Punktio- ja piikityskokemuksia

Uskon, että moni miettii ennen IVF:ää seuraavia kysymyksiä: Miten hormonit vaikuttavat minuun, miten piikitys luonnistuu tai sattuuko punktio? Itse juuri harkitsen lähteäkkö vai eikö. Syynä alhainen kipukynnys ja piikkikammo.

Arvostaisin kovasti jos jaksaisitte kertoa tänne punktiokokemuksenne, miten ja millä lääkitty sen aikana sekä olotilat ja piikitykset hormonien osalta. Kiitos etukäteen kaikille.
 
Hei!

Tässä pari aiempaa ketjua punktioihin liittyen:

http://kaksplus.fi/keskustelu/t843107
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1554573

Itselläni on ollu kaks erilaista kokemusta ja eri lääkärit.. ensimmäisessä vain kanyylin laitto ja puudutepiikit tuntui, muttei enää mitään sen jälkeen. Toisella kertaa taas epäilen ettei puudutteet menny oikeeseen kohtaan tai sitä tuli liian vähän, koska tunsin lävistykset ym. ja jouduttiin pistään vielä useempaan kohtaan kun ei meinattu saada munasarjoja hyvään asentoon.. mieskin pyörtyi siinä rytäkässä! Toivottavasti tää nyt ei lisänny pelkoa, punktio on kuitenkin suht nopeesti ohi, noin 10min., ja kaiken kaikkiaan fyysinen puoli on ollu hoidoissa se siedettävämpi osuus. Lääkepiikit on hyvin pieniä ja siitä tulee nopeasti ihan helppoa rutiinia. Mulla ei hormoonit oo aiheuttanu mitään merkittäviä oireita tai mielialamuutoksia, tai ainakaan ite en oo huomannu.
Pahinta on ne ainaiset negat ja pettymyksen määrä, niitä pelkää jo hyvissä ajoin :( sillon kaikki vaiva tuntuu aina niin turhalta ja tyhjältä..
 
Vesimies75 rohkeasti vaan hoitoihin! Itsellä myös tolkuton "toimenpidepelko" ja vannoutunut piikkikammoinen. Piikkejä olen aiemmin pelännyt niin paljon että olen jättänyt verikokeita ja rokotuksia sen vuoksi väliin. Lääkärin kertoessa piikityshoidoista meinasin jo oksentaa/ pyörtyä siitä hyvästä ja harkitsin jättää hoidot väliin. Olin varma ettei hoidoista nyt vain voi tulla tällä kammolla mitään. Mutta, mutta, kaikki on mennyt niin hämmästyttävän helposti ja täysin kivutta! Yksilöllisiähän nuo tietysti ovat nuo kokemukset. Mutta ainoaa tuskaa hoidoissa minulle aiheutti ne jokaisen vaiheen etukäteispelot. Pistot meni helposti ja varsinkin puregon- kynällä neula vain nätisti uppoaa ihoon. Iho melkein imaisee sen ja siitä se sitten lähtee.
Punktion lääkitystä en tiedä mutta tujua tavaraa oli (rauhoittavia ja kipulääkettä suoneen) ja kokemus oli piece of kakku! Lääkekoktailin aiheuttama fiilis oli mitä mahtavin. Tuntui huomattavasti vähemmän kuin verikoe. Siirto ei sitten sitäkään vähää. Hormoneistakaan ei tullut mitään ikäviä oireita. En voi kuin suositella tällä ainokaisella kokemuksellani.
Kaupan päälle on saanut aika hyvän piikkisiedätyksen. Tosin verikoetta hermoilen edelleen =)
 
Vesimies75 kyllä niistä piikittelyistä ja punktioista selviää! Rohkeutta vaan! Minäkin olen piikkikammoinen, mutta niin sitä on vaan kahden hoidon aikana oppinut piikittämään itseään ja jopa sekoittamaan kuiva-ainetta ja liuotinta (pregnyl ja menopur). Puregonin pistäminen on tosiaan helppoa, eikä sitä juuri enää alun jälkeen tuntenutkaan. Mulla ei tullut hormooneista hirveästi oireita. Mielialanvaihtelut johtui enemmän varmaan jännityksestä ja peloista. Punktiot on mulle ollu molemmilla kerroilla tosi helppoja. Hyvät lääkkeet olen saanut ja toipuminen on ollut nopeaa. Tietenkin jokainen hoito on aina yksilöllinen ihmisestä ja hoidosta riippuen, mutta rohkeasti vaan hoitoon!
 
Terve!

Mä olen kanssa kovin piikkikammoinen, mutta kyllä nuo pistelyt sujui helposti. Niistä taisi tulla peräti illan kohokohta... =D Mulla siis yksi IVF takana ja silloin pistelin Puregonia kynällä ja tosi helppokäyttöinen oli. Irrotukseen pregnyl ja senkään kanssa ei ollut mitään ongelmaa, vaikka ensin jännitin ampullien avaamista. Helppoa se on. Tekee vain ihan rauhassa ja kerää kaiken tarvittavan viereen.

Punktiota jännäsin kanssa, mutta kivutta sekin sujui. Kanyylin laitto koski hetken, mut sitten nuo loistavat suonensisäiset tropit sekoitti pään ja mukavissa fiiliksissä sujui punktio - tosin mulla oli vain kaksi follia tyhjättävänä, mut kerran vinkasin ja samantien hoitaja annosteli droppia suoneen. Silloinkaan ei juurikaan koskenut, mut en halunnut ottaa riskiä, et kohta koskee..

Punktion jälkeen 30 min ja pääsin lähtemään kotio, ko vointi oli hyvä ja pissa tuli ja sain tietää solujen määrän.

Niin ja julkisella olen hoidossa. Uskallusta vain, kyllä siitä hengissä selviää ja mahdollinen nyytti palkitsee kyllä kaiken tuskan. =)

 
mulla piikitysten suhteen vaikein hetki oli se sairaanhoitajan antama opastus asiaan. Sen jälkeen olin jotenkin ihan paniikissa ja arvelin että hommasta ei tule mitään. Mutta kotona rauhassa miehen kanssa se olikin ihan ok, ei yhtään kammottavaa. Kannattaa pyytää miestä tai kaveria pistämään jos tuntuu että itse ei pysty. Piikkilääkkeistä Puregon, Gonal ja Menopur ovat tosi helppoja pistää, ei tunnu oikeastaan yhtään se piikki. Pergoveris, pregnyl ja orgalutran vähän kyllä pistävät/kirvelevät, mutta onneksi se on ohi.

Jos kovasti pelkäät punktiota, kannattaa harkita ottaa se nukutuksessa (meidän klinikalla hinta on 180e). Mäkin pelkäsin etukäteen, mutta ihan turhaan, kivut eivät mielestäni ole kovia ja kipulääkettä voi pyytää lisää kesken toimenpiteenkin. Esim ihan tavallinen päänsärky ja kuukautiskivut on mielestäni kivuliaampaa kuin punktio, ja kestävätkin paljon kauemmin. Se punktiohomma on hetkessä ohi (tai ainakin se tuntuu tosi lyhyeltä ajalta niissä morfiinihuuruissa).
 
Mulla oli helpot piikitykset, orgalutranin ja pregnylin pisti mies.Punktiokin oli helppo ja epäilin että sainkohan edes kipulääkettä kun ei sattunu :eek: .Pahin oli se aukiolotutkimus tässä hoitorumbassa, se teki todella kipeää, ihmekkös tuo kun röörit oli/on tukossa :$
 
Hei

Itse olen neulakammoinen, ja edelleenkin (lapsettomuushoitojen ja synnytyksen jälkeen) sanon aina verikokeessa, että minua pelottaa verinäytteen otto ;) .. Mutta ihme kyllä hormonipiikkien pistäminen ei ollut ollenkaan kamalaa, kun siinä pääsi alkuun (asian ajatteleminen etukäteen oli kamalinta). Irrotuspistos oli jännittävin, ja siinäkin se ampullien rikkominen oli se hermostuttavin osio. Punktio ei myöskään minulla ollut mikään kamala kokemus. (Eikä synnytys :) ). Aukiolotutkimuskaan ei minulla tuntunut pahalle. Kaiken olen valmis käymään uudelleen läpi.
 
Mun kohdalla punktio vähän jännittää, kun ainoa kokemukseni oli hyperstimulaation takia tehtävä päivystyspunktio. Hommat ei menneet ihan putkeen. Parin viikon sisällä olis toinen punktio jos ei useiden yritysten jälkeen munarakkuloiden kasvatusyritystä taas jouduta jättämään kesken.
Piikittelyt (pregnyl, puregon, orgalutran) eivät juuri enää hetkauta. Orgalutran on ikävä piikki kun liuos sattuu ja neulakin on paksumpi ku ihan siinä inskakynää vastaavassa puregonissa. Samoin Pregnylin kohdalla.
 
Mie en itse pystynyt ollenkaan pistämään itseäni, koska minulla on piikkikammo. Onneksi mieheni on sitten pistänyt. Huomenna olisi sitten Pregnyl-pistäminen, mutta eiköhän senkin mieheni laita. Mie varmaan sitten vain sekoitan ne ainekset ja se minua eniten jännittää.

Kanyylin laitto oli oikeastaan punktiossa se ikävin, koska se tuntui kauan aikaa epämiellyttävältä siinä kädessä. Nytkin kun mietin sitä, tunnen kädessä taas sen. Itse punktio ei ollut paha, kerran tuntui vähän ikävältä, mutta sain heti lisää kipulääkettä. Tiistaina olisi taas se edessä, mutta eniten jännitän kanyylin laittoa ja miten saamme munasoluja.
 
Heippa!

En ole piikkikammoinen, mutta kyllähän tuo pistäminen alkuun vähän jännitti. Sujui kuitenkin pian jo rutiinilla ja oli kiva kun tuntui että jotain tapahtuu munasarjoissa. Pregnylissä annos on niin iso että vähän kirvelee, jos ei malta pistää tarpeeksi hitaasti...

Ensimmäisellä kerralla punktio oli kamala. En pystynyt edes puhumaan. Syy kipuun oli kuitenkin todennäköisesti se, että painon pyysivät minulta jo ensimmäisessä eli 0 ultrassa ja pistämisen ts. turpoamisen takia painoin varmaan 5 kiloa enenmmän itse punktiossa. Toisella kerralla kävin puntarilla vasta kun turpoaminen oli jo alkanut eli annokset sattuivat kohdalleen paremmin. Toisessa ivf:ssä en siis tuntenut juurikaan mitään. Muutakuin sen "hassuuden" jonka kipulääke päähän toi =)
 

Yhteistyössä