Pohdintaa herkkujen antamisesta lapselle

Mun mielestä se on niin että jos vanhemmat tykkää syyä karkkejä yms. herkkuja, niin aika usein sitä tulee syötyä telkkaria katsellen, ja kun lapsi siinä katselee kanssa niin tuleehan sillekki annettua sitä makeaa joskus.(siis hox. puhun nyt n.2.vuotiaista)Ei kehtaa olla antamattakaan kun itekki mässytetään. Niin aivan, voishan sitä olla itsekki syömättä..Mutta ei mun mielestä ole mikään paha jos niitä herkkuja silloin tällöin antaakin.
Ja sehän on aina vaan parempi mitä kauemmin "pystyy" olla antamatta!
Mä ite päätin raskaana ollessa että meidän lapsesta EI tule mitään karkinsyöjää..Mutta, mutta kun ite on perso makealle niin sitten on.. En kuitenkaan anna mitään ylettömyyksiä syödä, vaan n.kerran viikossa. :saint:

 

Tiedän tunteen... Mäkin yritän sitä sokerimättöä vähän hillitä, niin kyllä sitä on saanut kuulla että miksei toinen saa hyvää.
Ja sain kyllä kuulla jo kun vauveli oli 5kk jouluna ja täysimetyksellä, että kai sä hyvä ihminen nyt annat joulun kunniaksi sille jotain hyvää joulupöydästä kun kaikki muutkin herkuttelee :headwall:

Ja tosiaan, kyllä meidänkin poika saa keksiä, jäätelöä, joskus jopa mehua (tykkää vaan enempi vedestä), mutta en niitä tyrkytä, jos ei toinen esim kahvittelussa niitä hokaa kysyä
Ja jos kysyykin, niin joskus on täysin tyytyväinen vaikka antaisin maissinaksun.

 

\

\

Nämä lapset, joilta tarkkaan varjellaan kaikki karkit, leivonnaiset ym. ovat yleensä juuri niitä, jotka isompina esim. synttäreillä tyhjentävät kahvipöydän. :/

useimmiten asia on kyllä päinvastoin.

peesi.

 

KOHTUUS KAIKESSA! \|O
Maistuuhan se makea hyvältä aikuisenkin suussa... :kieh: