öö?
mun taaperoni on tullut siihen vaiheeseen että sillä on aivan mieletön uhmailu menossa KOKOAJAN, todella huonohermoinen pikku mies ja väsyneenä täysin sietämätön. Oltiin meidän pihalla menossa sisälle kun tää sitten päätti ruveta kurkku suorana karjumaan että ei ei ei vaikka oltiin jo sovittu iltapalasta ja kylvystä. Naapuri siinä haravoi ja naureskeli että joo.o on tota omaa tahtoa... Ehkä vartin siinä houkuttelin pää punasena huutavaa lasta tulemaan sisälle, tuloksetta. Sitten korotin ääntä ja sanoin että nyt riittää, koppasin muksun syliin ja kannoin sisälle ja käännyin vetämään ovea kiinni, niin sieltähän sitten joku toinen känninen naapurin akka juoksi paikalle että saa se huutaminen loppua kun kuuluu vaikka kuinka pitkälle, että hakataanko täällä sitä lasta että tarviinko apua vai täytyykö soittaa poliisit. Käskin tädin painua sinne mistä tulikin. Nytten oon sitten miettiny että onko mun äidin taidoissa tai lapsessa vikaa, eikö lapselle oikeesti saa korottaa ääntä ollenkaan? täytyykö lapselta sietää kaikki ja lässyttää vaan? mun mielestä lapset joskus huutaa ihan ilman syytä?? vai eikö? tää oli ihan ensimmäinen negatiivinen palaute mun äitiydestä, oon jotenkin vähän ihmeissäni enkä tiedä miten suhtautua.. oon yksin lapsen kanssa eikä oikein ketään keltä saada tukea. jaksan silti ihan hyvin etten todellakaan oo muksulle kokoajan pärisemässä...