Ponnistusvaiheen kivunlievitys

apila87 Ymmärrän, että on ihana kysellä jo etukäteen mitkä kivunlievitykset ovat muille olleet hyviä, niin mäkin tein ja mä uskoin ja luotin, että epiduraali on hyvä, kun niin monet sitä mulle hehkutti. Mutta mulla ei epiduraali siis auttanut mitään, anestesia lääkäri laittoi sen väärin ja se meni jollain tapaa pieleen. Turo-Eemilin sydän äänet laskivat vain koko ajan alemmas, johtuen juurikin väärin latetusta epiduraalista. Kohdun suulle yritettiin myöskin laittaa jonkun sortin puudutetta, mutta ei ehditty. joten siinä mä sitten luomuna synnytin.
Eli s emitä yritän sanoa on, että älä luota siihen mitä muut sanoo hyväksi.Se ei välttämättä taas sovi sinulle.Koska kun me kaikki olemme erilaisia kuten myös synnytykset. Mulla synnytys käynnistettiin kolmen päivän ajan ja synnytys kesti supistuksista istukan syntyyn 2 tuntia 38 minuuttia. Joten tuon takia ei ehditty mitään muita puudutteita laittamaan epiduraalin pieleen mentyä. Jos mä jotain opin, niin sen, että mä en koskaan enään ota epiduraalia, vaikka voishan se olla, että seuraavalla kerralla se auttais.

 

En saanut synnytyksessä mitään kivunlievitystä, koska synnytys eteni niin nopeasti. Sairaalassa kerettiin olemaan n. 1,5 h ja poika tupsahti maailmaan Ponnistamisen tarve alkoi aivan yllättäen, eikä kätilö vastannut kutsuun. Silloin koin kivun kovana ja kestämättömänä. Heti kun kätilö saapui ja sain "virallisen" luvan ponnistaa, en kokenut kipua enää pahana. Supistusten välillä ei sattunut lainkaan ja supistusten aikana koin ponnistamisen tarpeen niin suurena, että keskityin täysin ponnistamiseen, eikä kipu tuntunut pahana.

Jos vielä tulen synnyttämään ja voin asiaan vaikuttaa, synnytän ehdottomasti luomuna , ilman mitää kivunlievityksiä. Ehkä

 

Mulla epiduraali vei kivun myös ponnistusvaiheesta. Ponnistamisen tarve tuntui silti hyvin. Muista ei kokemusta sitte olekkaan

 

Mulla vei epiduraali kivun pois ponnistusvaiheessa, oli kipupumppu päällä koko ponnistusvaiheenki. Supistuksia ei tahtonut enää tunte kun alkoi ponnistuttaan ja kiristään, mutta saimpa kuitenkin pungerrettua pojan pois 15 minuutissa =)

 

Mä sain supistusvaiheessa yhden paikallispuudutteen kohdunkaulalle, ja se auttoi siinävaiheessa hyvin (alkuun olin pärjännyt ilokaasulla, kylvyllä, akupunktiola ym lääkkeettömillä) tilattiin lääkäri laittamaan toista paikallispuudutusta, mutta olinkin auennut niin paljon, ettei enää voitu puudutusta laittaa ja ponnistuksen tarve olikin suuri. Ponnistin siis luomusti ja se oli ihan hyvä. Oma kokemus oli, että supparit oli pahat, ponnistaminen oli jo helpompaa, kun kipua jotenkin pystyi hallitsemaan ja vauvaa puskemaan ulos. Itselle oli myös mukavaa, kun sain synnyttää tuolilla (painovoima toi vauvaa ulos ja asento oli muutenkin hyvä) en revennytkään pahasti koska löysin oikean suunnan kun puudutteita ei ollut.

Itselläni oli synnyttämään mennessä ajatus, että mahdollisimman luomuna, mutta jos on ihan tuskaa, niin kokeillaan kaikkia. Epiduraalia en halunu, koska olen kuullut siitä tosi paljon huonoja kokemuksia. Yhdelle ystävällä synnytys esimerkiksi pysähtyi epiduraalista.

 

Mulla oli synnytyksessä epiduraali ja supistuksia jouduttiin sen jälkeen avittamaan oksitosiinilla. Joku puoli tuntia ennen ponnistusta epiduraali loppui ja kivut olivat jo koko ajan yltyneet tunnin parin ajan ja supistukset olivat todella pitkiä ja kipeitä. Ilokaasua sain ottaa siihen asti kun ruettiin pojua työntämään pihalle, sitten kielsivät senkin. Selkeää ponnistuksen tarvetta en tuntenut kun tuntui vain supistusta ja painetta ja kipua koko ajan. Työntelin sitten aina kun jaksoin ja ponnistusvaihe kestikin puoli tuntia. Eppari tehtiin myös, mutta siihen puuduteen laittoi juuri ennenkuin leikkasi, joten en osaa sanoa miten se edes kerkesi puuduttaa. Kivut oli koko ponnistusvaiheen helvetilliset, mutta avautumiseen epiduraali auttoi loistavasti ei koskenut ollenkaan. Minulla epiduraali ei myöskään vienyt jalkoja, vaan pystyin hyvin kävelemään ja sain myös pissattua, vaikka se ei ihan tyhjäksi asti onnistunutkaan.