Huomenta kaikille!
Tässä oon viettänyt hieman hiljaiseloa.. Koska en tiedä mitä kirjoittaa ja ajatukset harhailee, vaikka missä..
Meidän neiti oli perjantaina hiukan ihmeissään, kun ensiksi hänen luokseen meni sisko ja täti. Oli kahtonut silmät suurina: "Hei, ketäs tänne tuleekaan". Ja sama juttu, kun me saavuttiin keskustelun jälkeen hakemaan neiti kyytiin
.
Meidän neidillä on jonkin asteinen dysfasia. Ei kuulema paha, koska on vain kielellinen ongelma. Puheen tuottamisessa on vaikeuksia ja helpottaisi kummasti, kun vain saisi ajan puheterapiaan. Täällä tilanne aivan "mahtava" sen asian suhteen, koska yksi henkilö hoitaa kolmen henkilön työt. :headwall:
Parasta oli keskustelussa, kun puheterapeutti kertoi, että olivat tehneet kieliharjoituksia, joissa neiti ollut todella hyvä, osannut tehdä kaiken niin kuin pitää. Ja neiti oli tädille kertonut: "isäkin osaa tehdä näitä. Ollaan harjoiteltu isän kanssa" Mitähän muuta neiti on oikein juorunnut
Viikko oli mennyt neidin kanssa todella hyvin ja testit oli toinen tehnyt todella reippaasti. Muutamia kohtia oli, jotka olivat ristiriidassa meidän mielipiteiden kanssa. Osan sanoinkin, mutta lopussa, kun kysyi lääkäri, että oliko mitään sellaista, että missä olette eri mieltä.. Ni sanoin rehellisesti, että on, mutta haluan nyt sulattaa itse. Kunhan paperit tulee kotiin asti, ni pääsen niistä sitten lukemaan tarkemmin.
Eihän dysfasia ole vakava sairaus. Näin olen ainakin ymmärtänyt.. Mutta itselläni on sen verran alakuloinen tunnelma, ja syytän itseäni vain asiasta. Vaikka sanoivat, ettei sitä voi mistään oikeastaan todeta, että mistä voisi johtua jne.. Ja sanoivat, että ei ole raskausmyrkytyksen syytä.. Mutta en usko. Minä olen sen aiheuttanut ja piste..
Tädeille vein kauniin muovisen orkidean ruukussa, sitten oli jokin ruusutee + ruusuisia lakuja tai joitain lakuja pussissa ja pienen kiitos-kortin. Tädit oli mielissään orkideasta, koska eivät ole mitenkään hyviä hortonomeja, että se kukka kuulema on elossa pitkään.
Pikku hiljaa voisi alkaa tapahtumaan synnytyksen puolesta jotain.. Viime yö oli kyllä yhtä tuskaa.. klo 4.30 alkoi vessaralli.. Maha sekaisin ja muutenkin huono nukkua vesisängyssä, ni menin sitten olohuoneen lattialle nukkumaan. Siinä tuskin sain yhtään nukuttua.
Enkä tiedä tekeekö tämä stressaaminen sitten yhtään hyvää millekään.. Mutta kieltämättä nytten tuli sitten hiukan enemmän asioita mietittäväksi ja hiukan paperihommia lisää.. Mutta ei kai tässä..
Kotona on sama meteli kuin ennenkin ja tuntuu, että ei noihin saa millään kuria ja itsellä pinna hiukan kireellä.. ja ukko ei auta kyllä siinä hommassa yhtään :/ |O :headwall: .
Red Dragon & Nuppu 38+0 :heart:
Tässä oon viettänyt hieman hiljaiseloa.. Koska en tiedä mitä kirjoittaa ja ajatukset harhailee, vaikka missä..
Meidän neiti oli perjantaina hiukan ihmeissään, kun ensiksi hänen luokseen meni sisko ja täti. Oli kahtonut silmät suurina: "Hei, ketäs tänne tuleekaan". Ja sama juttu, kun me saavuttiin keskustelun jälkeen hakemaan neiti kyytiin
.Meidän neidillä on jonkin asteinen dysfasia. Ei kuulema paha, koska on vain kielellinen ongelma. Puheen tuottamisessa on vaikeuksia ja helpottaisi kummasti, kun vain saisi ajan puheterapiaan. Täällä tilanne aivan "mahtava" sen asian suhteen, koska yksi henkilö hoitaa kolmen henkilön työt. :headwall:
Parasta oli keskustelussa, kun puheterapeutti kertoi, että olivat tehneet kieliharjoituksia, joissa neiti ollut todella hyvä, osannut tehdä kaiken niin kuin pitää. Ja neiti oli tädille kertonut: "isäkin osaa tehdä näitä. Ollaan harjoiteltu isän kanssa"
Mitähän muuta neiti on oikein juorunnut Viikko oli mennyt neidin kanssa todella hyvin ja testit oli toinen tehnyt todella reippaasti. Muutamia kohtia oli, jotka olivat ristiriidassa meidän mielipiteiden kanssa. Osan sanoinkin, mutta lopussa, kun kysyi lääkäri, että oliko mitään sellaista, että missä olette eri mieltä.. Ni sanoin rehellisesti, että on, mutta haluan nyt sulattaa itse. Kunhan paperit tulee kotiin asti, ni pääsen niistä sitten lukemaan tarkemmin.
Eihän dysfasia ole vakava sairaus. Näin olen ainakin ymmärtänyt.. Mutta itselläni on sen verran alakuloinen tunnelma, ja syytän itseäni vain asiasta. Vaikka sanoivat, ettei sitä voi mistään oikeastaan todeta, että mistä voisi johtua jne.. Ja sanoivat, että ei ole raskausmyrkytyksen syytä.. Mutta en usko. Minä olen sen aiheuttanut ja piste..
Tädeille vein kauniin muovisen orkidean ruukussa, sitten oli jokin ruusutee + ruusuisia lakuja tai joitain lakuja pussissa ja pienen kiitos-kortin. Tädit oli mielissään orkideasta, koska eivät ole mitenkään hyviä hortonomeja, että se kukka kuulema on elossa pitkään
.Pikku hiljaa voisi alkaa tapahtumaan synnytyksen puolesta jotain.. Viime yö oli kyllä yhtä tuskaa.. klo 4.30 alkoi vessaralli.. Maha sekaisin ja muutenkin huono nukkua vesisängyssä, ni menin sitten olohuoneen lattialle nukkumaan. Siinä tuskin sain yhtään nukuttua.
Enkä tiedä tekeekö tämä stressaaminen sitten yhtään hyvää millekään.. Mutta kieltämättä nytten tuli sitten hiukan enemmän asioita mietittäväksi ja hiukan paperihommia lisää.. Mutta ei kai tässä..
Kotona on sama meteli kuin ennenkin ja tuntuu, että ei noihin saa millään kuria ja itsellä pinna hiukan kireellä.. ja ukko ei auta kyllä siinä hommassa yhtään :/ |O :headwall: .
Red Dragon & Nuppu 38+0 :heart:
