Positiivinen tulos..tunnelmat

Tarkoitettu lähinnä miehille, mutta naisetkin voivat vastata toki kokemuksien perusteella (oman miehen reaktiot).

Kun tulos oli positiivinen, miten reagoit, ja mitä ajatuksia se herätti?
Oliko raskaus toivottu, vai vahinko..ja miten suhtauduit siihen. Minkä ikäinen olit, ja miten tällä hetkellä menee isänä?

Olipas paljon kysymyksiä. Mutta tämä vain siksi, sillä tuntuu että olen raskauden kanssa yksin, ja pitäisi tehdä päätöksiä..ilman että mies sanoo kunnollista mielipidettä.
 
heip iskt ja tulevat




heip iskät ja tulevat yrits on meidän kohdalla palkittu vaimo ilmoitti että nyt tärppäsi.olin revetä ilosta mutta peitin tunteeni.töissä teki mieli kertoo kaikille. vaan empä kertonut kun oli vaimon kielto.lapsen tulo on meille niin toivottu ja haluttu että valmiita ollaan mitä luoja antaa.ei muuta kun elämää päin kaikki miehet. t. 44v.






 
Vastaan nyt itse mitä mies tuumasi kun plussasin viikko sitten. Meillä siis kuopus vasta 8kk ja seuraavan LA 7.2. Itse sain hirmuisen sätkyn plussa tuloksesta mutta mies otti sen todella hyvin. Tuumasi vain että tyttö sieltä tulee kun noin itsepäisesti päätti ilmoittaa tulostaan :D
 
Viisi päivää sitten jännitettiin aamulla, että mitä testi näyttää ja hailakka plussa sieltä tuli. Toivottu on ja pitkään. Tunteet ovat olleet sekavat, välillä jännittää ja pelottaa ja taas välillä sitä on onnen ylimmillä kukkoloilla.
 
3 lasta entisestä liitostani, neljäs, yhteinen, nyt 5 kk ikäinen ja juniori LA 7.2 eli näille pikkuisille nrot 4 ja 5 tulee ikäeroa huimat 10 kk ja risat :LOL: Kyllä tässä on oltu vuoroon onnesta soikeana ja sitten taas kauhusta kankeana :D Vaan kun tämmöinen tyyppi ilmoittaa, että haluaa muuttaa meille asumaan, niin mikäpäs siinä sitten... :heart:
 
Ekalla kerralla olin onnesta soikeana koska olin toivonut lasta jo pitkään. Voi sitä onnen tunnetta ja adrenaliinen määrää. Keskenmeno tiputti korkealta ja kovaa. Toisella kerralla fiilikset olivat paljon vaisummat positiivisen testin jälkeen mutta toisaalta opetti ettei lapsen saaminen ole itsestään selvää. Näin jälkeenpäin olen jopa onnellinen koettuani keskenmenon. Se opetti arvostamaan elämää enemmän ja äiti sekä lapsi ovat saaneet enemmän rakkautta ja hellyyttä. Myöskin muiden "turhien" asioiden arvostus on vähentynyt.

t: isukki 32v

 

Yhteistyössä