Pitkään yrittäneet & hoitoihin siirtyneet

Dana- ikävä sanoa näin mutta ilmeisesti miehelläsi on exän kanssa ollut vain mielettömän hyvä tuuri jos on vahinkoraskaus alkanut. En siis usko että miehesi simpat on huonontunut tuosta noin vaan.
Sulla kuitenkin pco joka voi vaikeuttaa raskaaksi tulemista ja siihen miehen vähäiset hyvät simpat niin kyllähän se voi aikaa viedä. Silti jokainen kierto on mahdollisuus, sitä ei pidä sulkea pois
Sinäänsä kuitenkin hieman jännä ettei noilla simppatuloksilla ehdotettu suoraan IFV:ää tai muuta, jolloin saatas saatettua vaan ne hyvät simpat sinne minne kuuleekin.
Ja mitä exääs tulee niin jotkut vaan on tollasia superhedelmällisiä ja sehän ottaa aivoon..
meillä exän kanssa oli lapsyritys päällä (mulla siis pcos) eikä tullut mitään.. meni lusikat jakoon ja nyt yritystä nykysen kanssa takana 2 vuotta. Tällä välin exällä on muksu (täyttää nyt vissiin vuoden) eli hällä ja hänen nykyisellään tärpännyt ekasta yk:sta.
sekös suoraansanottuna vitutti


tiuhti kyseli kavereiden kanssa juttelusta.. mä en juttele juuri kenenkään kanssa.. en vaan jaksa.. koska lähes kaikki on kokenut jo sen mitä toivon kovasti kokevani, tai sitten heillä ei ole asia ajankohtainen vielä pitkään aikaan.
On mulla toki muutama kenen kanssa tulee juteltua mutta niidenkin kanssa harvoin.
Mulla on mun blogi, joka pitää mut järjissään ja yksi suljettu ryhmä missä näitä saan purnata jos siltä tuntuu

 

Ambrosia: Minäkään en mielellään ystävien kanssa juttele mistään raskaus tai lapsiaiheista mutta usein olen näiden keskustelujen keskellä "vasten tahtoani" :/

Mainitsit tuosta suljetusta ryhmästä niin mietin olisiko tässä ketjussa halukkaita muodostamaan jonkun suljetun ryhmän missä keskustella? Tietty tämänkin voisi pitää pystyssä mutta olisi myös toinen paikka missä voisi kertoa ehkä vielä tarkemmin asioita koska itse ainakin joudun miettiä mitä tänne kirjoittaa koska tämä on julkinen palsta.. En nimittäin haluaisi että minut täältä tunnistettaisiin. Toki jos kävisi sellainen sattuma että joku teistä minut tunnistaisi, ei haittaisi.

 

tiuhti Välillä tuntuu, että muusta ei puhutakkaan ja että niitä lapsia on vaan joka puolella. Melkein kaikilla mun kavereilla on lapsi tai lapsia. Ja kahdella parhaimmalla just tälläset "vahinkolapset"..Ja yhdelle kaveripariskunnalle just yks tulossa.. Mulla on nyt joku sellanen ihme "hälläväliä" vaihe menossa, et puhun ihan mielelläni lapsista ja jos joku multa kysyy et koskas teille lapsi tulee niin olen sanonut ihan suoraan, että enpä tiedä, hoidoissa ollaan. Jotkut on sitte jättäny keskustelun siihen ja toiset taas alkanu kyselemään lisää. Ei se mua sinänsä haittaa siitä puhua. Se on nyt se tilanne mikä meillä on eikä muuksi muutu vaikka olisin puhumatta. Joskus tekee ihan hyvääkin kun siitä puhuu ääneen. Vaikka se välillä tosi pahalta tuntuukin kun muilla on lapsia ja itsellä ei niin oon sit vaan ajatellu niin, että ei se oo multa pois vaikka muut niitä saakin..

Ambrosia Lääkärin kanssa puhuttiin, että kokeillaan nyt ensin yks inssi ja katsotaan miten siittiöt selvii pesusta. Jos ne menee tosi huonoks niin sitten jätetään inssit siihen ja mennään suoraan ivf:ään. Toivottavasti ei kuitenkaan ivf hoitoihin tarvis mennä. Ihan vaan rahan ja hoitopaikan takia. Lähin paikka missä noita ivf hoitoja tehdään, on yli 100km päässä..

 

Itse puhuin kyl ystävien ja sukulaistenkin kanssa lapsettomuudesta ihan avoimesti. Siis jos joku kyseli tai asia tuli puheeksi. Minua ei ole koskaan haitannut tuttujen ja ystävien jutut lapsistaan. Ihan mielelläni olen ottanu osaa keskusteluihin. Tietysti minuakin ottaa päähän, jos joku selittelee omia vahinkoraskauksia tai nuorena tehtyjä abortteja tyyliin ehkäsyn laiminlyönnin takia yms.
Toki osaan myös iloita toisten onnesta, varsinkin nyt kun itselläkin on jo yksi lapsi. Mutta kyllä se välillä kirpaisee silti, kun toisilta asiat menee heti putkeen, tasan ei mene ne nallekarkit tässäkään asiassa. Tai niinkun yksi ystäväni avautui paniikissa raskauspelostaan kun menkat myöhässä, eikä tosiaan nyt haluu ees lasta. Sit miettii et miksi ei käytä ehkäsyä, kun toiset tosiaan haluamalla haluu lapsen, eikä saa. Ja tällä ystävällä ei ole estettä käyttää vaikka pillerei, ei vaan ole hakenut niitä.

Nyt kun minulla itsellä on lapsi, niin miellelläni keskustelen lapsista ystävien kanssa, kuitenkin huomioiden sen onko kaverilla lapsia vai ei (osaan siis vieläkin jutella muita kuin lapsijuttuja ). Kerran yksissä juhlissa juttelin ystäväni kanssa lapsistamme ja samassa seurassa istui henkilö, jonka tiesin yrittäneen lapsia eksänsä kanssa ihan hoitojen kautta. Kuitenkin heillä hoidot loppuivat ja tuli ero. En tiedä tarkkaan oliko kaikki hoitokeinot jo käyty läpi vai tuliko vaan hetki, et nyt hoidot riittää. Tämä kyseinen henkilö kuunteli juttujamme ja jälkikäteen sain toisen ystävän kautta kuulla, että tämä henkilö varmaankin pahoitti mielensä jutuistamme.
Aloin pohtia asiaa ja totesin, että itse kyllä pystyin lapsettomanakin juttelemaan asioista ja katsomaan toisten lasten kuvia. Ja tälle henkilölle halusin myös kuvan pojastani näyttää, koska hän tiesi myös meidän hoitotaustasta. Itsellä kuitenkin jäi paha mieli siitä, etten voi iloita siitä onnesta joka minulle on suotu. Toki tämä henkilö ei ole vielä aloittanyt hoitoja uuden kumppanin kanssa. Ja minua ainakin lohdutti tieto onnistuneista hoidoista, silloin kun lasta yritettiin. Eikä kukaan pakottanut tätä henkilöä istumaan seurassamme, jos asia häntä painoi. Ja tosiaan ystävä, joka minulle tästä huomautti ei itsekään ole varonut puheitaan. Siis silloin kun minä yritin tätä esikoista, mutta nyt jaksoi puolustella toista samassa tilanteessa olevaa.

Nämä asiat on niin hankalia. Ihmiset jotka eivät ole läpi käyneet tätä lapsettomuus/pitkään lasta yrittäneiden taivalta, niin eivät osaa todellakaan samaistua asioihin joita käymme läpi. Ja jos heillä on oikeus hehkuttaa onnea lapsistaan ja raskauksistaan, niin miksi me pitkän taipaleen läpi käyneet emme saisi toimia samoin. Silti väitän, että osaamme paremmin huomioida lapsettomat tuttumme, emmekä ainakaan kysele tyhmiä, että "koskas te niitä lapsia meinaatte tehdä". Kun taustalla voi olla vaikka mitä syitä.

Anteeks pitkä sepustus.

 

Ambrosia, mä käytin Gonalia kolme kiertoa ja totesin, että se oli mukavin ja helpoin pistettävä, mitä mulla on ollut. Mitään sivuoireita ei tullut, eikä pistäminen sattunut yhtään. Eli jos tällasesta voi näin sanoa, niin suosittelen No meillä se ei kylläkään auttanut...mutta tiedän yhden pariskunnan, jolla juuri ekasta Gonal-kierrosta sitten tärppäsi pitkän odotuksen jälkeen.

Miss Piggy, kuten joku jo kirjoittikin, niin kyllä miehessäkin voi olla syytä, vaikka lapsi jo olisikin. Simpat voi huonontua/vähentyä. Vaikka tietty todennäköisyys on siihen on sitten pienempi. Niin ja tervetuloa.

Danalle myös tervetuloa!

Mulla on kierto loppupuolella, eikä minkäänlaisia oireita. Ovistikku (tai itse asiassa tikut) huuteli sillon aikanaan vahvasti kp11, että ovis olis tulossa , mutta tässä kierrossa ei kyllä ollut mitään oireita, mikä olis sen oviksen vahvistanut.
Ennen lääkekiertojahan mulla ei koskaan ollut mitään ovistuntemuksia tms. ja kuitenkin useampaan kertaan oviksen tapahtuminen vahvistettiin ultralla ja kerran verikokeellakin (siis prog.arvo), mutta nyt kaikelaisten lääkekiertojen aikana olin jo tottunut siihen, että tulee oviskipuilut ja tissit kipeytyy...
Olen siis täällä vähän ihmeissäni, että tapahtuikohan tässä kierrossa mitään vai ei. Ja oikeestaan viime kierrossakin oli vähän sama juttu. Mutta nyt ei tissit ole kipeytyny yhtään, ollenkaan...Eikä aamulämmötkään ole juuri mihinkään nousseet...Plääh...ärsyttää tökkiä noita Lugeja, kun on toivo taas jo mennyt...mutta en uskalla jättää laittamattakaan.

Hopsan dpo 11 tai 12

 

miukula: Hieno ja pitkä kirjoitus sinulla Olen sitä mieltä että tietysti seurassani saa puhua lapsista ja raskauksista ja varsinkin pitkään yrittäneiden ja esimerkiksi hoidossa onnistuneiden parien tarinat antavat mukavasti toivoa Lähinnä itseäni ärsyttää näissä keskusteluissa puhtaasti oma asenteeni ja omat tunteeni. Miten sitä tämä pidempään yrittäminen onkin tehnyt minusta niin turhautuneen ja haavoittuvaisen, että tunnen näiden keskustelujen aikana surua ja ulkopuolisuutta : / Tunteet varmasti ovat normaaleja, mutta inhottavia, olisi kiva pystyä puhumaan näistä aiheista tuntematta näitä ikäviä tunteita. Ehkä vielä joskus

 

Tiuhti^: Ei se itselläkään aina niin helppoa ollut kuunnella toisten hehkutuksia saatika jotain aborttijuttuja tyyliin kun ei jaksettu ehkästä. Mut olen aina ollut hyvin avoin ihminen, ehkä liiaksikin jossain asioissa. Lapset myös ovat jokapäiväisessä elämässä läsnä, koska työskentelen päiväkodissa.
Tavallaan se oli aluksi hyvää terapiaa touhuta pienten kanssa ja antaa sekä saada hellyyttä heiltä. Toki myös nostatti kaipuuta. Mut välillä taas oli kiitollinen, kun pääsi rankan työpäivän jälkeen hiljaiseen kotiin.
Toki tällä hetkellä välillä on rankkaa kun samat hommat jatkuu, niin kotona kuin töissä. Ja varsinkin hiljaisuutta ja päiväunia kaipaa. Kuitenkin kaipuu omaan lapseen kasvoi vuosien varrella isoksi ja harmitti, kun huomasi työssä myös lapsiin kohdistuneita laiminlyöntejä. Usein mietti miksi itse ei saa lasta ja sellaiset saa, jotka eivät hoida lapsiaan kunnolla. Toki myös näin ja näen paljon sitä hyvää vanhemmuutta, mitä itsekin kaipasin.

No mutta, olen tosiaan eilisestä (kp 8) tikuttanut ovista, vaikka viime kierrosta ovis tuli vasta kp 29, mutta se olikin ihan yllätys, että yleensä tuli ollenkaan. No tänään kp 9 tein pari tikutusta. Aamupäiväll oli vielä nega, mutta nyt illalla lähes tasavahva. Eli saa nyt sit nähdä tuleeko ovis oikeasti ja mahdollisesti jo kp 11.
Ainoo miinus tässä nyt on, että mies on kipeänä ja lääkekuurilla. Taitaa angiinaa olla tai joku vastaava tulehdus, kun tulehdusarvot oli koholla ja kurkku tosi kipee. Miten sais houkuteltuun ukon pupuilee, jos on tossa kunnos viel lauantaina. Meinaan jos ovis tulee silloin, niin ei viitsis olla yrittämättä. Huomenna taas pissitään tikkuun ja kytätään viivan vahvistumista, eikös se niin mennyt.

 

Dana, tervetuloa!

tiuhti, harvoille ja valituille on tullut lapsettomuudesta puhuttua. Pari kertaa olen näpeilleni saanut. Luulin puhuvani luottamuksella mutta asia tulikin vastaan toisen kaverin kanssa jutellessa. Ihan kiva. Tuosta on aikaa ja silloin asiasta oli vielä vaikea puhua.

Mulla riippuu päivästä ja ihmisestä kenelle puhun voinko olla avoin vai en. Kun on huono päivä, kaikki v*****ttaa eikä halua kuulla ainuttakaan kommenttia tai hyvää neuvoa.

Hyvänä päivävä kun tuntuu että pää ja psyyke pysyy kasassa, voi lapsettomuudesta puhua avoimesti. Eihän tälle tilanteelle mitään voi, joten mitäpä sitä salailemaan. Toisinaan tuntuu että itseään on parempi suojella itseään typeriltä kysymyksiltä ja pitää suunsa kiinni.

Mua ei lapsijutut haittaa, mutta raskausmahat ja raskauteen liittyvät asiat tuntuu vaikealta... Ei kiinnosta kysyä kuulumisia.

Joku ehdotti suljettua ryhmää. Minusta se olisi hyvä ajatus.

 

minä liputan myös suljetun ryhmän puolesta o/

 

Kiva että ehdottamani suljettu ryhmä saa ainakin jonkin verran kannatusta itse en vain sellaista osaa tehdä..osaako joku?

 

mä voin tehdä.. ilmoittelen kun saan riivittyä sellaisen kasaan tässä töiden lomassa

 

Ambrosia: tosi kiva juttu, kiitos

 

Pidempään yrittäneet - Kaksplus tuonne liittymispyyntöjä hyväksyn niitä sitten sitä mukaan kun niitä tulee ja koneella olen

 

Tiuhti:Tosi hyvä on tuo kirja, en malta lopettaa lukemista. Yllättävän monessa tapauksessa siinäkin on se pcos taustalla, joten koskettaa siinä mielessä itseäni.

Ja simpoista: Just eilen sanoinki miehelle, että varaudu siihen että saat mennä simppatesteihin, että vaikka yks vahinkolapsi onki syntyny niin on niiden siimahäntien laatu siinä välissä saattanu huonontua.
Eli sinänsä ilmeisesti mulla on sama tilanne kuin Danalla, miehellä on eksän kanssa vahinkolapsi, minulla on pco jne..

 

Lapsettomuus ja mielensäpahoittaminen, on todella yksilökohtaista miten koetaan asioita ja pahoitetaan mieltä. Minulle on lapsen kaipuu ja toive niin kova, että välillä se henkinenkipu on niin kova, että pahoittaa mielensä pienistäkin asioista.

Minusta on välillä tuntunut pahalle, kun ystävät tai tuttavat/sukulaiset saavat lapsia. Se ei tarkoita sitä ettenkö olisi heidän puolestaan onnellinen, mutta silloin oma lapsettomuus vaan lävähtää päin kasvoja kovaa. Kipuilu johtuu ihan siitä että missä vaiheessa omaa lapsettomuuskriisiään on menossa.

Toisille lapsettomuus ei ehkä ole niin kova pala kuin toisille. Ihmiset reagoivat niin eritavoin. Joskus itsekin voi yllättyä siitä miten pahalta jonkun raskaus-/lapsijutut voi tuntua. Toisina päivinä/ kuukausina taas pystyy juttelemaan aivan iloisena kaikesta niistä.

Ja tunteita on vaikea kontrolloida, eikä pidäkään. Siis en tarkoita mitään itkupotkuraivareita, vaan jos kokee surua ja menetystä, sitä saa tuntea. Eikä oman menetyksen tunteenaikana tarvitse jaksaa olla iloinen toisten puolesta. Mutta mielestäni jokaisella raskaanaolevalla ja äidillä on oikeus olla iloinen ja onnellinen lapsistaan. Hienotunteistuuttaa ja empatiakykyä puolin ja toisin - sen puolesta minä liputan.

Ja jos joku loukkaantuu siitä että minä en jossain vaiheessa halua/ pysty puhumaan ja iloitsemaan heidän raskaudestaan tai lapsistaan, on minulle ihan sama. Siinähän loukkaantuu. Ei ketään voi pakottaa olemaan iloinen tai kieltää olemasta surullinen.

Itse en ole lapsettomuudestani kovin avoin, koska mieheni ei halua että asiasta tiedetään. Pari ystävääni ja äitini tietävät. Myöskään keskenmenoistani ei tiedä moni, samat ihmiset. En koe että minun tarvitsee asioita selitellä muille tai minun pitäisi puolustella tunteitani, tai sitä etten aina jaksa iloita muiden onnesta.

Tosin olen sen verran sovitteleva luonne, että kuuntelen ystävien ja tuttavien iloisia juttuja ja itken lapsettomuuttani kotona myöhemmin.

 

toivounelma: hyvä kirjoitus sinulla ja monia pointteja joista olen samaa mieltä

Ambrosia: Jee kiitos! nyt on pyyntö lähetetty....

Tänään tuli kirjastosta viesti että "Ei kenenkään äiti"-kirja on nyt saatavilla. Kävin sen kotimatkalla hakemassa niin pääsee nyt viikonloppuna sitä lueskelemaan

 

Nyt sitten ovistestiin tuli tasavahvat viivat, periaattees tais toi testi viiva olla jo hieman kontrollia tummempi. Näyttäis nyt siltä et kierto jäis ainakin lyhyemmäks kun viimeksi. Nyt siis kp 10. Nyt vaan harmittaa kun isäntä edelleen kipee. Tulehdusarvot näytti tänään 54 ja kurkkukipu on viel viruksen aiheuttama, et ei antibiootit auta. Harmittaa jos jää nyt kierto hyödyntämättä. Huomen ja mahdollisesti sunnuntainakin viel ehtis pupuilee, mut jos toisen vointi on huono, niin eipä taida onnistuu.

 

Ambrosia: Jes hienoa, pyyntö lähetetty!

Täällä olis tänään käyty naistenpolilla ekaa kertaa. Kirjoittelin äsken blogini puolelle tarkemmin: odotan.: Positiivista ajattelua
Mutta siis diagnoosi tällä hetkellä on selittämätön lapsettomuus, kaikki vaikuttaa normaalilta. Parit seurantalabrat käyn tässä seuraavan kuukauden aikana antamassa, mutta muuten odotellaan puolisen vuotta ennen kuin mitään sen kummempaa aletaan tekemään. Kuitenkin ihan hyvä reissu, toi mulle ainakin uudestaan taas toivoa. Minä kun jo ehdin pelkäämään endoa tai pco:ta...

 

toivounelma, osasit kyllä hyvin kirjoittaa. Tuttuja tunteita!

 

Kaikki halukkaat tähän ketjuun aiemmin osallistuneet (ja miksei uudetkin tulokkaat) pistelkää pyyntöjä tuonne Ambrosian aloittamaan suljettuun ryhmään Nähdään siellä! :wave:

 

Moikka pitkästä aikaa

Ihan ensimmäiseksi niin onpa ikävä nähdä tuolta "vanhasta" pinosta tuttuja täällä puolella

En ole oikeen jaksanut tuon pieleen menneen ICSIn jälkeen täällä pyöriä, en vaan todellakaan kuvitellut sen ottavan niin koville kun lopulta otti...
Tässä on muutenkin käyty niin pohjalla, että vois kuvitella että ei tästä ainakaan alemmas enää pääse. Ihan kaikki on kaatunut niskaan, koirat sairastaa, mies sairastaa, miehellä lomautusuhka päällä töissä, miehen auto hajos eilen eikä nyt todellakaan ole varaa sitä korjata, ylimääräsiä vastikkeita tippuu postiluukusta, tapellaan asunnon edellisen omistajan kanssa joka on aiheuttanut homevaurion meidän varastoon, rahanmenoa, rahanmenoa, rahanmenoa... Jatkanko vielä? Kaiken paskan päälle tosiaan nega tuosta tuoresiirrosta. Onneks saatiin pakkaseen ihan kivasti alkioita, mutta mistäpä niihin siirtoihin repii rahat, se on melkeen tonni joka kerta... Ei paljoa naurata.

En oikeen jaksa vieläkään mitään kommentoida, pahoittelen. Meidän tilanne siis tällä hetkellä se että ensimmäinen PAS suunniteltu seuraavaan kiertoon, jonka pitäis alkaa parin päivän sisällä. Raha tässä nyt tosiaan on ainoa mutta, en tiedä mistä se revitään, mutta haluaisin silti tuohon lähteä. Joten katotaan nyt.

 

tada: Voi ei,pahoittelut negasta Teitä tuntuu elämä nyt koettelevan muutenkin kovasti.. voimia! varmasti kaikki lopulta kääntyy vielä parhain päin vaikka ei nyt tuntuisi siltä <3

Jos sinulla on voimia/halua tulla tonne pidempään yrittäneet-kerhoon mukaan, joka on suljettu keskusteluryhmä niin laita ihmeessä pyyntöä. Lähes kaikki täältä on tainnut siirtyä sinne ja siellä keskustelu käy melko vilkkaana.

Osoite kerhoon on tässä: kaksplus.fi/kerhot/326/

 

Pahoittelut Tadalle, voimia!

Täällä alkoi taas kerran uusi kierto ja ihan pohjamudassa on taas käyty :'(.
Soitin tänäään lääkärille ja "vaadin" Gonalia ja Pregnyliä seuraavaan (alkaneeseen) kiertoon. Ja se lupas laittaa reseptin Ja miehelle sanoin, että nyt sitten pupuillaan niin paljon, kun vaan ehditään. Saas nähdä.
Plussatuulta kaikille!

 

Pahoittelu Tada. Tässä touhussa on muutenkin murhetta kestettävänä että tuntuu pahalta että rahakin aiheuttaa vielä ongelmia.

Me ollaan julkisella hoidossa niin on pienemmät kustannukset, mutta siitä huolimatta rahaa palaa. Ja kun takeita ei ole että rahalle sais vastinetta...

hopsan :hug:
Suunta ylöspäin! Hienoa että saat reseptit.

 

Kävin pitkästä aikaa pyörähtämässä. Jäänyt tämä foorumi taka-alalle, kun oon pyörinyt toisella foorumilla.

Kirjoista oli puhetta, oon just lukemassa "Ei kenenkään äiti"-kirjaa. On ihan jees. Tuttuja tunteita. Mutta surullista, kun kaikki ei päädy onnelliseen loppuun. Mutta niinhän se tässä elämässä menee, aina ei voi voittaa.

Lapsettomuuden kertomisesta.. Mä kerroin melkein kaikille kavereille kun aloitettiin yritys. Ei ois pitänyt. Nyt oon osalle kertonut että ollaan hoidoissa inssiin menossa, toisille että ollaan tutkimuksissa ja toisille että ollaan edelleen lapsettomia. Riippuu ihan miten läheiseksi koen ihmisen, mitä hänelle kerron. Jos nään useammin, on ihan kiva jos hän tietää ainakin sen, että hoidoissa ollaan.

Raskausmahat on mulle se kirous. Lapsia ihan pieniäkin voin nähdä ja ottaa syliini. Mutta se maha. Se on kun sitä ei ole saanut itse kokea ja juuri sen haluaisin kokea.

Mä en varmaan jatkossakaan muista täällä pahemmin käydä. Yritän kuitenkin joskus.
Hirmuisesti tsemppiä teille kaikille! Ja lisä tsempitys pitkän taipaleen kulkeneille!