puhumaan oppiminen?

Miten ja minkä ikäisinä teidän lapsenne ovat oppineet puhumaan? Missä iässä lapsenne alkoi puhua kahden sanan lauseita?

Meillä 2-vuotias puhuu todella vähän. Muutamia sanoja tulee, ei mitään kahden sanan lauseita.
Lapsi kyllä ymmärtää ihan kaiken, ja noudattaa annettuja ohjeita ja käskyjä, tekee pyydettyjä juttuja.

Nyt olen saanut kuulla että puhun väärällä tavalla, toimin ja leikin väärällä tavalla lapsen kanssa.

Miten te olette leikkineet ja millä tavalla puhuneet lapsellenne, että nämä ovat oppineet puhumaan oikeaan aikaan?

Pitäisikö hankkia videot tai dvd-lastenohjelmia, laittaa lapsi niiden ääreen, jotta puhetta tulisi taukoamatta? Vai pitäisikö puhua jotenkin yksinkertaisesti - siis lapselle joitan kolmen sanan lauseita ja muille ihmisille oikeita, pidempiä, lauseita?

 

toinen alkoi puhumaan muutaman sanan lauseita noin 2.v ja toinen noin 1,3v. En tiedä sitten miten leikin mutta olen aina puhunut lapsille kuin "ihmisille" eli ei mitään outoja sanoja eikä lässytystä. Molempia kehutaan todella laajasta sanavarastosta tulee kuulema siitä kun lapselle luetaan paljon, ja tää pitää paikansa sitä meinaan oon aina tehnyt ja teen vieläkin paljon.

 

Itselläni on 2-vuotias poika joka ei puhu kuin pari sanaa. Vanhempi poikani ei 2-vuotiaana puhunut juuri mitään, ja 2,5 vuotiaana alkoi puhumaan niin että kaikki olivat ihmeissään. Jokainen lapsi kehittyy yksilöllisesti joten älä ole turhaan huolissasi. En usko että mitkään filmit vaikuttavat sen kummemmin puheen kehitykseen, lapsi kyllä alkaa puhumaan kun on siihen valmis. Ja ei saa tuntea huonommuutta sen asian suhteen.

 

\

Itselläni on 2-vuotias poika joka ei puhu kuin pari sanaa. Vanhempi poikani ei 2-vuotiaana puhunut juuri mitään, ja 2,5 vuotiaana alkoi puhumaan niin että kaikki olivat ihmeissään. Jokainen lapsi kehittyy yksilöllisesti joten älä ole turhaan huolissasi. En usko että mitkään filmit vaikuttavat sen kummemmin puheen kehitykseen, lapsi kyllä alkaa puhumaan kun on siihen valmis. Ja ei saa tuntea huonommuutta sen asian suhteen.

Kiitti. Samansuuntaista mieskin hokee.

Kirjoja miellä kyllä luetaan, mutta ei hän jaksa kuunnella kovin pitkiä jaarituksia. Nykyään olen kyllä päässyt jo lukemaan parin lauseen verran joskus. Yleensä vain kerron mitä kuvassa tapahtuu. Jos sivuaukeassa on paljon yksityiskohtia, käydään ne läpi omin sanoin. Varsinaisia loruja tai sadun lausuntaa ei ole, koska ei jaksa kuunnella, mutta kirjoista kyllä tykkää mutta ne on tosiaan selattava "lapsentahtisesti". Esim. numerot ja kirjaimet on kerrottava.

 

meillä on 3 vee poika. Koska hän oli ensimmäinen minulla oli todella paljon aikaa hänelle lukea, puhua ja leikkiä. Hänellä on laaja sanavarasto nyt mutta äänteitä puuttuu tosi paljon.hän sanoo sanat väärin eikä korjaa vaikka korjaillaan. itse ehkä en stressais asiaa mutta aktiivisina kerholaisina olen alkanut toisilta äideiltä alkanut saada käsityksen ttä heidän mielestään olen ollut huono kasvattaja kun poika ei kehityksessä ole mukana pysynyt. nyt ei huvittaisi kerhoissa käydä kun "täydellisten lapset " puhuvat.
olen aatellut hoitoon viemistä jos yrittäisi enemmän kun pitää saada itsensä ymmärretyksi. poika on fiksu mutta varmaan kotona ei vain ole tarvetta ilmaista asiaa oikein. kaikki äänteet, paitsi r, periaatteessa osaisi.
minä enimmäkseen nautin kotona olemista, ja haluaisin hoitaa kotona.Hänelle luetaan,pelaillaan pelejä ja touhutaan ja on oikein valoisa tyyppi mitään ei pitäisi olla vikana?
meillä ei ole kerhoissa tai tuttavapiirissä huonosti puhuvia 3-vuotiaita.Tai jostain syystä ei vain ole tullut vastaan. toisten vastaavassa tilanteessa olevien lasten näkeminen ja vanhempien kanssa keskustelu voisi avartaa, koska tietääkseni huonosti puhuvia on paljon.
poika aloittaa puheterapian.

 

poikani 3v sanoi ensimmäisen lauseensa1v11kk joka sisälsi 3 sanaa. Mutta vieläkin on r-,l-,ja joidenkin sanojen ääntämisen kanssa ongelmia.Kova on poika puhumaan ja nyt jo saa kaikesta selvää, mutta vielä 3kk sitten jouduin "suomentamaan" puolitutuille...
Tyttäreni 1v7kk puhuu maat ja taivaat ja jokaikisestä sanasta saa selvän. Että näin erilaisia...

 

Ei kannata huolestua, kyllä se puhe sieltä tulee kun on tullakseen ja varmaan tuleekin sitten vauhdilla.
Meillä kanssa 2 vuotias puhuu vasta yksittäisiä sanoja (n.30 kpl) eikä lauseita ollenkaan.

 

Meillä poika sanoi ensimmäiset sanat 8 kk ikäisenä. 11 kk ikäisenä toisteli jo kaikki kuulemansa. 1v4kk alkoi tulla kaksi sanaisia lauseita ja pari kuukautta myöhemmin kunnon lauseita. Alusta alkaen sanat olivat niin selviä, että muutkin ymmärsivät. Vajaa 4-vuotiaana oppi vihdoin myös r-kirjaimen.
Ainokainen lapsi on, joten aikaa on hänelle riittänyt. Itse olen kova puhumaan ja jo lapsen syntymästä saakka juttelin hänelle kaikkea mahdollista ja mitä äiti milloinkin tekee. Se tuli vaan luonnostaan, koska ei ollut päivisin oikein ketään muutakaan juttukaveria

 

\

Meillä poika sanoi ensimmäiset sanat 8 kk ikäisenä. 11 kk ikäisenä toisteli jo kaikki kuulemansa. 1v4kk alkoi tulla kaksi sanaisia lauseita ja pari kuukautta myöhemmin kunnon lauseita. Alusta alkaen sanat olivat niin selviä, että muutkin ymmärsivät. Vajaa 4-vuotiaana oppi vihdoin myös r-kirjaimen.
Ainokainen lapsi on, joten aikaa on hänelle riittänyt. Itse olen kova puhumaan ja jo lapsen syntymästä saakka juttelin hänelle kaikkea mahdollista ja mitä äiti milloinkin tekee. Se tuli vaan luonnostaan, koska ei ollut päivisin oikein ketään muutakaan juttukaveria

Näin meillä esikoisen kohdalla, mutta keskimmäinen pian 2-vuotias vesseli sanoo noin 30 sanaa, harvoin kahden sanan lauseita. Epäselvää on paljon, mutta koko ajan puhetta harjoittelee. On selvästi vasta viime aikoina kiinnostunut kielen tuottamisesta. Ja kirjoista, joita luetaan kuva ja asia kerrallaan. Tykkää nykyään katsella kuvakirjoja itsekseenkin, ja jos jotain oikein mielenkiintoista niistä löytää niin tulee näyttämään ja toistaa sanoja perässä. Pikkumies on oikea puuhapete. Touhuaa kovasti leikeissään, eihän sitä jouda turisemaan turhia, kun on parempaakin tekemistä.. Oon toki ollu itsekin välillä huolissani, vaikka oikeasti aihetta huoleen ei ole. Lapset kehittyy samassakin perheessä omaan tahtiinsa. Suotakoon se heille

 

\

meillä on 3 vee poika. Koska hän oli ensimmäinen minulla oli todella paljon aikaa hänelle lukea, puhua ja leikkiä. Hänellä on laaja sanavarasto nyt mutta äänteitä puuttuu tosi paljon.hän sanoo sanat väärin eikä korjaa vaikka korjaillaan. itse ehkä en stressais asiaa mutta aktiivisina kerholaisina olen alkanut toisilta äideiltä alkanut saada käsityksen ttä heidän mielestään olen ollut huono kasvattaja kun poika ei kehityksessä ole mukana pysynyt. nyt ei huvittaisi kerhoissa käydä kun "täydellisten lapset " puhuvat.
olen aatellut hoitoon viemistä jos yrittäisi enemmän kun pitää saada itsensä ymmärretyksi. poika on fiksu mutta varmaan kotona ei vain ole tarvetta ilmaista asiaa oikein. kaikki äänteet, paitsi r, periaatteessa osaisi.
minä enimmäkseen nautin kotona olemista, ja haluaisin hoitaa kotona.Hänelle luetaan,pelaillaan pelejä ja touhutaan ja on oikein valoisa tyyppi mitään ei pitäisi olla vikana?
meillä ei ole kerhoissa tai tuttavapiirissä huonosti puhuvia 3-vuotiaita.Tai jostain syystä ei vain ole tullut vastaan. toisten vastaavassa tilanteessa olevien lasten näkeminen ja vanhempien kanssa keskustelu voisi avartaa, koska tietääkseni huonosti puhuvia on paljon.
poika aloittaa puheterapian.

Esikoisella on virheellisiä äänteitä vaikka kuinka paljon vielä 4-vuotiaakin. R ja S puuttuivat. Yleensä hän aloitti sanan H-kirjaimella, riippuen kylläkin sanasta. Tuttia ei päivällä käytetty, joten vika ei johtunut siitä.
Omasta mielestään hän puhui aivan oikein, eli hänen oma korvansa ei kuullut omaa virheellistä ääntämystä. Esim. tuttava huomautti R-kirjaimesta. Kuvitteellinen esimerkki: Lapsi sanoi "huoka". Tuttava huomautti: "mikä huoka. Se on RUOKA. Sano: RRRuoka." Lapsi tuijotti hölmönä.
Tämän keskustelun jälkeen hänelle tuli kiire opetella R, joten siitä tuli sora-R / kurkku-R. Virhe korjattiin vasta ekaluokalla puhetarpeutuilla eli 3- tai 4-vuotiaana ei tämä paljon puhuva ja pitkiä lauseita puhuva, mutta virheellisesti ääntävä ja osittain suomentamistakin vaativa lapsi ei mihinkään puheterapeutille joutunut tai päässyt.

Aika hassua että noin aikaisin ollaan puheterapeutilla, vaikka sitä puhetta kuitenkin tulee.

 

No tämä menee vähän ohi aiheen mutta mulla keskiviikkona tyttö täyttää 4v niin sillä puhe on 3v tasolla ja se oli alku vuodesta pelkkää semmoista sössöttämistä ja yksittäisiä sanoja sanoi nyt on tosi paljon edistynyt aivan kuin joku musta laatikko olis avautunut ja nyt tulee 5 sanan lauseita!!

 

Mä muistan itse vielä vähän aikaa sitten murehtineeni samaa, eli kahden vanhana puhe oli todella vähäistä. Yhtä äkkiä niitä sanoja kuitenkin alkoi löytymään ja varsinkin uhman pahetessa niitä sanoja löytyikin paljon enemmän kun tarvitsi oikein ilmaista itseään. Nyt kuukauden päästä poika täyttää kolme ja puhuu jo monen sanan lauseita ja viimeviikolla oppi kysymisen eli "miksi,mihin,milloin,kuka" ja nyt kaikki on kysymyksiä ja kaikkiin täytyy vastata perinpohjaisesti mä luulen että puhe oli kyllä jo ns. "hallussa" mutta poika ei vaan käyttänyt sitä kun muutenkin ymmärrettiin hyvin mitä tarkoitti, oliskohan ollut niin että ymmärrettiin vähän liiankin helposti. Vieläkin tulee jotain vauva-sanoja kuten tiiltaal, mutta kun sanoo että mitä ihmettä, niin poika korjaa että kävellä

 

Esikoinen puhui pieniä lauseita 1,5 vuotiaana, keskimmäinen alkoi muodostaa lauseita 2v, samoin kuopus (2-3 sanaa). Perheemme on kyllä kaksikielinen.

 

Meidän poika puhui yksittäisiä sanoja 1v10kk ikäisestä lähtien. Noin 2v2kk ikäisenä alkoi puhumaan kahden sanan lauseita. Sen jälkeen puheen kehitys oli nopeaa.

 

Nyt liki 5-vuotias tyttöni puhuu edelleen hieman huonosti jättäen usein konsonantteja pois tai vaihtaen niitä. Kolmevuotiaana häneltä tuli vain muutamia sanoja, mutta hänen passiivinen sanavarastonsa on ollut ikäisensä tasolla alusta alkaen. Kaikki muut tuntuivat olevan enemmän huolissaan kuin minä ja neuvolassakin varovasti ehdotettiin puheterapeutilla käyntiä. Sanoin käyväni siellä mielelläni. Puheterapeutti ei ollut asiasta lainkaan huolissaan. 4,5-vuotiaana kävimme toisella terapeutilla, joka hänkään ei ollut huolissaan. Antoi vain harjoituksia kotiin ja seuraava käynti on vasta joskus 5-vuotiaana! Kehitystä on kuitenkin tapahtunut koko ajan, tosin hitaasti. Toivon, että ennen koulun alkua tyttö puhuu jo hyvin. Lähipiiriä olen kieltänyt lässyttämästä lapselleni, itse en jaksa jokaista sanaa häneltä korjata, enkä muutenkaan tehdä suurta numeroa asiasta!

 

Mulla 2,2 v poika joka syntyi 6 vkoa etuajassa. Keskosuudestaan huolimatta hän sanoi ekan äiti-sanan jo puolivuotiaana. Ja se oli tosi selvä äiti-sana eikä esim ättä tms! Noin 1 v. iässä oli monta ymmärrettävää sanaa ja nyt 2 vuotiaana on monia 3-4 sanan lauseita. Kaikki sanat mitä itse suusta päästän, poika ottaa sanavarastoonsa (kirosanatkin), ottanut jo alle 2 -vuotiaana. ESim. Kissa-sana on selvästi kissa, mitta kuuma-sana on puuma eli välillä joudun ulkopuolisille tulkkaamaan joitain sanoja.

Meillä on isännällä ollut jo 7 kk iässä monta sanaa, eli ilmeisesti jotain perinnöllisyyttä asiaan on. Nykyäänkin isännyys lukee tosi paljon ja muistaa lukemansa. Toisin kun mun pitää lukia monta kertaa kertaa sama asia muistaakseni. Eli ihmiset on erilaisia..

Kun poika oli vauva, selostin aina selvällä suomenkielellä hommia, mitä olin tekemässä. Tällä oli varmasti suuri vaikutus asiaan. Meillä myös puolivuotias tyttö, joka sanoo myöskin äiti, mutta ei läheskään niin selvästi kuin isoveljensä samassa iässä.

 

Muistetaan, että kaikki lapset ovat yksilöitä.

Meillä tyttö nyt 2v3kk. Laaja sanavarasto alle 1.5-vuotiaana. Noin 1v8kk puhui kahden, jopa kolmen sanan lauseita. Sanavarasto ja puhe kehittyi suuren harppauksen kesän aikana.

Tällä hetkellä puhuu erittäin hyvin, kaikki kirjaimet oikein. Esimerkiksi tänään olimme ulkona, kun yksi mies käveli ohitse, johon neiti:"Hei mies, kävin viikonloppuna uimassa." Sitten miehen mentyä tytteli sanoi:"Äiti, sanoin miehelle kävin viikonloppuna uimassa." Osaa myös selittää tapahtuneita asioita ja vastailla, kun kysytään, että miksi tehtiin noin tai näin. Lisäksi kyselee mm. minulta, että "äiti, muistatko, kun käytiin eilen tuolla... (osoittaa jotain tuttua paikkaa autosta tai rattaista).

Mielestäni puhumisen oppimiseen on meidän tytön kohdalla vaikuttanut se, että olen aina jaksanut "automaattisesti" selostaa kaikkia tekemisiämme, luen TOSI paljon kirjoja (jo parin kuukauden ikäisenä neiti istui pitkiä tovejä sylissäni tai isänsä sylissä ja kuunteli ja katseli). Nyt neiti kuuntelee pitkiäkin satuja hiljaa eikä keskeytä juuri ollenkaan. Kun satu on luettu, hän ottaa kirjan, kääntelee sivuja ja selostaa, mitä äiti juuri luki. Kirjoista ja televiossakin kuulemaansa hän osaa "soveltaa" oikeisiin käytännön tilanteisiin.

En tiedä, missä iässä lapsi yleensä oppii sanomaan "minä, sinä, hän eli persoonapronimit"? Onko tietoa?
Moni on kyllä ihmetellyt tyttömme selkeää puhetta ja laajaa sanavarastoa ja luullut ikäistään vanhemmaksi.

 

Meillä on 1,2 v.poika,eikä sano yhtään selvää sanaa.En tosiaankaan ota paineita pojan puhumisen kanssa.....En suuremmin opeta puhumaan,vaikka joskus toistelenkin sanoja pojalleni.
Minua kiinnosti kuitenkin aiheen aloittajan kommentti,Häntä on syytetty,että hän puhuu väärin lapselle tai leikki väärin lapsen kanssa.Kuka on näin "viisaasti"syyttänyt äitiä.???
Tässä suorituspaineisessa yhteiskunnassa ei edes anneta lasten kehittyä rauhassa.Yksivuotiaiden pitäisi jo jutella henkeviä.
Pienelle lapselle riittää,kun hän kuuntelee ympärillään kuuluvaa puhetta ja hänelle puhutaan normaalisti.Ei häntä tarvitse "treenata" koko ajan......

 

Meillä poika 2 v 3kk puhuu lauseita, välillä selkeästi ja välillä vähän vähemmän selkeästi. Kirjaimista puuttuvat r ja s sekä k:n korvaa usein muilla kirjaimilla. Tuttavapiirissä muutamia samanikäisiä ja puheenkehitys on laidasta laitaan. Yksi puhuu selkeästi ja ymmärrettävästi, mielestäni puhunut jo kauan, toinen sanoo kahden sanan lauseita, kolmas yksittäisiä sanoja. Ja kaikilla ymmärtääkseni kaikki ihan hyvin.

 

Meillä on 2,5 v poika joka ei monia sanoja vielä sano. Kävimme kk sitten paikkakunnan psykologin luona, joka arvioi onko vielä tarvetta terapeutille. Odotamme kolmevuotis neuvolaan ja jos ei silloin ole kehitystä tullut, menemme puheterapeutille. Poika ymmärtää kaiken ja tekee pyydettyjä asioita. Katselee paljon lehtiä ja kirjoja, mutta vauhtia ollut tähän asti hieman liikaa. Alkaa nyt rauhoittua, joten toiveissa on että alkaisi puhua enemmän. Psykologi sanoi että koska matkii eläinten ääniä (joka hyvä asia) odotellaan vielä se puoli vuotta.

 

\

Meillä on 1,2 v.poika,eikä sano yhtään selvää sanaa.En tosiaankaan ota paineita pojan puhumisen kanssa.....En suuremmin opeta puhumaan,vaikka joskus toistelenkin sanoja pojalleni.
Minua kiinnosti kuitenkin aiheen aloittajan kommentti,Häntä on syytetty,että hän puhuu väärin lapselle tai leikki väärin lapsen kanssa.Kuka on näin "viisaasti"syyttänyt äitiä.???
Tässä suorituspaineisessa yhteiskunnassa ei edes anneta lasten kehittyä rauhassa.Yksivuotiaiden pitäisi jo jutella henkeviä.
Pienelle lapselle riittää,kun hän kuuntelee ympärillään kuuluvaa puhetta ja hänelle puhutaan normaalisti.Ei häntä tarvitse "treenata" koko ajan......

Kommentin sanoi ihminen, jolla on ilmeisesti aika hyvä ja korkea koulutus lasten puheen alueella, en tiedä onko hän puheterpautti vai mikä, jotain sinnepäin kuitenkin. Hän on äiti itsekin.

On ollut vähän hassua lukea näitä vastauksia. Kaikki kertovat, miten heidän vaippapyllynsä on puhua palpattanut jo niin ja niin aikaisin ja miten äidit ovat lukeneet ja selittäneet ja laulaneet, puhuneet selkeää kieltä ja niin edelleen.

En minäkään hei mykkänä ole ollut lapselle näitä 2 vuotta!
Olen puhunut lapselle, siis LAPSELLE itselleen ihan normaalia selkeää suomea, käyttänyt asioista ja esineistä niiden oikeita nimiä ja ilmaisuja.
Lapselle on luettu, mutta en voi sitoa häntä ja pakottaa katsomaan kirjaa MINUN tahtiini, sehän oli jo pahoinpitelyä!
Isommat lapseni tykkäsivät kuunnella pitkiäkin satuja ja loruja, mutta ei tämä. Luemme kirjoja hänen tahtiinsa, mutta tärkeintä on varmaan se, että hän tykkää aivan tavattomasti kirjoista!! Se on jotain aivan erilaista kuin vanhempien lasten kanssa. Tälle lapselle - joka ei siis jaksa kunnolla kuunnella satuja luettuina - kirjat ovat tärkeitä

Ulkona kävelyllä joka ikinen asia on nimettävä, ja tarkasti! Mykkänä en siis voi rattaita työntää.

Kun isommat olivat pieniä, toitotettiin, että lue lapselle, niin lapsi lukee sitten isompana. No, kun itse tykkään lukemisesta, luin paljon heille ja luin paljon itsekin.
Eivät nämä isoksi kasvaneet lue juuri ollenkaan !!
Ja esikoisella oli lukemisen ymmärtämisessä (tekstin sisäistäminen) hieman ongelmia kouluaikana.
Mutta pitkiä lauseita hän tosiaan 2-vuotiaana puhui.

Tältä kyseiseltä 2-vuotiaala tulee kyllä juttua ja puhetta, sitä omaa puhetta siis, eli mykkänä hän ei ole.
Uusia sanoja on tullut myös. Hän myös osaa viitata omalla kielellään ja sanavarastollaan menneeseen tapahtumaan tai ihmiseen tai asiaan (esim. meidän auto) joka ei ole paikalla eikä näkyvillä.

Tämä ihminen, jonka mielestä lapsen huono puhe ja vähäinen puhe johtuu siitä, että minä leikin lapsen kanssa väärin ja puhun hänelle väärin, vihjasi myös siihen malliin, ettei tämä ole ollenkaan normaalia: näin vähäinen puheen tuottaminen siis, ja kehoitti käymään puheterpautin luona. Ei siksi, että lapsen tilanne tarkistettaisi, vaan siksi, että minä saisin vinkkejä ja neuvoja, miten puhua tälle lapselle. :x


Ihmettelen, kuinka itse olen ollenkaan oppinut puhumaan !! Tuskin äidilläni on ollut aikaa leikkiä minun kanssani, tai puhua minulle oikealla tavalla puheen oppimisen kannalta, kun oli hoidettavana yhteenäs 4 pientä lasta, pyykki ja tiskit ja vaippaharsopyykki siihen päälle - eikä ollut pyykkikonetta!! ja koko huushollikin vielä, ja sitten hän teki itse meille vaatteita yms yms yms......

No, minulle on jo kyllä tullut mieleen että lapsellamme on dysfasia.
:ashamed:

 

\

Miten ja minkä ikäisinä teidän lapsenne ovat oppineet puhumaan? Missä iässä lapsenne alkoi puhua kahden sanan lauseita?

Meillä 2-vuotias puhuu todella vähän. Muutamia sanoja tulee, ei mitään kahden sanan lauseita.
Lapsi kyllä ymmärtää ihan kaiken, ja noudattaa annettuja ohjeita ja käskyjä, tekee pyydettyjä juttuja.

Nyt olen saanut kuulla että puhun väärällä tavalla, toimin ja leikin väärällä tavalla lapsen kanssa.

Miten te olette leikkineet ja millä tavalla puhuneet lapsellenne, että nämä ovat oppineet puhumaan oikeaan aikaan?

Pitäisikö hankkia videot tai dvd-lastenohjelmia, laittaa lapsi niiden ääreen, jotta puhetta tulisi taukoamatta? Vai pitäisikö puhua jotenkin yksinkertaisesti - siis lapselle joitan kolmen sanan lauseita ja muille ihmisille oikeita, pidempiä, lauseita?

Nyt en kyllä ymmärtänyt ollenkaan, miten lapselle voi puhua väärin??? Voisitko selittää keneltä olet moista kuullut, ja miten pitäisi puhua?

 

Kuule Koivu: kun en minäkään sitä ymmärrä, siksi sitä täällä ihmettelenkin.
Tämä "viallinen" lapsi on kolmas.

Tämä henkilö, joka minua opasti, on jonkin sortin puheen ja puhumisen alan ihminen, en tiedä minkä tyyppisiä ja millä tavalla hän tätä puolta työkseen hoitaa. Eli onko puheterapeutti vai mikä. Sen tarkemmin siis en tiedä, mutta puheeseen liittyen alan ihminen.
Hänellä on itselläänkin lapsia.

Hän sanoi, että tämä 2 v lapsi puhuu liian vähän, puhuu vain yksittäisiä sanoja, ei edes 2 sanan "lauseita".
Puheen viivästymä johtuu siitä, että minä leikin hänen kanssaan väärin. Leikin aikana tulee tietysti puhuttua lapselle, ja minä puhun väärin.
Hän neuvoi kyllä mikä on se oikea tapa leikkiä, mutta minusta se ei sovi minulle eikä se ennenkaikkea sovi tälle eläväiselle lapselle, Minusta leikki menee lapsen ehdoilla ja lapsen tahtiin, ei minun määräämien nuottien mukaan. Puhun leikistä, en mistään päättömästä riehumisesta tai tavaroiden rikkomisesta. Ja kyseessä on siis 2 v lapsi.

En ihan tarkkaan ymmärtänyt, mikä se oikea tapa on puhua. Pitäisikö siis puhua yksinkertaistetusti: tässä on nalle. n-a-l-l-e.
Pitäisikö vaatia vastaamaan: mikä tämä on? Mikä? - enkä anna tavaraa ennenkuin hän nimeää esineen, tai en käännä kirjan sivua ennenkuin kaikki kuvassa olevat on nimetty, lapsi osan, minä osan ???
Iltasatu ei olisikaan rauhallinen yhteinen tuokio, vaan tenttaustilanne.

Palapeli ei olisikaan osaaminen kokoamisen suhteen, vaan pitää nimetä joka ikinen pala, eikä sitä saa laittaa paikoileen ennenkuin on se sanottu.
Entäs, kun hän ei osaa sanoa "pallo" tai "auto" tai "talo". Kun hän ei osaa sanoa, ei vaikka palapelissa se pala on, vaikka näitä sanoja sanotaan sata kertaa päivässä ....

En myöskään ymmärtänyt, pitkö minun puhueassi ottaa AINA katsekontakti, vai saiko lapselle puhua niin, etten näe itse hänen kasvojaan, esim. istuu edessäni sylissä.


Ja toisaalta kun sanotaan, että lapselle pitäisi puhua paljon ja paljon ja lukea ja lukea jotta oppisi puhumaan sitten aikaisin ja paljon - niin pitäisikö minun puhua taukoamatta koko ajan, pitkiä lauseita ja lallatella runoja, lauluja, loruja kaiken aikaa. ??? Laittaa telkkari päälle ja suomenkielistä ohjelmaa pajattamaan koko illaksi??

Minä mietin, miten kummassa olen näille vanhemmille lapsilleni osannut puhua niin, että he puhuivat 2 vuotiaana lauseita jo. Ja miten minulle on puhuttu, että puhumaan olen oppinut.

Ehkä lapsellani on dysfasia. Se muoto, jossa puheen tuotossa on ongelmia, ei ymmärryksessä. :/

Henkilö, joka minut huonoksi leimasi, kehoitti menemään puheterpautille. Aika on jo.
Aikaisemmin jo terveydenhoitaja oli 2-v neuvolassa sanonut, ettei lapsessa ole mitään vikaa: hän kuuntelee, katsoo silmiin, tekee annetut tehtävät ja noudattaa ohjeita ja leikkii ja touhuaa juuri kuten 2 vuotias, on varsin touhukas lapsi, herttainen, ihastuttava. Näin sanoi terkkari. Ja sitten meni viikko-kaksi, ja minä olenkin huono ja lapsi vääränlainen....... :\|