poikamainen 1v2kk

Huvittaa, kun meidän poika on tosiaan poika. Onko muilla näin?

Leikkii autoilla ja moottoripyörillä ja on jo toista kuukautta päristellyt prrmm, prrmm, kun ajelee niillä. Leikkii niillä kovin mielellään. On toki muitakin leluja joilla paljon leikkii. On osoittanut kiinnostusta autoihin ja moottoripyöriin kadulla jo puolivuotiaasta ja on aivan innoissaan, kun vastaan tulee kuorma-auto tms.

Poikaa naurattaa, kun on päästänyt pierun. Jossain vaiheessa oli myös suurta huvia, kun onnistui pissaamaan hoitoalustalla vaipan vaihdon yhteydessä.
Tykkää myös nostella mahdollisimman raskaita tavaroita esim. 1,5litran limsapulloa tai isoa juustopakettia. Näkee ilmeestä kuinka ylpeä on suorituksestaan.

Yhden lapsen äitinä hämmentää, ei kaikki pojat ole tällaisia? En ole kysellyt tuttaviltamme, mutta muistan vain yhden pojan, jolla oli myös suuri viehtymys isojen esineiden kanniskeluun.

 

Meidän tyttö 1v4kk on ihan samanlainen!

 

Ja oon just tuota painavien tavaroiden kanniskelua vähän ihmetellyt, jaksaa nostaa yllättävän painavia juttuja. Nykyään yrittää usein nostaa meidän olohuoneen (matalaa) pöytää. On aika vitsikästä.

 

Mäkin oon miettinyt samaa, mutta kun on vain pelkkiä poikia niin on tosi vaikea tietää, että onko se luonnostaan vai onko kuitenkin jotenkin tiedostamattaan kasvattanut poikaa enemmän poikamaiseksi...
Mutta kyllä esim. samanikäinen veljentytär on tosi kiinnostunut vaatteista ja nukkien pukemisesta kun taas meidän esikoinen ei ollenkaan. Mutta eihän sitäkään sitten tiedä että johtuuko toi enemmän sukupuolesta, vai onko kuitenkin kyse yksilöllisistä eroista...

 

Meillä oli esikoispoika samanlainen! Uskon, että tuo kaikki on "koodattu" poikiin. Osaksi varmaan vaikuttaa kyllä vanhempien reaktiot, eli hihkutaan innoissaan: "Katso Ville, tuolla menee traktori!" tai just tosta nostelusta, että "Ootpa vahva, ai kun hienosti jaksat!", näitä pääsi mun suusta ainakin. Kuopus, tyttö tykkää kyllä autoista ja koneista, ulkona seurailee kiinnostuneena ja ajelee kyllä pikkuautoillakin, mutta selkeesti vähemmän "äijäilee". Hoivailee nukkea, vaikkei oo "tietoisesti opetettu". Pojalla oli yksi nukke, muttei ikinä leikkinyt sillä.

 

Kyl meilläkin tuo 2v on niin poikaa ja matkii isiä kaikessa missä vaan voi. Raahaa kasseja ja isoja tavaroita, leikkii autoilla ja junat+isot autot ovat niin mahtavia. Kyllähän se varmaan luonnostaankin näkyy tuo sukupuoli. Joskin sitten poika myös hoivaa nalleja yms.

 

Meillä oli esikoispoika samanlainen! Uskon, että tuo kaikki on "koodattu" poikiin. Osaksi varmaan vaikuttaa kyllä vanhempien reaktiot, eli hihkutaan innoissaan: "Katso Ville, tuolla menee traktori!" tai just tosta nostelusta, että "Ootpa vahva, ai kun hienosti jaksat!", näitä pääsi mun suusta ainakin. Kuopus, tyttö tykkää kyllä autoista ja koneista, ulkona seurailee kiinnostuneena ja ajelee kyllä pikkuautoillakin, mutta selkeesti vähemmän "äijäilee". Hoivailee nukkea, vaikkei oo "tietoisesti opetettu". Pojalla oli yksi nukke, muttei ikinä leikkinyt sillä.

Jotain varmaan voi opettaa ja kaikkea ei. Meitä sisaruksia kun aattelee. Kaksi on leikkinyt nukeilla ja yksi autoilla. Silti kaikki samasta perheestä ja samat lelut olleet käytössä.

 

Meillä tyttö 1v9kk ja ihan samanlainen! Kaikenlaisia leluja on, mutta autot (ja kaikki pyörillä olevat sekä lelut joissa on ratti) kiinnostavat eniten. Nukeilla, pehmoilla yms. ei yleensä leiki. Olisikohan ihan vaan lapsen persoonasta nämä mieltymykset kiinni? Mielestäni tässä ei ole mitään ihmeellistä, itsellenikin aikoinaan n. kaksivuotiaana ovat vain autot kelvanneet...

 

Meidän poju oli (ja on) samanlainen,samoin veljenpoikani Tiedän myös taaperotyttösiä jotka käyttäytyvät noin,joten itse olen ajatellut tämän olevan yksi kehitysvaiheista. Niinkuin joku sanoikin,niin joillakin ehkä näkyy käytöksessä enemmän koska aikuiset "vahvistavat" sitä käytöstä

 

Olipa mukava tietää, että kaikenlaista mahtuu joukkoon.
Itse olen ollut poikamainen tyttö ja haluaisin, että poika oppisi niitä vähemmän poikamaisiakin piirteitä. Mielestäni olemme yrittäneet olla neutraaleja tällaisten asioiden suhteen ja siksikin olen ollut asiasta hämilläni. Poika kyllä jo nyt hoivaa välillä vauvanukkea ja tutkiskelee sitä sekä halaa inisten pientä nallepehmoa.

 

Lisään vielä,että vaikka poikani onkin autofani ja piipaa-autot (poliisi- sunmuut sireeniautot) ihan huippujuttuja niin hoitaa myös vauvanukkeja ,pupujaan ja muita lelujaan todella mielelllään nykyään (nyt 1v10kk). Puhumattakaan pikkusiskon (3kk)hoitamisesta

 

Meillä ihan samanlainen pikkumies, monet kerrat on naurattanut miten äijää ollaan, käveleekin välillä niin reppavasti että Ja kun ei isäänsä ole matkinut, ei ole sieltä äijämäisimmästä päästä Kauheasti pitää kaikkea nostella, parkkipaikoilla pitää tarkkaan katsoa autojen keulamerkit ja ihan pienestä pihälla suurin hupi on seistä tien vieressä katsomassa ohiajavia autoja..
Mutta toisaalta taas, minulle tuli tippa linssiin kun käytiin sukulaisissa ja poika löysi leikkimökistä nukenrattaat ja nuken, ensin innostui vain työntelemään rattaita, mutta sitten nosti nuken syliin ja kantoi sitä niskaa tukien niiiiiin varovasti!! Eikä ollut pieniä vauvoja nähnytkään! Että kyllä näissä pikkuihmisissä on sisällään jo valmiina "ihmisen mallit", ihana on seurata sen kehitystä

edit: piti vielä sanoa että mukaanhan ne rattaat ja nukke piti saada, aina välillä tuo nukkea meille hoidettavaksi ja itsekin sitä "syöttää", tosin ruokaa tarjotaan myös pikkuautoille..