Ponnistusvaiheesta..

Kuinka pitkä ponnistusvaihe teillä oli ensimmäisessä synnytyksissä ja entäs sitten seuraavassa/seuraavissa?

Oliko ponnistusvaihe kivuton? Jos niin minkälaisen puudutuksen ansiosta?

 

Ensimmäisessä taisi olla tunteja, viimeisessä muutaman minuutti. Ei ole ollut kivuton, epiduralista luomuun on tullut koettua. Pahin oli paracervikaali.

 

Eka 13min, toinen 11min. Ei ollut kivutton, kaukana siitä. Epiduraali oli.

 

Eka oli 1h 15min ja toinen reilut 30min.

Ekasta oli epiduraali, joka toki jo aika lailla häipynyt. Toisesta ei puudutuksia.

Mulla ponnistusvaihe ei ole ollut kovin kivulias, vaan avautumisvaihe on ollut se paaaljon pahempi. Esikoisesta sain pari pientä repeämää kun pää syntyi ja se kyllä sattui. Toisesta en muista juuri kipua tunteneeni enää ponnistusvaiheessa. Eli ponnistaminen vei mulla ne järkyttävät supistuskivut pois, vaikka toki älyttömän raskas se ponnistusvaihe oli kun esikoisestakin kesti niin kauan.

 

Ensimmäisessä pitkä kuin nälkävuosi :snotty: - himpun vajaa tunti...

Mutta toinen tulikin sitten syöksynä eikä kolmaskaan pahasti aikaa kellottanut.

Kahdessa viimeisessä kivuton ilokaasun (toisessa) ja hyvän hengityksen ansiosta (kolmannessa).

 

1.lapsen ponnistusvaihe kesti 8min, varsinaista kipua en tuntenut mutta aivan hirvea paineen tunne oli koko ajan. epiduraalipuudutus oli.
2. ponnistus 6min, sattu aivan saatanasti, olin varma et reppeen kahtia. epiduraali myoskin.
3. 4min, syntyi kasi poskella ja sattu jonkun verran. ei kuitenkaan lahellakaan sita mita edellinen kerta. Epiduraali tassakin.
4. 1min, kiristi ja kuumotti kai se sattukin vaan oli sen verran nopea ettei sita kipua kerenny kunnolla ees ajatella. ilokaasun voimalla mentiin,

 

1. 2,5 h
2. 2 min

Ponnistusvaihe sattui ihan saatanasti, kun pelkällä ilokaasulla sen jouduin tekemään molemmilla kerroilla. Onneksi toinen kerta oli vain kaksi työntöä. Kohdunkaulanpuudutteesta ei ollut mitään apua. Jos olisin ehtinyt, niin olisin ottanut spinaalin.

 

Eka sektio, toka (eka alatie) 26minuuttia. Paineen tunne oli hurja, mutta ei varsinaisesti kipeä. Pään syntyminen kiristi jonki verran. Epiduraali oli mutta se oli kyllä lähes häipynyt. Avautuminen oli yhtä helvettia.

 

1. 1h18min, epiduraali, jonka voima katos sopivasti loppurutistukseen, ei todellakaan ollu kivuton
2. 12min, ilokaasu, kasvotarjonta ja käsi poskella minkä takia varmaan kivut ihan hel......
3. syöksysynnytys, ei kivunlievitystä, kivuttomin johtuen vauhdista, ekasta supistuksen tapaisesta tuntemuksesta 20minuuttia kun poika oli kirjaimellisesti sylissä
4. 22min, ilokaasu, kädet poskilla, ihmeen kivuton mutta osasin rentoutua

 

Eka 7 min, toinen 30 min. Sattui ihan stanasti, ei kivunlievitystä.

 

1. 1h40 min, epiduraalin ansiosta kivuton, kova paineentunne vaan.
2. 17 min. Koski kyllä, mutta siedettävästi. Luomusynnytys.
3. 3 min, helppo ja kivuton, luomusynnytys.

 

Kaikki kolme 5-10min.
Ei kivunlievityksiä. Ei pahemmin sattunut, helpotti vain kun sai ponnistaa.

 

Eka 1,5 tuntia, toka tasan tunnin.
Molemmissa epiduraali, ponnistusvaiheissa ei juuri kipua, pelkkää kovaa painetta. Avautumisvaiheet yhtä helvettiä. Molemmissa avosuinen tarjonta ja imukuppi, eka päätyi hätäsektioon eopäonnistuneen imukupin jälkeen.

 

Minuutti molemmissa, nopeampaankin olisi tullut jos olisi saanut ponnistaa.

 

Eka 8 min luomuna, vähän kuumotusta mutta ei juuri sattunu vaikka pieni repeämä tuli, vauva 52cm 4290g. Toinen 6min luomuna, kuumotti mutta ei sattunu eikä revennyt paikat, vauva 51cm 3900g.

 

Toistaiseksi ainoassa ponnistusvaihe kesti 21min. Epiduraali taisi olla. En muista, että kivut olisi olleet likellekään niin inhottavat, kuin avautumisvaiheessa. Sattui kuitenkin.

 

eka 4 min
toka 2 min

Luomuna oon synnyttäny molemmat, silti en oikeen muista siitä ponnistamishetkestä, mut ei se kivuliaampi ainakaan ollu ku avautumisvaihe...

 

1. lapsi 11min, ei varsinaisesti sattunut, epiduraalin jämät taisivat olla vielä päällä, 33cm päänympärys, 3100g/49cm, episiotomia ja tikkien laitto siihen tuntui paljon pahemmalta kuin itse ponnistus
2. lapsi 6min, kolme ponnistusta (pää kahdella ja loppu ruumis yhdellä), ei kipua vaan vähän venymisen tunnetta, epiduraalia vielä vaikuttamassa, 34cm pää, 3700/52cm, pari pikku nirhaumaa
3. lapsi 15min, pään synnyttäminen sattui ihan hulluna kun sitä joutui ihan tosissaan punnaamaan useamman ponnistuksen (ajallisesti vei siis suurimman osan tuosta eli varmasti reilut 10min), epiduraali oli melkein hävinnyt, leveät hartiat syntyivät sitten helpommin kun kätilöt auttoivat kaksin käsin, 37cm päänympärys, 4000g/54cm, pari tikkiä silti vaan

 

Esikoisesta ponnistusvaihe kesti 50 minuuttia, luomuna mentiin. En nyt muista mitään erityistä kipua, paitsi siinä kohta kun pää tuli ulos ja piti hetki pidätellä. Enempi koko homma oli vaan raskasta, kun joutui ponnistamaan niin monta kertaa... Sanotaan näin että en oikein välittänyt kivusta enää tuossa kohtaa, kun halusin vaan homman olevan jo ohi..

 

 

Kun kirjotatte, ettei sattunut, niin onko se jotenkin suhteessa siihen, millainen kireys on alakerrassa? En tarkoita olla ilkeä, mutta ihmetyttää, jos on kivutonta tuollainen asia.

 

 

Ei ole kuin yksi synnytys ja siinä ponnistusvaihe 26min. Se aika meni mun mielestä paljon nopeammin pitkittyneen avsutumisvaiheen jälkeen. Ponnistaminen ei varsinaisesti epiduraalin ansiosta tuntunut missään, mutta pään syntyessä tuli järjetön kipu epiduraalista huolimatta kun vähän repesin. Kipu meni kyllä heti ohi ja jäljelle jäi kirvelyä vastaava tunne, kunnes tikit oli laitettu.

 

Yksi synnytys, jonka ponnistusvaihe kesti 17 min. Olin 10 cm auki jo puoli tuntia ennen ponnistamista, mutta koska en epiduraalin takia tuntenut supistuksia odoteltiin niin kauan, että edes joku taju on suppareista. Ponnistusvaihe ei sattunut, vaan oli enemmänkin työläs rupeama. Tosi nopeaan meni.

 

No tuskinpa kukaan niin löysä on, ettei siksi satu. Tuli itsellekkin toisen asteen repeämät ja liki tunnin ponnistelu mielestäni kertoo aika hyvin siitä ettei se sieltä ihan helpolla ulos luiskahtanut mutta ainakin itsellä varmaan oli kehossa niin paljon adrenaliiniakin siinä kohtaa kun luomuna mentiin, etten jotenkin vaan tuntenut enää kipua vaan kovan tarpeen ponnistaa ja saada homma ohi. Pääkopasta se siis lienee kiinni, meidän kehohan kyllä tuottaa synnytyksessä omia luonnollisia "kipuhormoonejaan".

Ja niin, menettäähän ihmiset esim. raajojakin kolarissa eikä välttämättä tunne kipua shokin vuoksi..