Pitkästä aikaa. Mitä sisustusjuttuja inhoat ja mitä sisustushypetyksiä et ymmärrä yms?

Ensimmäisten viiden kommentin joukossa olisi varmasti ainakin yksi, joka tulee tuohtuneena sanomaa, että jokainen saa sisustaa kotinsa kuten haluaa. Jep. JOKAINEN SAA SISUSTAA KOTINSA KUTEN HALUAA! Minä henk.koht inhoan ruskeaa väriä vaatteissa, mutta ymmärrän, että joku pitää siitä ja minun puolestani muut voivat pukeutua ruskeaan. Eli pointtini tuli toivottavasti selväksi.

Minkälaisia sisustuksia ja sisustusjuttuja sinä et ymmärrä/et pidä/ inhoat? jne..

 

Kuormalavoista tehtyjä huonekaluja en ymmärrä. Etenkin kuormalavasohvapöydät ovat jotakin niin hirveää ja mautonta!

 

Minä en kotiini ota yhtään huonekalua tai astiaa tms missä lukee mitä se sisältää ja vielä vieraalla kielellä, eikä yhtään tekstitarraa tai edes kirjainta

 

Mä en ymmärrä muovikukkia.
Suurin inhokki on puhviverhot.
Ja se inhottaa, jos joka puolella on kaikkea pientä sälää.

 

Kuormalavavirityksiä inhoan minäkin. En myöskään voi sietää näitä Eero Aarnion puppyjä ja muita vastaavia kauheita muovikuoria. Lastenhuoneessa ymmärrän vielä jotenkin, mutta en muualla.

 

- En pidä tehosteseinistä. Siis siitä, että vain yksi seinä on jotain tapettia tai maalia ja muut tylsää harmaata.

- En myöskään tykkää matalista tv-tasoista. Itse asiassa en tykkää niistä ollenkaan, enkä myöskään sohvapöydistä.

- Korkeakiiltoiset kaapit, oli ne missä vain, on tylsiä.

- Pähkinä, koivu yms. puun sävyt.


Oikeasti olen itse todella tylsä sisustaja, ja meiltä löytyisi paljon haukuttavaa, muun muassa tylsä valkoinen, vanhanaikainen ornamenttikuvioinen tapetti lasten huonessa, ja tämä tapetti makuuhuoneesta KOLMELLA seinällä:

 

- Krääsää, eli sitä että jokaisessa tasossa mihin voi mitään laskea on aina joku kippo, kuppi tai koriste-esine.

- Sohvaa, josta jalkojen alta nousee lepotaso, elin ns. elokuvateatterin sohva.

- Esillä olevaa alkoholia, esim. että baarikaappi on lasinen vitriini.

- Kristallilamppuja.

- Kaariovia.

 

Minä en kotiini ota yhtään huonekalua tai astiaa tms missä lukee mitä se sisältää ja vielä vieraalla kielellä, eikä yhtään tekstitarraa tai edes kirjainta

Minä ostin kuusi vuotta sitten ruskean laatikon, jonka kyljessä lukee "Photos". Jestas että tykkäsin siitä, ja täälläkin sitä kehuttiin kun johonkin keittiökuva-ketjuun osallistuin. Sittemmin edelleen tykkään siitä, se on lasikantinen ja siellä todella on valokuvia sisällä, mutta olen kääntänyt sen toisinpäin. Se teksti koki inflaation

 

Beigeä. Seinät beigeä, lattiat beigeä, katot beigeä, tyynytpeitotsohvatlamputportaat sitä yököttävää BEIGEÄ! Rouva sävyttää itsensäkkin saman sävyn beigeksi, vauva puetaan beigeen pukuun jossa korvat ja hommataan beiget vaunut. Miehelle ostetaan beige kauluspaita jossa vois räväyttävänä efektinä olla haaleat valkoiset raidat. Beige koira liimataan siihen beigelle pyöreälle takanedusmatolle josta voi ottaa beigellä kameralla seepiansävyisen kuvan beigeen blogiin jonka nimi on "I love colours".

 

Maalaisromantiikka, voi ristuksen perkele, onko mauttomampaa olemassakaan? Home sweet home ja niin edelleen. Hyi saatana.

 

- kuormalavapöydät ja muut kuormalavoista tehdyt huonekalut
- Alkoholi esillä
- Eero Aarnion ponyt, puppyt ja muut aikuisilla ihmisillä
- korkeakiiltoisuus ei iske. Etenkään keittiönkaapeissa.
- Se ikean jättisuuri kukkalamppu (maskros vai mikä se on )

 

Onneksi seinää vasten nostetut tikapuut alkavat olla katoavaa kansanperinnettä...

...vieläkö jotkut raahaavat jonkun vanhan polkupyöränsä sisälle?

 

Kuormalavapöydät!!! Siis oikeasti... Mä en tule ikinä ymmärtämään niitä. Mä en tiedä mitään rumemaa!

Sitten on juttuja, jotka ovat kivoja jossakin, mutta kamalia jossakin. Esim. tähdet ja kirjaimet sopivat ihanasti lastenhuoneeseen. Jos mulla olisi lapsia, niin voisin hyvinkin lastenhuoneessa käyttää tähtiä sisustuksessa. Kaikki vaaleansinise ja vaalenpunaiset tähtilamput, matot, tyynyt yms sopisivat ihanasti pienelle pojalle tai tytölle. Samaten kirjaimet istuvat ihan hyvin lastenhuoneeseen. Mutta tähtikuosia en ymmärrä esim. olohuoneessa.
Jos koti on oikein moderni, niin joku värikäs Aarnion puppy tms voisi sopia lastenhuoneeseen. Mutta jossakin olohuoneessa sellainen lapsellinen muovielukka on mauttomuuden huippu.

Smegit jääkapit sopivat vain ja ainoastaan mökille.

 

Onneksi seinää vasten nostetut tikapuut alkavat olla katoavaa kansanperinnettä...

...vieläkö jotkut raahaavat jonkun vanhan polkupyöränsä sisälle?

Nuo tikapuut ovat myös yksi, joita en ymmärrä muualla, kuin lastenhuoneessa.

 

http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/80146249/

 

- Ikean Stockholm "blogimatto"
- Ikean jätti-päivänkakkaravalaisin
- Joka seinällä risteilevät mietelauseet
- Sitä, että joka purkissa täytyy lukea, mitä siellä on. Englanniksi toki, suomeksi olisi junttia
- Hay Tray
- Sitä, että kaikki on valkoista ja kodin yllättäväksi väriläiskäksi on valittu valkoisen koiran musta kirsu
- Alkoholi näkösällä, poislukien joku tyylikäs viskikarahvi sopivassa paikassa tai viinipullot tms. keittiössä sisustuselementtinä
- Liian pienet matot isossa huoneessa
- Miljoonat koriste-esineet
- Mänty
- Kaariovet

Olis paljon muutakin, mutta en ehkä ala kirjoittamaan romaania

 

-Sotkajyskmasku-pyökkikirsikkapähkinälastulevy-tv-alttari, jossa on tyhjiä ja täysiä viina- ja olutpulloja koristeina, matkamuistorihkamaa, pehmolelu ja ledikynttilä.

-Tuuletinvalaisin ja seinäviuhka, ei tarvitse edes kommentoida. Mauttomuuden ja junttiuden klassikkoja.

-Kertakäyttökulttuuri ylipäätään huonekaluissa ja sisustuksessa. Ostetaan sitä halvinta paskaa mitä markkinoilla on ja heivataan se vuoden sisään kaatopaikalle ja tilalle ostetaan lisää sitä halpaa paskaa.

-Maalaisromantiikka. Yök!

-Kun ollaan niin sisustajia, vaikkei tiedetä sisustuksesta ja estetiikasta yhtään mitään.

-Toisten apinointi, ostetaan sitä mitä muillakin on. Ymmärrän kyllä että vaikutteita otetaan, mutta siinä vaiheessa se menee yli jos järjestelmällisesti ostaa kotiinsa sitä mitä muilla ystävillä on.

 

[QUOTE="hehee";29474477]http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/80146249/[/QUOTE]

Tuosta tulee kauniit varjot seinille, yhden kaverin kotiin tuo sopii kuin nenä päähän. Johonkin toiseen taas ei.

Noista tikapuista tuli mieleen, kun olimme sukuloimassa ja menimme saunaan, ja sellaiset seinään nojaavat tikapuut toimittivat pyyhenaulakkojen virkaa. Muuten ihan kiva, paitsi että tikapuut oli niin heppoisat ettei ne meinanneet pysyä pystyssä pyyhettä ottaessa/laittaessa kuivumaan

 

Mun mielestä esimerkiksi tähtikuosi on ihan kiva lapsilla. Mä voisin esim. pojalle hyvinkin ostaa jotain tähtijuttuja, kun on muutenkin kiinnostunut tähdistä. Aikuisille ko. kuosi ei kuitenkaan mielestäni oikein sovi.
Yhdyn myös noihin puppyjen ja ponyjen vihaajiin. Värikkääseen lastenhuoneeseen voisin kuvitella sellaisen, mutta en kyllä mihinkään muualle.
Puiset kirjaimet yms ovat mun mielestä myös vain ja ainoastaan lasten juttu. Esim. koululaisen huoneessa ihan jees, mutta ei muualla.

Yksi mitä mä en vaan en voi sietää on hääkuvasta teetetty canvastaulu ja se on makkarissa sängyn päädyssä seinällä.

 

Kuormalavapöydät!!!!!!!!!!! En voi edes sanoin kuvailla, miten hirveitä ne on.
Myöskin nuo hääkuvasta teetetyt canvastaulut....

 

Toi voikukkapallohan on söpö! Ehkä siksi etten oo nähnyt sitä kellään...

Mää en pidä koriste-esineistä, tekstiileistä (verhot, pikkutyynyt), enkä kirjahyllyistä joissa on enimmäkseen jotain aivan muuta kuin kirjoja.

Viimeaikojen jutuista ne tekstit ei koskaan iskeny, seinissä tai purkeissa.

 

Beiget seinät luomassa "kodikasta tunnelmaa". Oikeasti ne näyttää vain siltä että on tupakoitu sisällä 20 vuotta. Olisi mieluummin sitten vaikka puhtaan valkeat eikä moiset likaisen sävyiset haljut hirvikkeet.

 

Se kun maalaisromanttiset mutsit sisustavat lastenhuoneita, mun mielestä lapset nimenomaan tarvitsevat erilaisia värejä, muotoja ja materiaaleja asuinympäristöön. Siksi se on syvältä kun maalaisromanttisen mutsin sisustama lapsen huone on beige ja ruskea, vailla mitään sitä mitä lapsi tarvitsee ja mistä nauttii.

 

Joo tuo valkoisuus on kanssa omituista. Kaikki on valkoista ja kiiltävää, ei mattoja eikä verhoja. Joku julmetun suuri valkoinen canvastaulu seinällä, ihan kun sairaalan odotusaula. Odotetaan nenä punaisena ja sormet sinisenä umpijäässä että milloinka se Divaanin toimittaja tulis tekemään sitä juttua meidän lämpimän kodikkaasta talosta mulla ainakin jäähtyy kahvi kupissa heti kun näitä juttuja näkee em. lehdissä.

 

Rämät tikapuut ja "hienosti" kuluneet ikkunankarmit seinäkoristeena.
Ne helvetin kaksipäiset tuplakupladildot ja Kartellin supercoolit läpinäkyvät lamput ja tuolit.
Vaalea puu.