Puhuuko muiden isoisät sodasta?

Isovanhemmista ukit eivät puhuneet. Kerran muistan ukin tuumanneen, kun aikanaan oli näitä "mitäs läksit"- juttuja, että eipä sitä kyselty eikä valinnanvaraa ollut. Ja kerran lapsena näytti taloa kotiseudultaan, josta oli sodissa kuollut 4 poikaa.

Toinen mummo kertoi ihan viimeisinä vuosinaan evakkoon lähdöstä, ja kuinka häntä pelotti nuorena ilmavalvontalottana olla tähystystornissa kahdestaan toisen nuoren lotan kanssa. Ja kuinka pelko unohtui sitten, kun oli vaan viestittävä eteenpäin vihollisen koneista. Ja kuinka maailma tuntui pysähtyvän, kun sai tiedon ensimmäisen aviomiehen kuolemasta rintamalla

Työssäni sairaanhoitajana sen sijaan kuuntelin vanhojen sotajuttuja. Yhtenä yönä pitelin kädestä vanhaa miestä, joka oli ollut sotavankina. Vaimonsa kertoi, että mitään ei mies ole niistä ajoista puhunut, mutta vieraassa paikassa menee aina ihan sekaisin, huutaa ja huutaa. Ja se huuto oli aivan karmivaa, en sitä ennen enkä sen jälkeen ole kenenkään sillä lailla kuullut huutavan, kuin tämä mies painajaisissaan huusi

Tyttärelle olen näistä sota-asioista puhunut, ja siitä, kuinka tämä itsenäisyys ihan oikeasti on tärkeä asia. Katsoimme tuntemattoman sotilaan yhdessä äsken.

 

Toinen pappa ei puhunut koskaan, toinen taas on kertonut mulle paljonkin sotamuistojaan.

 

Ukki ei koskaan puhunut, eikä ukin velikään. Veli oli ollut lääkintämiehenä ja ukki itse vankileirillä vartijana. Mummilta kuulin, että lempeä ukkini oli joutunut ampumaan leiriltä karkaavan sotavangin, joka oli kuollessaan huutanut selvällä suomenkielellä äitiä. Ukki näki siitä kuulemma pitkään painajaisia.

 

ei

 

No eiköhän pohjanmaalla ole oltu kaikkein eniten turvassa, olettaisin. Sinnehän evakoistakin suurinosa ensin kuljetettiin, kuten meiänkin sakki.
Voi hyvänen aika.. Kyllä ne pahimmat paikat on ollu ihan jossain muualla ku Teuvalla.

 

Ei puhunut. Suuttui hirveästi kun joku meistä lapsenlapsista kysyi joskus, onko hän tappanut venäläisiä.

 

Täällä Teuvalla on kans saanut varmaan olla peloissaan. Täällä jo kuitenkin tuolloon ollut rautatie ja naapurikunnassa eduskunta evakossa. Kyllähän niitä pommeja on täältä löytynyt ja tiedä onko vieläkään kaikkia löydetty.

Mun lapsuudenkodin naapuriin tien toiselle puolelle alettiin vuosia sitten tekemään taloa. Siitä tontilta purettiin vanha talo pois ja tonttia ruvettiin raivaamaan. No sieltähän löytyi sodanaikaanen räjähtämätön pommi. Poliisit sen haki pois ja räjäyttivät louhoksella. Ei se ittestään räjähtänyt vaan piti käyttää muita räjähteitä apuna.

No eiköhän pohjanmaalla ole oltu kaikkein eniten turvassa, olettaisin. Sinnehän evakoistakin suurinosa ensin kuljetettiin, kuten meiänkin sakki.
Voi hyvänen aika.. Kyllä ne pahimmat paikat on ollu ihan jossain muualla ku Teuvalla.

Niin että ei täällä ole voinut kukaan peljätä ja ihan muuten vain niitä pommeja täältä edelleen löytyy.

 

Kun mä olin yläasteella niin yks meidän opettaja kertoi lapsuudestaan sota-aikana. Kun piti talviaikaan lähtiä jostakin hakemaan jotakin, niin lapselle annettiin mukaan valkoonen lakana. Sen takia, että jos tulee ilmahyökkäys niin pääsee hankeen piiloon.

Mun pappani ovat kuolleet vuosikymmeniä sitten, ennen kuin olin edes taapero, mutta mummoni, karjalan evakko, on joskus maininnut tuosta kuinka kesken liukumäkileikin piti maastoutua hankeen kun venäläiset pommikoneet kuuluivat tulevan.

 

Niin että ei täällä ole voinut kukaan peljätä ja ihan muuten vain niitä pommeja täältä edelleen löytyy.

No turvassa siellä on oltu. Ei sitä sotaa pohjanmaalla käyty.
Mutta kaitpa se sota pelottaa saa, vaikkei myrskynsilmässä oliskaan. :xmas:

 

Ei sitä sotaa pohjanmaalla käyty.

Oonko mä sellaasta edes väittänyt....

 

omat isovanhempani puhuvat kyllä evakosta, olivat liian pieniä osallistumaan itse sotaan... toinen ukko läksi 17 vuotiaana rintamalle. mutta hänen kanssaan en kerennyt tarinoida.

mummo puhuu sen verran että muistuttaa meitä että kuunaan ei kotiamme ryssille anneta!

 

Oonko mä sellaasta edes väittänyt....

Emminä tiä.

Koska ne linnan juhlat alkaa?

 

Ei kukaan koskaan puhunut. Nyt kaikki kuolleita :'(

 

Oonko mä sellaasta edes väittänyt....

Emminä tiä.

Koska ne linnan juhlat alkaa?

Klo: 18.50 alkaa lähetys, en tiedä koska kättely alkaa.

 

Klo: 18.50 alkaa lähetys, en tiedä koska kättely alkaa.

OK, kiitti.

 

Mun isäni vanhemmat ovat jo kuolleet, isoisä sodassa, kun isäni oli 3 kk ikäinen, ja hänen äitinsä, kun isä oli 12-vuotias. Äitini isä ei ole ollut sodassa, sillä hän työskenteli kaivoksilla - kaivostyötä pidettiin sodanaikana tärkeänä, että saatiin tarvittavia materiaaleja. Äitini äiti on myös jo kuollut, eikä sodasta puhunut, ätini sitä vastoin on puhunut sodan jälkeisestä ajasta, jolloin mummo teki mustanpörssin kauppaa elättääkseen perheensä.

Mieheni isovanhemmat eivät myöskään ole enää elossa, eivätkä kai sodasta ole puhuneet. Mieheni äiti on nyt 82-vuotias, eikä hänkään hirmuisesti sodasta ole puhunut. Sota on kova paikka, ovat menettäneet kotinsa Suursaarella juuri sotien vuoksi.

 

Ei puhunut. Toisesta en tiedä, koska olin kolmivuotias hänen kuollessaan, mutta toinen sanoi, että sieltä on kerran pois tultu, mitä sitä enää muistelemaan. Oli haavoittunut päähän, mutta ei kovin vakavasti.

Mummo kertoili joskus, miten kerran, kun tätä kuntaa pommitettiin (ja ihan Etelä-Pohjanmaalla asutaan ), pommikoneet eivät löytäneet paikkaa, jota piti pommittaa, kun oli niin hyvin naamioitu. Pudottivat pommit sitten eräälle suolle. Muusta hänkään ei suostunut puhumaan, vaikka mielellään menneistä kertoi.

 

Niin että ei täällä ole voinut kukaan peljätä ja ihan muuten vain niitä pommeja täältä edelleen löytyy.

No turvassa siellä on oltu. Ei sitä sotaa pohjanmaalla käyty.
Mutta kaitpa se sota pelottaa saa, vaikkei myrskynsilmässä oliskaan. :xmas:

Mitähän kautta aikoinaan saksalaiset vetäytyivät Lappiin, josta Suomen armeija sitten heidät ajoi pois? Ehkei kuitenkaan Pohjanmaalla. Mutta kyllä se sota on pohjanmaatakin koskettanut ja kovasti, ei tarvitse mennä kuin käymään sankarihaudoilla siellä, niin näkee miten. Siellä lepää myös isäni isä.

 

mun molemmat pappani ovat kuolleet 70-luvun puolivälissä, muistan vieläkin vaikka olen ollut alle kouluikäinen että toinen pappa puhui niistä ja olihan sillä ihan todiste sodasta joka oli suuri järkytys pienelle ihmiselle, meinaan puujalka

 

Toista nähnytkään, ja toinen kuoli kun olin vauva. Mutta eivätpä nuo ole tainneet missään sodassa ollakaan. Eivät ole suomalaisia.

 

Mummo kertoili joskus, miten kerran, kun tätä kuntaa pommitettiin (ja ihan Etelä-Pohjanmaalla asutaan ), pommikoneet eivät löytäneet paikkaa, jota piti pommittaa, kun oli niin hyvin naamioitu. Pudottivat pommit sitten eräälle suolle. Muusta hänkään ei suostunut puhumaan, vaikka mielellään menneistä kertoi.

Niin jotkut ei tajua sitä, että kyllä vain täällä rannikon läheisyydessäkin on saanut pelätä. Iso vaikutus sillä, että täällä jo silloon ollut rautatie. Ei niitä sodanaikaasia pommeja täältä muuten löytyysi.

 

Pohjanmaalla on ainakin Kauhavaa pommitettu kovasti sodan aikana siellä sijainneen lentokentän takia. Mummoni kertoi, että he pommin vinkumisäänestä tiesivät, milloin pommi meni yli Lapualle ja milloin jäi Kauhavan puolelle. Pappani ei sodassa ollutkaan.

Sodassa ollut ukkini kuoli ollessani pari vuotias, en siis ole häntä pystynyt jututtamaan. Isäni mukaan ei ukki paljoa sodasta jutellut, kun ei hämäläisenä muutenkaan ollut puhelias.

 

Mutta kyllä se sota on pohjanmaatakin koskettanut ja kovasti, ei tarvitse mennä kuin käymään sankarihaudoilla siellä, niin näkee miten. Siellä lepää myös isäni isä.

Kyllähän siellä rintamalla oli miehiä joka puolelta Suomea.

 

Pappojen muisteluita en kerennyt ikinä kuulemaan... liekkö edes olisivat halunnut puhua.

Mummoni oli 12-vuotias, kun saksalaisia pyöri Oulussa paljon. Eräs saksalainen upseeri meinasi raiskata mummoni, josta mummoni vieläkin näkee painajaisia.

 

On muuten aika uskomatonta, että tästäkin aiheesta pitää joittenkin aukoa päätään. Mä kuitenkin vain olen kertonut faktoja. No kai Lunaticilla on taas vaihteen vuoksi huono päivä.