Positiivista ajattelua harrastavat odottajat

Ajattelin kysellä löytyisikö odottajia, jotka kokee, että yltiöpäinen ressaaminen, huonojen asioiden manaaminen ja pahan odottaminen saattaa aiheuttaa pahoja asioita elämäämme.

Eli siis huutelisin positiivista ajattelua harrastavia odottajia omaan ketjuun. Itsestä tuntuu, että olisi helpompi pitää mieli positiivisena samanlaisessa seurassa. Tuntuu, että muissa ketjuissa joihin kuulun, jokapäivä joku pelkää keskenmenoa tai tuulimunaa. Ymmärrän huolehtimisen ja ressaamisen, olen itsekin usein kova pelkäämään jne. Ja jos on takana pettymyksia ei ole helppo pysyä positiivisena. Kuitenkin yritän nyt itse pysyä positiivisena ja uskoa raskauden kestämiseen loppuun asti. Koen, että jos koko ajan mielessäni lähetän keskenmeno signaaleja kropalleni se saattaa vaikka kuunnella minua.

 

Sielunkumppani, mahtavaa!

Ite esikoista odotan ja ihan alkuvaiheella, mutta silti niin luottavainen olo että kyllä se sieltä tulee jos se on tullakseen. Siksipä niin moni ulkopuolinenkin asiasta jo tietää. Olotilat vaihtelee ja välillä on huono olo ja välillä tosi hyvä, mutta silti en jaksa pelätä että sielä nyt jotain on vialla. Vuotoja ei oo ollu, joten raskaana ollaan ennen kuin toisin todistetaan.

peikkotytsy 8+0

 

Peikkotytsy Juuri näin. Ite ainakin uskon, että ihmis kroppa on niin ihmeellinen ja ihmismieli myös, että se pystyy niin mahtaviin asioihin. Näitähän kuulee, kuinka joku on saanut tuomion, ettei ikinä kävele ja silti kävelee. Jos menisi kuitenkin kesken niin ajattelen sen niin, että kroppa tietää jos se alkio on jotenkin viallinen eikä elinkelpoinen. Eli kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, mutta uskon kuitenkin, että mielellä on paljon merkitystä.

Mulla kans esikoinen tulossa.

 

Ihana ketju! Ja ajattelutapa!

Itse kovasti yritän pysytellä positiivisena, mutta en ehkä ihan aina onnistu... suurimmaksi osaksi onneksi! Mutta ehkä se kuitenkin on minulle näin ensikertalaisena myös helpompaa, koska ensimmäisestä odotuksesta kyse eikä huonoja kokemuksia ole taustalla. Ymmärrän kyllä hyvin et huonojen kokemusten kanssa pelko voi viedä vallan... Mutta uskon vahvasti positiivisen ajattelun voimaan!

Ilolla siis odotellaan ja yritän kovin nauttia tästä ihmeellisestä "siunatusta tilasta"! Positiivistä virettä kaikille!

pikkutikkuja ja mukula 17+1

 

Ompa kiva kun tuli jo muutama vastaus

 

Voi, ihana ketju!

Mää olen jo pitkään yrittänyt mennä tähän positiivisen ajatteluun, ihan yleisestikin elämässä, eikä vain raskausaikana. Joten mielellään liittyisin keskusteluun mukaan Luonteeltani olen vähän kaikkiea pessimistin ja optimistin väliltä, ja yritän nyt karistaa itsestäni kokonaan tuon pessimistipuolen pois. Tämä ketju varmasti auttaa siihen!
Kyllä mullakin noita kaikenlaisia pelkoja aina tulee, mutta yllättävän hyvin oon saanut ne työnnettyä tuonne jonnekin piiloon

Odotan nyt siis toista lastani. Esikoisen koko raskausaika meni pelätessä, stressatessa ja huolestuneena, vaikkei missään vaiheessa mitään hätää ollut. Jo plussattuani päätin, että tässä raskaudessa pysyn vaikka pakosta positiivisena, koska eihän siitä elämästä meinaa muuten mitään tulla. Ihan hyvin oon tosiaan onnistunut!

Pinsuli ja himpula 15+4 <3

 

Pinsuli Täällä samanlaisia tuntemuksia. Tuntuu, että on kasvatuksessa perinyt vähän sitä pessimistisyyttä. Jotenkin kuitenkin välillä jostain syvältä taas tunkee se optimisti. Ja sitä yrittänyt myös välillä tietoisesti harjottaa. Nekin vaatii opettelua.

Pikkutikkuja Näinhän se on et ei aina osaakaan pelätä sellasta mitä ei oo tapahtunu. Tosin joskus taas turhaan pelkää asioita etukäteen.

Mulla itellä on ollut synnytyspelko mut nyt oon jotenki tiedonhaun avulla siitä päässyt. Ainakin näin vielä, toivottavasti se ei jostakin iske takaisin sitten kun synnytys lähestyy ainakaan kovin hurjana.

Sekin uskomus tuntuu olevan kulttuurissa vahvasti että jos kertoo heti alussa raskaudesta tai menee jotakin ostamaan niin silloin menee kesken.

Mutta jokos teillä on jotakin mukavia ja positiivisia kokemuksia tai tuntemuksia rakauteen liittyen?

Anni00 6+2

 

Sitä kyllä kannatan minäkin yleensä elämässä, että positiivisia asioita täytyy etsiä ja korostaa! Ja hetkistä pitää osata nauttia! Elämä on liian lyhyt, jotta sitä kannattaisi murehtimiseen käyttää

Oma äitini on melkoinen huolehtija ja osin se piirre on yrittänyt minuunkin tarttua, mutta haa olen teini-iästä lähtien aktiivisesti taistellut vastaan ja ihan onnistuneesti... Ihan puhdasta optimistia minusta ei vielä ole tullut, mutta sanoisin että positiivinen realisti

Raskaudessa on ollut jo paljon positiivisia kokemuksia! Ensimmäinen alkuraskauden ultra, jolloin pienen näki jo 9-10-viikkoisena sätkivän jalkojaan. Ja ensimmäinen varsinainen ultra, jossa pieni sitten jumppasikin ihan kunnolla ja nenänpääkin jo erottui! Ja voi ne sydänäänet, maailman ihanin ääni ! :heart: Ja nyt pikkuhiljaa on alkanut tuntua jo hipaisuja ja kuplintaa, joiden arvelen olevan liikkeitä

Musta on jotenkin ihanaa odottaa nyt keväällä, kun kevään myötä valoisuus ulkona lisääntyy ja luontokin sitten pikkuhiljaa herää eloon! Ja kevät jotenkin aina menee muka nopeamminkin