Please, kertokaa masennuksen ja ahdistuksen oireista!?

Minulla on todettu masennus ja vaikea ahdistuneisuus. Olo aivan kamala.
Ahdistus on mulla se tuskaisin oire..se on koko ajan läsnä, mutta sitten se saattaa vielä tulla voimakkaina aaltoina, jolloin tuntuuu että järki lähtee.Pelkään sekoamista. Silloin ajatukset kiertää, ja päässä on oikein sekamelska. Tätä saattaa kestää useamman tunnin.
Muita oireita on keskittymiskyvyttömyys, esim. kirjoittaminen ja lukeminen ei suju. Unettomuus...Illalla en saa unta, ja aamulla herään aivan kamalaan ahdistukseen ja sekoamisen pelkoon.
Olen jatkuvasti jännittynyt, ja säikyn helposti. Puolison jutut ei oikein jaksa kiinnostaa, jotenkin kamalan vaikea kuunnella kenenkään jutustelua, kun itsellä niin paha olla. Seksi ei kiinnosta, eikä mikään mukaan kontakti puolison kanssa.
Ihmisiä en haluaisin tavata, kun en halua puhua kenellekkään..eikä mua kiinnosta muiden jutut.(kamalaa...en haluaisi olla tällainen)
En ole aikoihin pitänyt tuttuihin yhteyksiä.
Välillä on epätodellista oloa, ja näköhäiriöitä, sekä väsymystä.

Eilen aloitin cipralexin, ja tänään otin sen lisäksi opamoxia.Kyllähän tuo opamox rauhoittaa, mutta ei se kuitenkaan ahdistusta vie pois. Ja jotenkin tuon rauhoittavan ottamisen jälkeen, masennus tuntuu entistä syvemmältä. en oikein pidä tän opamoxin vaikutuksesta..Kun jotenkin sellainen apaattinen olo. Tätä en taida enää ottaa. On vain odoteltava kun masennuslääke rupeaa auttamaan.

Miten tästä voi selvitä? Miten jaksaa päivästä toiseen tällaista oloa? Entä jos jään tällaiseksi...sitten en halua edes elää, enkä jaksa..jos on näin tuskainen olo.
En pysty itkemään, vaikka haluaisin..olen niin ahdistunut. Onneksi saan käydä juttelemassa psykologin kanssa kerran viikossa.

Olisi mukavaa, jos joku viitsisi kirjoittaa mulle kokemuksistaan, ja tuntemuksistaan ahdistuksen keskellä. Onko kukaan pelännyt sekoamista, tai että hulluksi tulisi lopulta?
Saitko lääktyksen/auttoiko se?
Kerro ihan mitä vaan, muiden kokemuksia kaipaan....



ksia:=)

 

Sori, ei tuossa hymiön edessä pitänyt olla mitään kirjaimia....

 

Cipralex voi alussa vahvistaa oireita ennen kuin alkaa kunnolla puremaan, n. 2 vko kestää kunnes "täysi" vaikutus päällä. Pikkuhiljaa alkaa helpottamaan :hug:

 

Sit minä tyhmä menen vielä lukemaan psykoosin oireista, ja nyt vahdin kuin haukka itseäni että onko kaikki ok...

 

Mitä sulla on tapahtunut elämässä että sua ahdistaa,jos saa kysyä? :hug: Sulla on selvä ahdistuneisuushäiriö!Mullakin on jotain samanlaista ja pelkän että sekoan joskus,kun kaikki stressit eivät enää mahdu mun päähään,hyvää että sulla on lääkitys,mutta mä syön vain opamoxia silloin tällöin.Ei se jää ikuiseksi,vaikka nyt susta tunttu niin :hug:

 

Remeron on myös hyvä, jos tuntuu Cipralex auta.
:hug:
Tunti kerrallaan eteenpäin aluksi, sit kohta huomaat, että uskaltaa jo ajatella seuraavaan päivään asti =)

 

Kärsin masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta cipralexin myötä olo on helpottunut. Käyn myös säännöllisesti psykologin juttusilla. Kaikki juontaa tuolta lapsuudesta...Mulla meni kaksi viikkoa ennenkuin cipralex alkoi vaikuttaa.

 

no oma kohtaisesti minulla ei ole varsinaisesti mitään sellaista masennusta ollut mihin oisin tarvinnu lääkitystä tai terapiaa.ahdistusta on ollut kolmesti sellaista jotka ovat olleet niitä pahimpia..silloin oli kyseessä läheisen kuolema.ja esikoisen syntymän jälkeen on ollut masennusta..olen päässyt niistä yli vaan ajattelemalla että on pakko ja ottanu itteäni niskasta kiinni ja pakottanu tekemään jotain..koska jos jään vaan makaamaan ni se vaan pahenee..tämä systeemi ei toimi kaikilla,joskus ahdistus on nii paha ni seehen ai auta niskasta kiinni ottamiset kun voimat ovat nii loppu ja mielenkiintoa ei mihinkään.en tiedä mistä syystä olet ahdistunu ja toivon että psykologin kanssa juttelu avaa sen möykyn mikä sun sisälläs on.Ja jos tiedät mikä se voisi olla niin rohkeasti vaan puhut siitä ja puhut niin pitkään kunnes se möykky on hävinnyt.se voi olla lapsuudesta parisuhteesta ihan mistä vaan johtuva mut niin iso asia sinulle että olet sen takia ahdistunut ja masentunut.Itse en ole pelänny sekoamista mutta eräs ystäväni on paininut saman asian kanssa ja hän on nyt toipumaan päin vaikka kaikki näytti jo todella pahalta ja hän oli itsetuhoinenkin.hänen ahdistus johtui lapsuudesta ja kun hän sai sen asian käsiteltyä nii olo rupesi pikkuhiljaa korjaantumaan..pitää vaan jaksaa tsempata itelleen ja olla ylpeä itsestään vaikka se olisi vain roskpussin vieminen..olen parille ihmiselle sanonu ketkä oli ni ahdistuneita että rupesivat vihaamaan itseään.et joka aamu meet peilin eteen ja hymyilet ja naureskelet..en tiedä auttaako se oikeesti mut koskaan ei tiedä..se voi olla ihan pienestä kiinni..toivon et saat asiasi kuntoon..ei varmasti ole kiva elää jatkuvan ahdistuksen keskellä

 

Mulla Cipralex alkoi toimia ekasta nappulasta ja kun kerran unohdin ottaa yhden, romahdin sinä päivänä kaksi kertaa -enkä silloin viellä tienny unohtaneeni lääkettä.
Mä olen houmannu, että topi Cipralex tosiaan kannattaa ottaa aamulla, viikonloppuisinkin, vaikka nukkuu pitkään, niin käy senverran vessassa ja juomassa aikasin, että ottaa sen. Muuten tulee nukahtamisvaikeuksia ja levottomia jalkoja, se piristää aika voimakkaasti.
Tosin ihan ekoina päivinä kun otin sitä, olin väsynyt ja nukuin päiväuniakin. Mä luulen, että se oli jonkunlainen kehon toipumisviesti, tunsin väsymystä ja tiedostin tarpeeni. Olin kyllä aina nukkunu paljon -mulla se on yksi oire, alan vaikeissa paikoissa paeta aisoita nukkumalla- mutta se oli semmosta epämäärästä horrosta, en tuntenu sellaista väsymysttä, että muo olis oikeasti nukuttanu, se oli vaan semmosta...no, horrosta ja tylsyyttä, kaikki oli ihan EVVK.

Mulla oli oireet lähinnä todellisuuden tajun menetystä; jos joku ei vastannu puhelimeen kun soitin, niin olin varma, että se johtui siitä että se ei halua puhua mun kanssa, ei siitä, että se nyt vaan ei kuullu kun puhelin soi. Aina löysin jokaisen tekemisistä jotain, mikä todistaa, että henkilö haluaa mulle pahaa.
En pystynu prelaamaan lasten kanssa 3V Pleiukka pelejä, keskittymiskyky vaan ei riittäny, en lukenu juuri muuta kun lehtiä.
En mä oikeastaan kokenu sellasta tiedostettua masennusta, kaikki vaan oli muo vastaan, inhos muo, oli muo vastaan, halus mulle pahaa ja oli kokoaikainen yleinen vitutus, koska elämässä ei ollu mitään hyvää, enkä mä vaan jaksanu ja vika tietysti kaikkeen oli miehessä, olosuhteissa ja kaikissa muissa. En kokenu hallitsevani elämääni.

 

Kai tää on synnytyksen jälkeistä masennusta. Mulla poika 1vja5kk. Muut lapset jo kouluiässä.
Olen joskus karsinyt burnoutista, ja siihenkin liittyi masennusta...Mutta ei mulla silloin mitään näin rajua ahdistusta ollut. Paljon tässä on ollut muutenkin stressiä... Selkäsairaus, josta kela kuitenkin hylkäsi päivärahat, ja sit oli vaikeuksia lainojen maksuissa. Yhtä lääkärillä juoksemista. Sit kun ne asiat sai kuntoon, niin suvusta kuoli kaksi läheistä ihmistä. Mut kyl mä luulen että tää on sitä synnytyksen jälkeistä masista...tosi pitään olen sitkotellut tämän kanssa. Jo loppukesästä kokeiltiin efexor lääkettä parin kuukauden ajan,mutta se teki musta ihan tunteettoman, ja mikään ei tuntunut miltään. Koko ajan hikoilin ja orgasmit katosi täysin. Se lopetettiin, ja vaihdettiin cymbaltaan. Siitä meinasi mieli ja keho seota täysin..olin ihan sekava ja oksentelin. Sitä halusin olla ilman lääkkeitä, kun oli niin huonoja kokemuksia... Mutta nyt oli siis pakko aloittaa tää cipralex.Toivon että tää nyt sopisi.

 

Koska olet lopettanu imetyksen? Mulle tuli ensimmäisset oireet, kun loppetin keskimmäisen imetyksen, mutta kesti viellä 7 vuotta ja ehti tulla yksi lapsikin lisää, ennen kuin sain asianmukaisen hoidon.
Mä olen jälkeen miettimy, että se imetyksen lopettaminen oli semmoinen laukaiseva tekijä; musta tuli turha.

 

toi on just tota tyypllistä että kun yksi asia menee pieleen ni sit alkaa tulla kakkaa niskaan koko aika..mulla oli viime vuosi yhtä helvettiä..en löydä sieltä yhtään sellasta asiaa mistä voisin sanoa et olin onnellinen.mutta tässä sitä ollaan ja hengissä vielä..voin vain ihmetellä mistä kaikesta sitä pystyykään selviimään..mut ilman apua en olisi selvinny ja miehen tukea.lapset on myös auttanu pysymään elämässä kiinni.ja olen tehnyt niinki et sillon ku oli todella paha olla niin vein lapset hoitoon..parempi niille olla siel ku kattoo masentunutta äitiä aamusta iltaan..siellä saivat leikkiä ja touhuta..kotona se ei ois onnistunu..en jaksanu aina ulos lähteä ihmisten ilmoille..jos olet todella ahdistunu niin suosittelen kotihoitajaa tai viet muksun vaikka parina päivänä viikossa hoitoon..saat rauhassa pistää asiat kuntoon ja lapsikin saa pirteemmän äidin se ei oo häpeä ja sulla on hyvä syy.

 

En imettänyt kuin kolme-neljä kuukautta, en tarkalleen muista. Mutta kyllä tää oireilu sen jälkeen alkoi pahentua....
Mullakin on aika paljon tuota, että jos on pakko hoitaa jotain asioita puhelimitse, ja joku ei vastaa..niin ajatteln että se näkee kyllä et soitan,mut ei halua vastata mulle..ym.vastaavia tilanteita... Paljonkin.

 

Ihanaaaa, että kerrotte kokemuksistanne. Onneksi tällaisia palstoja on olemassa...:=)

 

Mä kärsin pari vuotta sitten todella kovasta ahdistuksesta, johon sain Cipralex-lääkityksen. Mulla Cipralex toimi todella hyvin, ja söin sitä noin 1,5 vuotta. Varaudu siihen, että lääkitystä voi joutua syömään pitkään (äläkä missään nimessä lopeta lääkitystä yhtäkkiä). Kävin myös terapiassa reilun vuoden, ja suosittelen sinullekin hakeutumista ammattiauttajan juttusille. Cipralex + terapia -yhdistelmä toimi ainakin minulla hyvin. Aluksi tuntui, etten selviä ahdistuksesta millään, sillä jokainen päivä oli silkkaa helvettiä, mutta pikkuhiljaa alkoi helpottaa.. Kovasti voimia ja kaikkea hyvää sinulle!

 

sulla on pieni lapsi ja oot kiinni siinä..mut älä unohda itteäs..oot jo terpiassa ja siulla on lääkitys..seuraavaks hoidat ulkoset asiat kuntoon..painut parturiin ja käyt ostaa vaikka uutta vaatekaappiin..usko pois sekin piristää kummasti ku hemmottelee itseään ja teet siitä vielä tavan että käyt tasin väli ajoin ostoksilla yksin tai parturissa.tämä kaikki mitä jsut sanoin niin ei tietenkään poista ongelmaa, mutta olet nainen etkä vaan äiti me äidit tuppaamme unohtamaan sen joskus kiireen keskellä.ja annat itselles aikaa parantua.hiljaa hyvä tulee..voi ku olisin siel ni ottaisin muksus hoitoon ja käskisin siut ulos .ja takaisin ei olis tulemista ilman uutta tukka ja paitaa

 

Hirveetä kun on keskittymiskyky niin huono. Tässä tietokoneellakin kun kirjoittaa, niin virheitä tulee tämän tästä.Monesti joutuu pitkään tavaamaan, että miten joku sana kirjoitetaan. Ja tavut menee väärin päin...

 

Mä kärsin pari vuotta sitten todella kovasta ahdistuksesta, johon sain Cipralex-lääkityksen. Mulla Cipralex toimi todella hyvin, ja söin sitä noin 1,5 vuotta. Varaudu siihen, että lääkitystä voi joutua syömään pitkään (äläkä missään nimessä lopeta lääkitystä yhtäkkiä). Kävin myös terapiassa reilun vuoden, ja suosittelen sinullekin hakeutumista ammattiauttajan juttusille. Cipralex + terapia -yhdistelmä toimi ainakin minulla hyvin. Aluksi tuntui, etten selviä ahdistuksesta millään, sillä jokainen päivä oli silkkaa helvettiä, mutta pikkuhiljaa alkoi helpottaa.. Kovasti voimia ja kaikkea hyvää sinulle!

Kiitos:=)
Mikä sun annostus muuten oli cipralexissa?Mulla aloitellaan 5mg:lla..

 

Ap nostelee....

 

Mulla on ollut masennus ja siihen liittyi ajoittain paha ahdistus. Söin cipralexia 5-20mg/vrk ja ahdistukseen oli välillä joku toinen lääke, jonka nimeä en muista enää. Cipralexin vaikutuksen alkoi huomata 2 viikon jälkeen ja 4 viikon jälkeen selvästi huomaa, että on parempi olo.
Mulla pahimmillaan ahdistus johti siihen, että otin lääkkeitä niin liikaa, kun oli niin paha olo! En tietoisesti yrittänyt itsemurhaa, mutta halusin vaan sen pahan olon pois.
Kävin terapiassa, ja se auttoi ehkä eniten. Kaikki johtuu lapsuudesta, niin on selvitelty. Käyn edelleen terapiassa, mutta lääkitystä ei enää ole ollut yli vuoteen. Välillä on huonoja aikoja, ja tuntuu, että ahdistaa ja masentaa, mutta ne menee aina sitten ohi.
Ja muuten, olen 2v pojan äiti!
Tsemppiä sinulle paljon!

 

Vo ei että mua ahdistaa... Vaikea uskoa että tää cipralex alkaisi auttamaan, kun nyt ahdistus vaan lisääntynyt.
Onks teidän ahdistu sollut sellaista sisäistä levotont aoloa, ettei voi olla paikallaan...eikä keskittyä tekemään mitään, kun on niin oaha olla, ja kaikki ajatukset vaan siinä tuskassa????

 

Juuri noin munkin ahdistus esiintyy... siis kauhea levottomuus, ei pysty mihinkään keskittymään, kävelen suunilleen ympyrää kun ei osaa mitään tehdä. Ja tuska ahdistaa rinnasta. Tunne että sekoaa.
Rauhottavat joskus auttaa. Niitäkin pitää ottaa jo useampi. Yli vuoden kestänyt tätä masennusta, ahdistusta yms... terapiassa käyn. Se ainoa paikka missä voi tunteensa purkaa ja ollut minulle henkireikä.

 

Oili omituinen: Onko sulla rauhoittavien lisäksi muuta lääkitystä?

 

kyllä on. cipramiliä ja seroguel. vuoden niitä syöny. välillä oli jo parempi olo kunnes taas mieli laskee ja laskee....

 

Kuulostipa tutulta! Ahdistuksessa ja toivottomuudessa ajauduin lääkkeistä huolimatta niin huonoon kuntoon, että hakeuduin psykiatrian päivystykseen keskussairaalaan, kun tuntui, etten enää jaksaa yhtään. Fyysiset oireetkin olivat hirveät: pahoinvointi, verenpaineen ja sykkeen nousu, unettomuus, hikoilu...Pääsin osastolle, sain oikeanlaista hoitoa ja lääkitystä, josta alkoi nopea toipuminen. Kunpa olisin päässyt sairaalaan aikaisemmin! Minä olen elävä esimerkki siitä, että oikealla hoidolla sieltä mustimmastakin syöveristä pääsee takaisin hyvään ja onelliseen elämään. Niin kuin omahoitaja sanoi osastolle mennessäni:"Masennus on vakava sairaus, johon voi kuolla. Oikealla hoidolla siitä kuitenkin paranee."

yv:tä saa laittaa!