ultrasi ja löytyi sitte pco. Kirjoitti terolut-reseptin puoleksi vuodeksi kiertoja säännöllistämään. Nyt menkat onkin tulleet ajallaan, mutta olen lukenut ja kuullut, että terolutit saattaa keskeyttää ovulaation tai estää sen kokonaan? Siksipä nyt tässä kierrossakin aloitin terot vasta kp 18, olettaen että jos ovis olisi niin kerkeäisi mennä ohi. Itse epäilen etten ovuloi edes kunnolla.
Muutama vuosi sitten myös kävin ultrassa pillereiden takia, ja silloin pco:sta ei ollut mitään merkkejä.
Nyt on kp 1/29, ja yk 7. Viimeinen terolut-kuuri alkaa tässä kierrossa. Jos ei tärppi käy, niin tammikuussa pitäisi ottaa soittoaikaa samaiselle yksityiselle gynelle, ja sitten katsotaan asiaa eteenpäin.
Miehessä ei varmaan mitään vikaa ole, koska on eksänsäkin saattanut raskaaksi, ilmeisesti minussa vika....
Masentaa, ärsyttää, suututtaa...
miss_piggy....... esikoinen......... 02/12 // 07/12........PCOS.................... Hoitomuoto:Terolut, 6 ja viimeinen kuuri alkaa marraskuussa
Eli jotenkin tunnen kuuluvani tänne lapsettomuus-osastoon, kun ei ole tärpännyt...
Taustoista sen verran, että kuukautiset alkoi 14-vuotiaana. Alusta asti oli tosi epäsäännölliset. Olen nuoresta asti kärsinyt myös hirsutismista (liiallinen karvan kasvu), lähinnä kaulan/leuan alueella. E-pillerit aloitin 21-vuotiaana. Söin pillereitä viimeiset 10 vuotta, välillä merkkiä vaihtaen, ja myös minipillerit ollut käytössä. Lopetin pillerit 02/12, koska vauvahaaveet tuli liian koviksi.
Menkkoja ei vain näkynyt, ja ekat menkat tuli vasta toukokuussa. Julkisen puolen lääkärillä kävin huhtikuussa, joka naureskeli vaivalleni ja vähätteli huoltani toteamalla vain kylmästi, että "miksi odotat kuukautisia", ja siihen tyyliin että raskaaksi voi tulla ilman menkkojakin. Tätä en kyllä ymmärrä, koska ei kai ovulaatiotakaan ole ollut jos ei ole kuukautisia.
Meni kesäkuu, tuli heinäkuu-ei kuukautisia taaskaan. Marssin yksityiselle, joka ultrasi ja löytyi sitte pco. Kirjoitti terolut-reseptin puoleksi vuodeksi kiertoja säännöllistämään. Nyt menkat onkin tulleet ajallaan, mutta olen lukenut ja kuullut, että terolutit saattaa keskeyttää ovulaation tai estää sen kokonaan? Siksipä nyt tässä kierrossakin aloitin terot vasta kp 18, olettaen että jos ovis olisi niin kerkeäisi mennä ohi. Itse epäilen etten ovuloi edes kunnolla.
Muutama vuosi sitten myös kävin ultrassa pillereiden takia, ja silloin pco:sta ei ollut mitään merkkejä.
Nyt on kp 1/29, ja yk 7. Viimeinen terolut-kuuri alkaa tässä kierrossa. Jos ei tärppi käy, niin tammikuussa pitäisi ottaa soittoaikaa samaiselle yksityiselle gynelle, ja sitten katsotaan asiaa eteenpäin.
Miehessä ei varmaan mitään vikaa ole, koska on eksänsäkin saattanut raskaaksi, ilmeisesti minussa vika....
Masentaa, ärsyttää, suututtaa...
Ambrosia, stemppiä pistoksiin. Hyvin ne menevät. Nuo kynät on käteviä eikä niillä pistäminen juuri tunnu.
miss_piggy, tervetuloa joukkoon. On kyllä lääkäriltä aika erikoinen suhtautuminen. Toivottavasti yksityisellä saat asiat etenemään.
tiuhti, sain viikko pari sitten luettua mainitsemasi kirjat, Ei kenenkään äiti ja Ihmeet tapahtuvat muille. Todella hyviä kirjoja, mutta rankka lukukokemus... :'( Toisaalta kertomukset toivat lohtua. Lapsettomuuteen liittyy niin paljon negatiivisia tunteita (kateutta, katkeruutta, vihaa) joten oli helpottavaa lukea että muutkin tuntevat samoin.
Nuo kynät on käteviä eikä niillä pistäminen juuri tunnu.miss_piggy, tervetuloa joukkoon. On kyllä lääkäriltä aika erikoinen suhtautuminen. Toivottavasti yksityisellä saat asiat etenemään.
tiuhti, sain viikko pari sitten luettua mainitsemasi kirjat, Ei kenenkään äiti ja Ihmeet tapahtuvat muille. Todella hyviä kirjoja, mutta rankka lukukokemus... :'( Toisaalta kertomukset toivat lohtua. Lapsettomuuteen liittyy niin paljon negatiivisia tunteita (kateutta, katkeruutta, vihaa) joten oli helpottavaa lukea että muutkin tuntevat samoin.
Viimeksi muokattu:
Tervetuloa mukaan miss_piggy! :wave: Todella mielenkiintoinen lähtökohta sulla... Niin ja tuosta miehestäsi, vaikka hän olisi yhden lapsen ennestään saanut, voi sielläkin osoitteessa silti jotain häikkää olla. Meillä tuolla kuumeilijoiden puolella nimittäin on yksi, jolla on yksi yhteinen lapsi nykyisen miehensä kanssa, mutta nyt tutkimuksissa on selvinnyt ettei se miehen simppa olekaan ihan priimaa. Jos nyt oikein muistan, niin ei mitään kovin vakavaa kuitenkaan...
tiuhti: Sitä on kieltänyt väkisin tuon sanan "lapsettomuus" joten vielä en ole ehtinyt kirjallisuuteen tutustua, mutta tarkoitus olisi. Tuossa siis ilmeisesti pari hyvää kirjaa mistä lähteä liikkeelle?
ON: Uuuh... Perjantaina olis naistenpolin aika. Pianpianpian!
tiuhti: Sitä on kieltänyt väkisin tuon sanan "lapsettomuus" joten vielä en ole ehtinyt kirjallisuuteen tutustua, mutta tarkoitus olisi. Tuossa siis ilmeisesti pari hyvää kirjaa mistä lähteä liikkeelle?
ON: Uuuh... Perjantaina olis naistenpolin aika. Pianpianpian!
Joo minusta nuo vauvaa vailla ja ihmeet tapahtuvat muille kirjat olivat hyviä mutta erityisesti odotan sitä ei kenenkään äiti- kirjaa. Taitaa olla melko suosittu kun itse olen jo jonkin aikaa jonottanut. Rankkoja lukukokemuksiahan nuo ovat mutta samalla ihana huomata että tunteet joita lapsettomuus aiheuttaa itselle, ovat normaaleja. Itse en ole ahkera lukemaan kirjoja mutta nuo kirjat luin yhdessä hujauksessa. Samoin pidän Anna-Leena Härkösen kirjoista ja niistä "heikosti positiivinen" on yksi parhaista.
Viimeksi muokattu:
miss_piggy
Grill: Oon miehelle maininnutkin, että saa kyllä luvan mennä sitte joskus simppakokeisiin, jos käy niin että minusta ei mitään vikaa löydy. Mulla vaan ei oo ollu mitään ovistuntemuksiakaan, joten siksi kovasti epäilen että ei ole ovulaatiota... Tosin eihän sitä tiedä. Tai sitten syystä tai toisesta ei vaan oo tärpänny.
Sekin kyllä pelottaa, että jos koskaan ei saa sitä omaa lasta, sillä äitini kävi lapsettomuushoidoissa kun minä olin 10-14 vuotias, yrittivät kakkosta aika myöhäisessä vaiheessa...mitään vikaa ei löytynyt mutta ei vaan tärpännyt...
Mua jotenkin ahdistaa käydä tuolla kaupungilla, kun siellä näkee noita raskaana olevia naisia, tulee tosi paha mieli. Ja ahdistaa myös se, että kun itellä on ikää jo yli 30v ja nyt vasta alkaa lasta hankkimaan...toisaalta minä sille voi jos nuo nuoruuden poikaystävät on olleet sellasia, että on vaan pilannu sun elämän ja kaikki on menny päin peetä, ja se oikea löytyi vasta 4 vuotta sitten. Ja tän nykyisen kanssakaan en lasta aiemmin ois voinu edes kuvitella hankkivani, kun meillähän suhteen lähtökohdat oli muutenkin ne, että kun alettiin seurustelemaan, niin miehen eksä ilmoitti olevansa raskaana....Eli ihan suhteen alusta asti on ollu kauhea stressi ja paha mieli siitä kun miehellä on lapsi jonkun toisen kanssa vaikka se pitäisi olla minun kanssa. On ollu välillä todella hankalaakin esim. kun se lapsi on välillä meillä, on jotenki niin paha mieli kun se on aivan isänsä näköinen ja mulla ei oo yhtään mitään :'( Mietin vaan sitä että missä vaiheessa tää käy henkisesti liian raskaaksi koko vauvatouhu...
Sekin kyllä pelottaa, että jos koskaan ei saa sitä omaa lasta, sillä äitini kävi lapsettomuushoidoissa kun minä olin 10-14 vuotias, yrittivät kakkosta aika myöhäisessä vaiheessa...mitään vikaa ei löytynyt mutta ei vaan tärpännyt...
Mua jotenkin ahdistaa käydä tuolla kaupungilla, kun siellä näkee noita raskaana olevia naisia, tulee tosi paha mieli. Ja ahdistaa myös se, että kun itellä on ikää jo yli 30v ja nyt vasta alkaa lasta hankkimaan...toisaalta minä sille voi jos nuo nuoruuden poikaystävät on olleet sellasia, että on vaan pilannu sun elämän ja kaikki on menny päin peetä, ja se oikea löytyi vasta 4 vuotta sitten. Ja tän nykyisen kanssakaan en lasta aiemmin ois voinu edes kuvitella hankkivani, kun meillähän suhteen lähtökohdat oli muutenkin ne, että kun alettiin seurustelemaan, niin miehen eksä ilmoitti olevansa raskaana....Eli ihan suhteen alusta asti on ollu kauhea stressi ja paha mieli siitä kun miehellä on lapsi jonkun toisen kanssa vaikka se pitäisi olla minun kanssa. On ollu välillä todella hankalaakin esim. kun se lapsi on välillä meillä, on jotenki niin paha mieli kun se on aivan isänsä näköinen ja mulla ei oo yhtään mitään :'( Mietin vaan sitä että missä vaiheessa tää käy henkisesti liian raskaaksi koko vauvatouhu...
Sain mä onneks sen pistoskoulutuksen naikkarilla, ja lumepistoksen sain iittenikin pistää mut onhan se ihan eriasia jotain steriiliä vettä ruiskuttaa kun oikeaa lääkettä...
mä alan olla jo ihan hermona.
Käytiin eilen apteekissa ja meinasin ruveta panikoimaan kun sanoivat ettei niillä ole tuota gonal-fää että ois pitänyt tilata etukäteen. Mistä mä tonkin olisin voinut tietää??
Noh, onneks kerkii perjantain lähetykseen toi kynä tulla niin ei tarttenu alkaa soittelee apteekkeja läpi että sattuiskohan teiltä löytymään.. =)
Mä oon kanssa alkanut vähitellen lukemaan noita lapsettomuuteen liittyvä kirjoja.. tosin oon lukenut vasta ihmeet tapahtuvat muille ja nyt on kirja adoptiosta "menossa".
Kovinkaan aktiivisesti en näitä pysty kuitenkaan lukemaan kun alkaa liikaa ahdistamaan ja pelottamaan..
Miss_piggy tervetuloa!
mä alan olla jo ihan hermona.
Käytiin eilen apteekissa ja meinasin ruveta panikoimaan kun sanoivat ettei niillä ole tuota gonal-fää että ois pitänyt tilata etukäteen. Mistä mä tonkin olisin voinut tietää??
Noh, onneks kerkii perjantain lähetykseen toi kynä tulla niin ei tarttenu alkaa soittelee apteekkeja läpi että sattuiskohan teiltä löytymään.. =)
Mä oon kanssa alkanut vähitellen lukemaan noita lapsettomuuteen liittyvä kirjoja.. tosin oon lukenut vasta ihmeet tapahtuvat muille ja nyt on kirja adoptiosta "menossa".
Kovinkaan aktiivisesti en näitä pysty kuitenkaan lukemaan kun alkaa liikaa ahdistamaan ja pelottamaan..
Miss_piggy tervetuloa!
Ambrosia: Onnea piikittelyille, eiköhän se hyvin suju. Itseä jännitti myös kovasti mahdolliset sivuvaikutukset ja toivoinkin, ettei tarttis pistelyy aloittaa. Kuitenkin tosi nopsaan sitä oppi pistämään, eikä tosiaan ollu kivuliasta. Mulla ei myöskään pahemmin tullut mitään sivuvaikutuksia, mut toki se on yksilöllistä.
Tiuhti^ Ite kans tykkään noista lapsettomuutta käsittelevistä kirjoista, toki ovat rankkaa luettavaa, mutta ajatukset niissä kyllä ovat itselle tuttuja. Vaikka olen jo yhden lapsen saanut, niin silti edelleen toisten raskautumis uutiset hieman synkentää mieltä. Varsinkin jos yritystä ei pahemmin ole edes ollut, saatika jos on tullut ns. vahinko. Ärsyttää, kun tuntuu et toisil se on vaan niin helppoa. Täytyykin perehtyä kans tohon "ei kenenkään äiti"- kirjaan. Mun anoppi on kirjastossa töissä, jos siltä vaikka kyselis noista kirjoista. Olen kans lukenut ton "heikosti positiivinen", mut siitä on aikaa, joten en muista mistä kertoo.
Tervetuloa miss_ piggy mulla myös pco jota on vuosia hoidettu teroluteilla. Kuitenkin ennen kuin aloitin lapsettomuushoidoissa en mielestäni ovuloinut ollenkaan. Ei mitään ovistuntemuksia ollut koskaan ja kuukautiset eivät tulleet ilman teroluteja, jos siis koetin välillä pitää taukoa lääkkeissä. Hoidoissa vasta aloin tuntea, että munasarjoissa tosiaan tapahtuu jotakin ja oviksenkin tunsin vihlovana kipuna.
Nyt ekan lapsen jälkeen pongasin elämäni ekan luomu oviksen viime kierrosta. Nyt jo osasin tunnistaa oireet. Toki poikani on jo 2v 3kk, mutta lopetin hänen imetyksensä vasta elokuun puolivälissä, siksi epäilen että ovista en aiemmin pongannut. Eli 2kk lopetuksen jälkeen tuli ovulaatio. Jotain ihmeitä raskaus on siis kropassani tehnyt.
Eli saattaa olla, että sinullekin on apua esim. clomeista, mutta jos kuitenkin tunnet välillä ovulaation, niin eiköhän luomustikin tärppää jossain kohtaa. Minulla kun ei tosiaan ollu mitään tuntemuksia ja siksi kuukautisetkin olivat kivuttomat, eikä mitään pms oireita ollut ikinä. Hoitojen yhteydes kyl tuli jos jonkinlaista tuntemusta ennen menkkoja ja myös kuukautiset olivat kivuliaammat. Samoiten nyt luomu oviksen jälkeen.
Nyt siis itellä menossa kp 9 ja mielestäni olen vihlontaa tuntenut vasemmal puolel, kun viimeksi kipuili oikea munasarja. Saas nyt nähdä tuleeko jälleen ovulaatio tässäkin kierrossa. Toivoa sopii, niin pääsis sit taas piinailee. =)
Miukula
Tiuhti^ Ite kans tykkään noista lapsettomuutta käsittelevistä kirjoista, toki ovat rankkaa luettavaa, mutta ajatukset niissä kyllä ovat itselle tuttuja. Vaikka olen jo yhden lapsen saanut, niin silti edelleen toisten raskautumis uutiset hieman synkentää mieltä. Varsinkin jos yritystä ei pahemmin ole edes ollut, saatika jos on tullut ns. vahinko. Ärsyttää, kun tuntuu et toisil se on vaan niin helppoa. Täytyykin perehtyä kans tohon "ei kenenkään äiti"- kirjaan. Mun anoppi on kirjastossa töissä, jos siltä vaikka kyselis noista kirjoista. Olen kans lukenut ton "heikosti positiivinen", mut siitä on aikaa, joten en muista mistä kertoo.
Tervetuloa miss_ piggy mulla myös pco jota on vuosia hoidettu teroluteilla. Kuitenkin ennen kuin aloitin lapsettomuushoidoissa en mielestäni ovuloinut ollenkaan. Ei mitään ovistuntemuksia ollut koskaan ja kuukautiset eivät tulleet ilman teroluteja, jos siis koetin välillä pitää taukoa lääkkeissä. Hoidoissa vasta aloin tuntea, että munasarjoissa tosiaan tapahtuu jotakin ja oviksenkin tunsin vihlovana kipuna.
Nyt ekan lapsen jälkeen pongasin elämäni ekan luomu oviksen viime kierrosta. Nyt jo osasin tunnistaa oireet. Toki poikani on jo 2v 3kk, mutta lopetin hänen imetyksensä vasta elokuun puolivälissä, siksi epäilen että ovista en aiemmin pongannut. Eli 2kk lopetuksen jälkeen tuli ovulaatio. Jotain ihmeitä raskaus on siis kropassani tehnyt.
Eli saattaa olla, että sinullekin on apua esim. clomeista, mutta jos kuitenkin tunnet välillä ovulaation, niin eiköhän luomustikin tärppää jossain kohtaa. Minulla kun ei tosiaan ollu mitään tuntemuksia ja siksi kuukautisetkin olivat kivuttomat, eikä mitään pms oireita ollut ikinä. Hoitojen yhteydes kyl tuli jos jonkinlaista tuntemusta ennen menkkoja ja myös kuukautiset olivat kivuliaammat. Samoiten nyt luomu oviksen jälkeen.
Nyt siis itellä menossa kp 9 ja mielestäni olen vihlontaa tuntenut vasemmal puolel, kun viimeksi kipuili oikea munasarja. Saas nyt nähdä tuleeko jälleen ovulaatio tässäkin kierrossa. Toivoa sopii, niin pääsis sit taas piinailee. =)
Miukula
Ääh, onkos sitä pakko suunnata tänään kirjastoon? Nyt ihan "innostuin".
Ovisoireista voisin sen verran kirjoittaa, että minulla ei mitään erityisiä tai siis tunnistettavia oireita ole. Kun mahassa nippaille ja vihloo silloin tällöin koko kierron, ei niistä sitten ota selvää mikä kertoisi oviksesta ja mikä ei. Kuitenkin ovulaatiotesteillä olen plussia saanut eli kai minä oireista huolimatta ovuloin.
miss_piggy: Ei ole varmastikaan helppoa. : / Kaverini oli aloittamassa tuossa puolisen vuotta sitten suhdetta uuteen mieheen, kunnes sitten miehen exä ilmoitti olevansa raskaana ja kaverilleni se oli liikaa. Suhdetta ei siis edes ehtinyt syntyä, minusta kaverini olisi pitänyt edes yrittää koska piti tästä miehestä. Mutta on ihailtavaa että sinä jaksat!
Nyt ihan "innostuin".Ovisoireista voisin sen verran kirjoittaa, että minulla ei mitään erityisiä tai siis tunnistettavia oireita ole. Kun mahassa nippaille ja vihloo silloin tällöin koko kierron, ei niistä sitten ota selvää mikä kertoisi oviksesta ja mikä ei. Kuitenkin ovulaatiotesteillä olen plussia saanut eli kai minä oireista huolimatta ovuloin.
miss_piggy: Ei ole varmastikaan helppoa. : / Kaverini oli aloittamassa tuossa puolisen vuotta sitten suhdetta uuteen mieheen, kunnes sitten miehen exä ilmoitti olevansa raskaana ja kaverilleni se oli liikaa. Suhdetta ei siis edes ehtinyt syntyä, minusta kaverini olisi pitänyt edes yrittää koska piti tästä miehestä. Mutta on ihailtavaa että sinä jaksat!
Mä voisin kanssa liittyä tänne keskusteluihin..
Omaa taustaa sen verran, että esikoista ollaan yritetty 05/11 asti, eli 1,5v tuli juurikin täyteen. Entisen miehen kanssa yritettiin myös n.2v ja silloin jo sain lääkitystä(provera) siihen kun menkkoja ei kuulunut. Nyt menin jo puolen vuoden yrityksen jälkeen läkäriin kun kierrot oli vieläkin ihan sekasin. Sain silloin myös tuon proveran joka toi menkat ajallaan, mutta ovulaatiota ei siltikään tapahtunut.
Heti vuoden yrittämisen jälkeen saatiin lähete lapsettomuushoitoihin naistenpolille ja siellä ekalla käynnillä lääkäri totes pcos:n. Miehen simpat oli myös testattu ennen ensimmäistä käyntikertaa ja tulos oli todella huono. Siitiöitä vähän, normaaleja vain 2% ja liikkuvuuskin huono. Sain clomit käyttöön, jotka toimi ekalla kerralla niinkuin piti, mutta tulosta ei tullut. Toisella kierrolla ei enää 1 clomi tehonnut ja annostus nostettiin kahteen, mutta silloinkin ovis tuli tosi myöhään.. Mies meni uudestaan simppatestiin ja tulos oli siitäkin vielä huonompi. Siittiöitä oli vain 9milj/mll.. Clomit jätettiin pois, koska miehen simpat niin huonoja, että ei kannata enä kotikonstein yrittää.
Seuraavaksi on sitten vuorossa inseminaatio. Kunhan vain menkat alkaisi ja pääsis alottamaan puregon pistokset. Teroja otin 2tbl/pv 10 päivän ajan ja yleensä 2-3pv:n. jälkeen viimisestä terosta menkat alkaa, mutta nyt on mennyt jo 12pv eikä mitään ole tapahtunut. Nega testejä oon tehnyt jo 2 joten en usko että raskaana olisin. Polille jo soitin ja käski vielä odottaa viikon verran ja soittaa uudelleen jos mitään ei ole tapahtunut. On kyllä ollut yllättäv hiljasta tuolla vatsassa. Joskus pientä nippailua, mutta ei sellasta mitä yleensä ennen menkkoja. Naama kyllä kukkii ja tissitkin ollut kipeenä yli viikon, että eiköhän se täti sieltä jo pian tule.
Se piti vielä sanoa, että mulle tehtiin myös aukiolotutkimus ja kaikki siellä ok. Myös se ihmetyttää, että miten ne miehen simpat nyt on niin huonoja että niistä ei mihinkään ole, kun muutama vuosi sitten hän sai kuitenkin exänsä raskaaksi.. Voiko simpat mennä muutamassa vuodessa noin huonoks vai kävikö heillä vaan hiton hyvä tuuri? He kuitenkin päätyivät sillon aborttiin joten miehellä ei ole lapsia ennestään. Ja minun entisellä, jonka kanssa siis lasta yritettiin, on uuden heilansa kanssa jo lapsi.. Jotenkin sitä tulee vaan sellanen oli että se vika on vaan minussa..
Omaa taustaa sen verran, että esikoista ollaan yritetty 05/11 asti, eli 1,5v tuli juurikin täyteen. Entisen miehen kanssa yritettiin myös n.2v ja silloin jo sain lääkitystä(provera) siihen kun menkkoja ei kuulunut. Nyt menin jo puolen vuoden yrityksen jälkeen läkäriin kun kierrot oli vieläkin ihan sekasin. Sain silloin myös tuon proveran joka toi menkat ajallaan, mutta ovulaatiota ei siltikään tapahtunut.
Heti vuoden yrittämisen jälkeen saatiin lähete lapsettomuushoitoihin naistenpolille ja siellä ekalla käynnillä lääkäri totes pcos:n. Miehen simpat oli myös testattu ennen ensimmäistä käyntikertaa ja tulos oli todella huono. Siitiöitä vähän, normaaleja vain 2% ja liikkuvuuskin huono. Sain clomit käyttöön, jotka toimi ekalla kerralla niinkuin piti, mutta tulosta ei tullut. Toisella kierrolla ei enää 1 clomi tehonnut ja annostus nostettiin kahteen, mutta silloinkin ovis tuli tosi myöhään.. Mies meni uudestaan simppatestiin ja tulos oli siitäkin vielä huonompi. Siittiöitä oli vain 9milj/mll.. Clomit jätettiin pois, koska miehen simpat niin huonoja, että ei kannata enä kotikonstein yrittää.
Seuraavaksi on sitten vuorossa inseminaatio. Kunhan vain menkat alkaisi ja pääsis alottamaan puregon pistokset. Teroja otin 2tbl/pv 10 päivän ajan ja yleensä 2-3pv:n. jälkeen viimisestä terosta menkat alkaa, mutta nyt on mennyt jo 12pv eikä mitään ole tapahtunut. Nega testejä oon tehnyt jo 2 joten en usko että raskaana olisin. Polille jo soitin ja käski vielä odottaa viikon verran ja soittaa uudelleen jos mitään ei ole tapahtunut. On kyllä ollut yllättäv hiljasta tuolla vatsassa. Joskus pientä nippailua, mutta ei sellasta mitä yleensä ennen menkkoja. Naama kyllä kukkii ja tissitkin ollut kipeenä yli viikon, että eiköhän se täti sieltä jo pian tule.
Se piti vielä sanoa, että mulle tehtiin myös aukiolotutkimus ja kaikki siellä ok. Myös se ihmetyttää, että miten ne miehen simpat nyt on niin huonoja että niistä ei mihinkään ole, kun muutama vuosi sitten hän sai kuitenkin exänsä raskaaksi.. Voiko simpat mennä muutamassa vuodessa noin huonoks vai kävikö heillä vaan hiton hyvä tuuri? He kuitenkin päätyivät sillon aborttiin joten miehellä ei ole lapsia ennestään. Ja minun entisellä, jonka kanssa siis lasta yritettiin, on uuden heilansa kanssa jo lapsi.. Jotenkin sitä tulee vaan sellanen oli että se vika on vaan minussa..
miss_piggy
Grill:Itekki jouduin miettimään sillon alkuaikoina että onko musta tämmöseen suhteeseen, otin kumminki riskin. Välillä on meilläki ollu omat ongelmamme, ja on ollu jo ero mielessä, mutta sitte sitä on vaan kumminki jatkanu eteenpäin.
Edellisen kerran kun mulla tuli menkat, niin rinnat oli tosi kipeät ennen sitä, ja samoin maha. Nyt taas ei mitään, eli oliskohan mullakin sitten niin, että toisissa kierroissa ovuloin ja toisissa en.
Nyt ennen ku menkat alkoi, oli semmosta viiltävää kipua lähinnä oikealla puolella alamahassa useampana päivänä, mutta ilmeisesti oli sitte vaan merkki alkavista menkoista.
Luontaistuotteita tässä oon koittanu napostella myös, oon ostanu tuota paljon mainostettua Gelee Royalia Tiä sitten onko siinä mitään taikaa mutta kokeillaan nyt. Ajattelin tässä kierrossa myös vähän mittailla noita lämpötiloja ja koittaa sitä ovista tikutella.
Ite just kävin kirjastossa, ja lainasin myös noita lapsettomuutta käsitteleviä kirjoja, aloin juuri lukemaan tuollasta teosta kuin Lapsettomuus-30 tositarinaa.
Edellisen kerran kun mulla tuli menkat, niin rinnat oli tosi kipeät ennen sitä, ja samoin maha. Nyt taas ei mitään, eli oliskohan mullakin sitten niin, että toisissa kierroissa ovuloin ja toisissa en.
Nyt ennen ku menkat alkoi, oli semmosta viiltävää kipua lähinnä oikealla puolella alamahassa useampana päivänä, mutta ilmeisesti oli sitte vaan merkki alkavista menkoista.
Luontaistuotteita tässä oon koittanu napostella myös, oon ostanu tuota paljon mainostettua Gelee Royalia
Tiä sitten onko siinä mitään taikaa mutta kokeillaan nyt. Ajattelin tässä kierrossa myös vähän mittailla noita lämpötiloja ja koittaa sitä ovista tikutella. Ite just kävin kirjastossa, ja lainasin myös noita lapsettomuutta käsitteleviä kirjoja, aloin juuri lukemaan tuollasta teosta kuin Lapsettomuus-30 tositarinaa.
Dana-: tervetuloa mukaan keskusteluun!
Puhutteko te ystäväpiirissä kuinka paljon lapsista tai raskauksista, jos ystävillänne on esimerkiksi lapsia? Miten koette tällaiset tilanteet ja keskustelut? Itsellä tietyssä ystäväpiirissä on usein puheenaiheena lapset, sillä tähän ystäväpiiriin kuuluu perheellisiä, nämä ystävät myös tietävät lapsettomuudestani. Tuntuu että koko ajan raskaus- ja lapsiaiheet tuntuvat kipeämmiltä. Tänään puheeksi tuli jonkun tutun laskettuaika ja raskausmahan koko ja -muoto. Siinä sitten vertailtiin millainen maha kelläkin oli ja millainen olisi kiva, voi että ihminen pystyi tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja surulliseksi, olisi tehnyt mieli sanoa että saisipa edes jonkunlaisen raskausmahan, ihan sama millaisen :attn:
Puhutteko te ystäväpiirissä kuinka paljon lapsista tai raskauksista, jos ystävillänne on esimerkiksi lapsia? Miten koette tällaiset tilanteet ja keskustelut? Itsellä tietyssä ystäväpiirissä on usein puheenaiheena lapset, sillä tähän ystäväpiiriin kuuluu perheellisiä, nämä ystävät myös tietävät lapsettomuudestani. Tuntuu että koko ajan raskaus- ja lapsiaiheet tuntuvat kipeämmiltä. Tänään puheeksi tuli jonkun tutun laskettuaika ja raskausmahan koko ja -muoto. Siinä sitten vertailtiin millainen maha kelläkin oli ja millainen olisi kiva, voi että ihminen pystyi tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja surulliseksi, olisi tehnyt mieli sanoa että saisipa edes jonkunlaisen raskausmahan, ihan sama millaisen :attn:
tiuhti: Noh tässä omassa kaveripiirissä me ollaan ihan ensimmäisten joukossa lapsia haluamassa, eli noista keskusteluista pääsee vielä välttymään. Mutta auta armias jos olen samassa porukassa kaverini eli kummipoikamme äidin, ja hänen kavereiden kanssa! Siellä on nyt noita lapsia, vahinkoja ja kertalaukauksia pääasiassa, viimeisen vuoden aikana ilmestynyt hyvään tahtiin. Juuri pari päivää sitten kaverillani olisi ollut me&i -esittely kotonaan, en mennyt. Sanoin hänelle, että nyt on sellainen olo itsellä ettei vaan jaksa sitä muiden hehkutusta ja muuta. :ashamed:
Tervetuloa mukaan dana-! :wave:
Tervetuloa mukaan dana-! :wave: