Kiinnitin huomiota, että aika monissa vastauksissa oli kyseessä poika. Usein sanotaan, että pojat kehittyvät puheessa tyttöjä hitaammin (toisinaan huomaa myös aikuisissa...) ja keskittyvät enemmän liikkeeseen, toimintaan ja 3-ulotteiseen hahmottamiseen. Meillä ainakin esikoispojan kohdalla oli juuri näin. Puolitoistavuotiaana hän sanoi pari sanaa, mutta kun oppi juoksemaan, ei sanonut muutamaan kuukauteen juuri mitään. Koko ajan kuitenkin ymmärsi puhetta hyvin. 2,5 -vuotiaan alkoi tulla vihdoin lauseita, ja nyt 3-v puhuu muutamia äänteitä lukuun ottamatta ihan hyvin.
Ihmisten aivot ovat niin erilaisia, että ei kannata liikaa katsoa tilastoja, milloin mitäkin "pitää" osata eikä vertailla toisiin lapsiin. Joskus on vaikea muistaa, että on tärkeää antaa lapsen kasvaa juuri omassa tahdissaan. Minua muistutti oma äiti useaan otteeseen, kun ihmettelin puheen kehitystä, että eihän se pieni, vasta 2-v, vielä osaa. Äiti myös päivitteli miten tarkkaan nykyisin seurataan kasvua ym neuvolassa. Hyvä, että seurataan, mutta kyllä joskus vähän ihmetyttääkin ja luo turhia paineita. Helposti alkaa vain toljottaa jotain puuttuvaa pinsettiotetta,vähäistä sanavarastoa tms. taitoa ja painikoimaan, kun lapsessa olisi paljon muita positiivisia puolia, joista voisi nauttia.
Tiedän, miten rasittavaa on miettiä ja pähkäillä, onko kehitys normaalia, mutta en olisi sinuna (ap) vielä huolissaan. Ehkä lapsella on nyt vaan jotain muuta mielenkiintoisempaa opeteltavaa.
