Pohdintaa kaaso-asiasta

Olen aina pitäny kaasona olemista kunnia-asiana. Minulla on monta hyvää ystävää, mutta ei ilmeisesti niin hyviä, että minua olis voinu pyytää tuohon kunnia-tehtävään. Olen luottanu, että kunhan ainut siskoni menee vihille, niin ehkäpä sitten olisi mun vuoro päästä kaaoksi. Nyt sisko olikin sitten pyytäny kahta kaveriaan kaasoiksensa.
Kieltämättä olen pettyny

Kai minun pitää vaan hyväksyä, etten ole kenellekään niin läheinen ja tärkeä, että olisin ansainnu tuota tehtävää... Kai olen vain "hyvä jätkä" minulle tärkeiden ihmisten mielestä.

Niin millä perusteella sinä olet valinnu kaasosi?

 

sisko pyysi minut naimisiin mennessään kaasoksia ja yhden kaverinsa. Samoin minä pyysin saman siskon itselleni nyt kesällä kaasoksi, kun ensi kesänä menemme naimisiin. Me tosin menemme maistraatissa, mutta juhlat pidämme kuitenkin

 

Valitsin aikoinaan läheisimmän ystäväni. Mulla ei ole siskoja, muuten olisin varmaan valinnut hänet/heidät, jos välit olis kunnossa.

 

Valitsin aikoinaan läheisimmän ystäväni. Mulla ei ole siskoja, muuten olisin varmaan valinnut hänet/heidät, jos välit olis kunnossa.

Meillä on välit kunnossa. Ikäeroa vajaa 2v, ja aina ollaan oltu läheisiä. Mut ei kai sitten tarpeeksi, siskon mielestä

 

Kaveri tuppautui kaasoksi. En olisi halunnut ketään. Ajattele niin, että helpommalla pääset kun et ole kaaso eikä tarvitse kuunnella mahdollisen bridezillan hysteerisiä kohtauksia

 

Olisit tyytyväinen, ettei tarvi alkaa siihen hommaan. Muutenkin turhaa ottaa tollasta noin henkilökohtasesti.

 

Kaasona oleminen on kunnia-asia ja myös morsiammesta riippuen tärkeä rooli.

Itselläni kaason valinta oli vaikeaa, vaihtoehtoisia ihmisiä kaasoksi oli neljä.

Lapsuudesta asti ja edelleen kaksi parasta ystävääni olivat tottakai vaihtoehtoina.
Toinen heistä kuitenkin lähtee keväällä wieniin opiskelemaan ja hän ei halua toimia "etäkaasona".
Toinen näistä ystävistä taas suunnittelee omia häitään.
Kolmas ystävä, erittäin rakas sellainen taas puuhaa itse omaa muuttoa ulkomaille - ei ole tietoa pääseekö edes häihin, jos saa oleskeluluvan amerikkaan. Ei siis halunnut enää kaason "pestiä"

Kaasoksi pyysin siis läheisen serkkuni (serkku on herkku!). Hänellä on aikaa, hän haluaa, on idea rikas ja mulle todella läheinen ja rakas. Tuntee hyvin ja tietää mistä oikeasti tykkään.
Yksi tärkeä on vielä se, että kaasolleni pystyn kiukuttelemaan hormoonihöyryissä ja stressissä ilman että joudun vielä pelkäämään että välit menee
Mielessä toki on alkanut välkkymään toive toisestakin kaasosta. Tästä kolmannesta joka puuhaa omia häitään.

Liikaa miettii sitä että loukkaako jos ei jotain pyydä kaasoksi. Sen vaan oon huomannut että pakko tehdä niinkuin haluaa ja sydän sanoo. Tiedän loukkaavani ihmisiä jo sillä etteivät saa kutsua häihin. Rajat on vaan pakko vetää johonkin ku ei olla kroisoksia ja itse tahdomme hääjuhlat vieraille maksaa =)

 

No jos sun siskosi ajattelee, että sun on mukavampi olla vieraana ja nauttia juhlista eikä häsätä kaasona. Ei ole ilmeisesti vaan tajunnut, että se olisi sulle kunnia.

 

Sun siskos saattaa ajatella, että sä olet siskona muutenkin automaattisesti mukana häävalmisteluissa, eikä ole tiennyt, että titteli "kaaso" merkkaa sulle niin paljon.

muoks. Omissa häissäni ei ollut kaasoja, kun olivat niin pienet häät. MUTTA, jos häät olisivat ollet ns. perinteiset, olisin pyytänyt kaasoksi lapsuuden ystävääni. Me ollaan mun pikkusiskon kanssa tosi läheisiä ja sisko olisi varmasti ollut muutenkin häävalmisteluissa mukana.

 

Ehkä et oo vaan henkilönä sopiva vaikka rakas ja tärkeä oletkin. Minulla ei ole siskoja ja vain kome läheistä ystävää. Luultavasti kuitenkin joutuisin olemaan ilman kaasoa koska kukaan heistä ei ole sellainen, että voisin kaasokseni ottaa. Yksi heistä on liian ujo joten ei voisi juontaa tai työskennellä tuntemattomien kanssa, toinen on absolutisti joten en saisi mieleisiäni jatkoja tai polttareita ja kolmannella ei vain yksinään aika riittäisi hoitamaan kaason tehtävien joten en ottaisi kaasoa ollenkaan. Kyllä äiti kaiken tarvittavan hoitaisi ja mahdollisesti myös delegoisi eteenpäin.

 

[QUOTE="vieras";21894625]No jos sun siskosi ajattelee, että sun on mukavampi olla vieraana ja nauttia juhlista eikä häsätä kaasona. Ei ole ilmeisesti vaan tajunnut, että se olisi sulle kunnia.[/QUOTE]

Näin kai se on. Olisin vaan halunnu sen kunniatehtävän, ja uskon, ettei lähipiiristä löydy ketään enää, joka pyytäis, koska kaikki alkaa olla tahoillaan naimisissa.

Ja sinulle, joka sanoin, et ole onnellinen, ettei pyytäny, niin minä olisin ottanu sen tehtävän kunnia-asiana, ja varmasti tehny kaikkeni, et häistä tulee siskon mieleiset.

 

Sama itselläni, eipä ole kaasoksi pyydetty. Siskoni häissä toki toimin "toisena kaasona", mutta kuten hän asian ilmotti, pyysi toisen siskomme kaasoksi ja minut sitten vähän niin kuin vain puhemieheksi, sillä en ujostele yleisön edessä.

Varsinaisesti en kaasoksi ole koskaan päässyt, en vaikka oletin lapsuuden ystäväni minut sellaiseksi pyytävän omiin häihinsä. Hän halusi vain serkkunsa, vaikka kahdesta kaasosta olisi ollut isompi apu. Mutta väkisinkään ei voi tyrkyttää itseään, joten tappio on nieltävä ja jatkettava eteenpäin.

Toinen mikä minua vaivaa, on etten ole päässyt kummiksi enkä usko pääsevänikään. Tosin lähipiirini vasta tulevaisuudessa tekee lapsia (jos tekee), että eihän sitä sitten tiedä.

 

Minulla oli kaksi kaasoa, pikkusiskoni ja hyvä ystäväni. Kaksi siksikin, että tiesin siskolleni olevan hirmu tärkeää päästä hääräämään häiden suunnitteluun, mutta oli alaikäinen eikä siksi olisi voinut kaikkea kaasolta toivomaani järjestää. Ystävänikin halusin rinnalleni muutenkin.

 

Minä pyysin kaasoksi parasta ystävääni, hän lupautui heti. Mitään hän ei kuitenkaan ehtinyt tai halunnut tehdä, kuulemma ei edes tiennyt mitä kaason odotetaan tekevän. Kysyin sitten suoraan puoli vuotta ennen häitä että haluaako edes olla kaaso, niinhän siinä sitten kävi että jouduin toista lapsuuden ystävääni kysymään, onneksi hän suostui ja auttoikin todella ihanasti vaikka hänellä oli pieni vauva tuolloin. Omat siskoni olivat tuolloin vielä niin nuoria/pieniä että he olivat morsiusneitoja...

 

Mä en ole kenenkään kaaso ollut enkä kummi.. Kaasous ei kiinnostaisikaan, kummilapsia ottaisin mielelläni.

 

Mäkään en ole kenenkään kaaso enkä kummi. Myös mulle kelpais kummilapset, yksikään sukulainen ei ole pyytänyt kummiksi, tai tuttu, en tiedä miksei.

 

Ole vaan ihan tyytyväinen, ettet "päässyt" kaasoksi. Olin tänä kesänä elämäni ekaa ja vikaa kertaa kaasona. Ei se mitään hauskaa oo. Kaasot on ainoastaan ilmaista työvoimaa.

 

[QUOTE="joo";21895310]Ole vaan ihan tyytyväinen, ettet "päässyt" kaasoksi. Olin tänä kesänä elämäni ekaa ja vikaa kertaa kaasona. Ei se mitään hauskaa oo. Kaasot on ainoastaan ilmaista työvoimaa.[/QUOTE]

Kuten jo aiemminkin sanoin, nin pitäisin sitä kunniatehtävänä, ja varsinkin vielä siskoni kohdalla, haluaisin olla toteuttamassa ja järjestämässä hänen tärkeää päiväänsä...

 

olin oman siskoni kaasona ja jouduin tekemään aika paljon kaikkea. silloin olin lapseton sinkku, joten aikaa riitti. sen jälkeen sanoin, että minulle riitti yksien häiden järjestäminen joten en mene itse ikinä naimisiin. ja oikeasti siskoni teki varmasti suurimman osan järjestelyistä.

sen jälkeen olen ollut hyvän ystäväni kaaso. mutta häät olivat todella pienet ja vihkimisen jälkeen menimme syömään. polttareitakaan ei järjestetty, joten ainoa mitä tein, saunotin hänet häitä edeltävänä iltana.

Nyt olen taas lupautunut kaasoksi, mutta laitoin aika paljon ehtoja. todennäköisesti saan hoidettavaksi polttarit ja jotain pientä.

Olen ollut mukana auttamassa (siivoamassa ja järjestelemässä juhlapaikkaa) omien sisarusten ja miehen sisarusten häissä. Niin ja tietenkin niissäkin häissä, joissa mieheni on ollut bestman. Siivouskekkereissä ei koskaan ole liikaa porukkaa, kun juhlijat ovat vielä heikossa hapessa...

 

ja viestini pointti oli se, että kaason tehtävä ei ole mitenkään helppo... mä en ainakaan hingu siihen hommaan.