Puolison kuoleminen ja se kun tuntuu,ettei järki pysy menossa mukana.

Mun mies ja näiden neljän lapsen isä, kuoli tossa joulukuussa liikenneonnettomuudessa... No sen asian kanssa on nyt vaan tässä tultava toimeen, ja oltiin just ehditty muuttamaan erilleen jne jne jne että sinänsä ei mua kosketa tämä asia niin paljon ku vois koskettaa... Pahalta toki tuntuu ja itkut monet on tullu itkettyä jne...

Mut mä olen tässä ihmetelly,että ne kenen puoliso tosiaan kuolee yllättäen, on kovin yksin näitten kaikkien asioiden hoitamisten kanssa.. Mä olen ollu niin solmussa joka suuntaan ku olen soittanu/laittanu viestejä eri paikkoihin ja koittanu selvittää kaikki laskuasiat/tiliasiat ja kaikki IHMEELLISETKIN jutut mitä ikinä voi keksiä.

Mä olen miettiny,että vaikka nyt netistä löytyyki sellasia jotain ohjeita miten toimia tilanteessa kun puoliso kuolee, ni olis kyllä ihan kiva,että joku taho jossain jakaisi oikeasti sellaselle ihmiselle jonkun ihan konkreettisen lapun, missä kaikki mahdollinen ja mahdotonkin asia on selvitetty että mihin kaikkialle pitää ja kuuluu ottaa yhteyttä...Varsinkin netpostin järjestelmä/sähköpostiin tulevat laskut/e-laskut ei tunnu toimivan lainkaan.. Olen tässä useamman kerran joutunu soittelemaan laskuttajille perään ja pankkiin ja sinne ja tänne ja uudestaan ja uudestaan, ku tää järjestelmäkään ei tunnu toimivan, kun en tiedä mihin hittoon ne suurinosa laskuista menee, kun kotiin ne tuntuu tulevan vasta kun on jo laskutettu vähän ekstraakin...
Myös autojen vakuutukset ja verot kannattaa erikseen aina tarkastaa, nimimerkillä kokemusta on...

Mun pointtini oli, kun tässä olen nyt pikkuhiljaa sinut tän asian kanssa ja lapsetkin pikkuhiljaa sopeutunut tähän niin kauheaan tilanteeseen, että oikeasti, miksi tolkutetaan että apua tulee henkiseltä tasolta kunnalta, sossusta jne... mut kukaan ei tule ja sano että minä autan sua käytännön asioissa?? Ne ehkä pitää ihmisen joo liikkeellä,mut siinä tilanteessa ei kauheesti toi ajatus toimi muutenkaan järkevästi...

No niin joo, nyt tuli paasattua ehkä jo vähän liikaakin...mut ymmärsikö kukaan mitä tällä tarkoitin? Vai olenko ihan niinku yksin tätä asiaa pohtinu?
 
"vieras"
"Mun pointtini oli, kun tässä olen nyt pikkuhiljaa sinut tän asian kanssa ja lapsetkin pikkuhiljaa sopeutunut tähän niin kauheaan tilanteeseen, että oikeasti, miksi....."

Voimia ap. Tämä lause vain karahti korvaani. Teillä on vielä suruaika, etenkin lapsilla. Lapsilla saattaa mennä vuosi-kaks että edes sisäistävät asiaa. Tietenkin lasten ikä vaikuttaa asiaan.
 
[QUOTE="vieras";25703820]"Mun pointtini oli, kun tässä olen nyt pikkuhiljaa sinut tän asian kanssa ja lapsetkin pikkuhiljaa sopeutunut tähän niin kauheaan tilanteeseen, että oikeasti, miksi....."

Voimia ap. Tämä lause vain karahti korvaani. Teillä on vielä suruaika, etenkin lapsilla. Lapsilla saattaa mennä vuosi-kaks että edes sisäistävät asiaa. Tietenkin lasten ikä vaikuttaa asiaan.[/QUOTE]

Minä olen suht sinut asian kanssa, valmis en varmaan ikinä... Tarkotin että nyt on sellanen "voidaan hengittää" tilanne.. Lapsetkin tulee toimeen asian kanssa. Alusta saakka ovatkin tosi hyvin osanneet tilanteeseen suhtautua, ja minä olen koittanut kanssa suhtautua sillä tavalla et lapsetkin ymmärtää...
Tarkotus ei ollut sanoa,että asia olis jo loppuunkäsitelty, vaan nyt se on siinä tilanteessa,että mä voin jo ajatella jotain muutakin kuin vain sitä joulukuuta... tuskin ikinä unohdan! Mut toimeen sen kanssa voin tulla...
 
"kolmen äiti"
Sitä paperisodan,selvittelyjen ja soittojen määrää tuskin tajuaakaan kukaan joka ei ole sitä hoitanut.
Itse huomasin saman kun kolme vuotta sitten isäni kuoli yllättäen.
Olin ainoa joka asiaa hoisi ja oli kyllä niin paljon mutkia ja koukeroita että teki kyllä tiukkaa pysyä kärryillä.
Siinä kun samalla on ihan shokissa tapahtuneesta ja muutenkin ymmällään.
Saati sitten tuollaisessa tilanteessa kuin sinulla.

Paljon voimia ja jaksamista sinulle ja lapsille <3
 
  • Tykkää
Reactions: Saapasjalkakissa
Kovasti voimia sinulle ja perheellesi. Itselläni aikoinaan ystävien tuki asioiden hoidossakin oli kaikki kaikessa. Kyllähän sitä puhutaan ettei yksin jätetä, mutta itse pitää tietää mitä mahdollista saada, et osaa pyytää.. Ainoa mikä mulla meni loistavati, kunta järjesti hoitajan kotiin! Asun kunnan rajalla ja naapuri kunnassa kävin silloiujn lomittamassa, eikä täällä ollu mitään hoito mahdollisuuksia.
 
  • Tykkää
Reactions: Saapasjalkakissa
Olen miettinyt samaa asiaa! Mulla on mies elossa, mutta joskus tulee mieleen, mitä jos...? Mä tiedän, että en selviäisi siinä tilanteessa noista käytännön asioista, kun ne tekee tiukkaa ihan normiarjessakin. Mulle siis kaikki lomakkeet on täyttä hepreaa ja surun keskellä katoais varmasti viimeinenkin järjen ja tolkun hiven. Tarvitsisin tuollaisessa tilanteessa jonkun, joka ottais hoitaakseen kaikki nuo ilmoittamiset ja muut ja sen jälkeen tarpeeseen tulisi lista lopuista hoidettavista asioista.

Paljon voimia sinulle ja lapsillesi! :hug:
 
  • Tykkää
Reactions: Saapasjalkakissa
Oikeusaputoimistoon olen jo yhteydessä,mut käytännön asioista ei siellä tuntunu olevan mitään hajua, kun mä aloin selittämään sille naiselle sinne mitä kaikkea olen hoitanut/tehnyt, soittanut jne, niin se vaan katteli mua ihan hölmistyneenä...
Henkisellä tasolla mulla on ollu tosi hyvin ystäviä ja muita apuna... Mut tosiaan ne on nämä hemmetin käytännön asiat kun eivät todellakaan ole niin selkeitä kun voisi kuvitella... Varsinkin kun kaikki asiat saat melkeen ite ottaa selvää, ei kukaan niitä ala sun puolesta selvittämään. Ja kun pitää yhtäkkiä tietää mihin kaikkialle pitää soittaa.. ja on paljon sellasia ihmisiä,jotka menee oikeasti lukkoon tommosessa tilanteessa.. Minä päinvastoin ymmärsin monta sellasta asiaa selvittää,jotka ei olis välttämättä tullu jollekkulle muulle ees mieleen...mut se pointti...kun et edes tiedä mistä sä alotat.. istut ja tolkutat itelles,et jotain pitää tehdä, jotain pitää tehdä ja mitä nopeemmin alotat niitä tekemään, ni sen parempi.Mut se lukko siellä päässä on melkosen mahdoton avata ihan ite.. ellei oo hyvää tukiverkkoa...

Siis nimenomaan lasten hoidoissa en ole halunnut/tarvinnut mitään kunnan enkä sosiaalitoimiston apua, meillä kävi kyllä perhetyöntekijä kolmisen kertaa,mut totesin ettei siitä ole mitään vastaavaa apua meille...
 
"vieras"
ymmärrän niin todella hyvin ;(. Mieheni oli tavatessamme jäänyt leskeksi jokin aika sitten ja kertoi aikanaan paljon noistqa ajoista - surusta ja käytännön kiemuroista. Toinen vanhemmistani taas kuoli hiljakkoin ja olen siksi ollut mukana vastaavisssa järjestelyissä. Nykyisin pelkään yli kaiken äkillistä leskeksi jäämistä. Uusioperheemme järjestelyt olisivat varsin monimutkaiset, koska asiat ovat jakaantuneet laajemmalle kuin ihan ydinperheessä. Lisäksi emme ole nuoria eli varallisuutta (= hoidettavaa asiaa) on kertynyt. Ikäero varmistaa pelon säilymisen aktiivisena.
 
  • Tykkää
Reactions: Saapasjalkakissa
Oikeusaputoimistoon olen jo yhteydessä,mut käytännön asioista ei siellä tuntunu olevan mitään hajua, kun mä aloin selittämään sille naiselle sinne mitä kaikkea olen hoitanut/tehnyt, soittanut jne, niin se vaan katteli mua ihan hölmistyneenä...
Henkisellä tasolla mulla on ollu tosi hyvin ystäviä ja muita apuna... Mut tosiaan ne on nämä hemmetin käytännön asiat kun eivät todellakaan ole niin selkeitä kun voisi kuvitella... Varsinkin kun kaikki asiat saat melkeen ite ottaa selvää, ei kukaan niitä ala sun puolesta selvittämään. Ja kun pitää yhtäkkiä tietää mihin kaikkialle pitää soittaa.. ja on paljon sellasia ihmisiä,jotka menee oikeasti lukkoon tommosessa tilanteessa.. Minä päinvastoin ymmärsin monta sellasta asiaa selvittää,jotka ei olis välttämättä tullu jollekkulle muulle ees mieleen...mut se pointti...kun et edes tiedä mistä sä alotat.. istut ja tolkutat itelles,et jotain pitää tehdä, jotain pitää tehdä ja mitä nopeemmin alotat niitä tekemään, ni sen parempi.Mut se lukko siellä päässä on melkosen mahdoton avata ihan ite.. ellei oo hyvää tukiverkkoa...

Siis nimenomaan lasten hoidoissa en ole halunnut/tarvinnut mitään kunnan enkä sosiaalitoimiston apua, meillä kävi kyllä perhetyöntekijä kolmisen kertaa,mut totesin ettei siitä ole mitään vastaavaa apua meille...
Paperille ylös hoidettavat asiat, kun muistuu mieleen. Tärkeät ja vähemmän tärkeät.
Olethan tehnyt osoitteen muutoksen?
 
  • Tykkää
Reactions: Saapasjalkakissa
Paperille ylös hoidettavat asiat, kun muistuu mieleen. Tärkeät ja vähemmän tärkeät.
Olethan tehnyt osoitteen muutoksen?
Mä olen kuule tehnyt jo ihan kaiken... siitä on sentään jo yli 2kk.. Pointti oli se,että jos mä olen olenkin tajunnu nämä kaikki asiat tehdä tässä, ni ei se helppoa ole ollut..Paperille pistin joka kerran asiat, mitkä tuli mieleen et pitää hoitaa... Mut tosiaan...moniko muu tajuaa niinkään paljon? Ymmärrän hyvin niitä jotka eivät tajua puoliakaan niistä ees mitä mä ite tajusin tehdä/varmistaa... :(
 
Mä olen kuule tehnyt jo ihan kaiken... siitä on sentään jo yli 2kk.. Pointti oli se,että jos mä olen olenkin tajunnu nämä kaikki asiat tehdä tässä, ni ei se helppoa ole ollut..Paperille pistin joka kerran asiat, mitkä tuli mieleen et pitää hoitaa... Mut tosiaan...moniko muu tajuaa niinkään paljon? Ymmärrän hyvin niitä jotka eivät tajua puoliakaan niistä ees mitä mä ite tajusin tehdä/varmistaa... :(
Ei varmaan monikaan tiedä. Mulla on jotain tuntumaa, äitini kp on hoidossani. Kesken on vielä.
 
Nyynä harmaana
ensinnäkin: osanotto suureen suruunne :hug: :(

olitteko te siis vasta muuttaneet erilleen mutta ei ollut avioeroa vireillä? meinaan ettei ollut siellä puolella mitään asioiden hoitamista mutkistavia asioita? ystävättärelläni oli sellainen tilanne että avioeropaperit oli vetämässä (se ensimmäinen vaihe vasta) kun hänen tuleva ex-miehensä kuoli ja joitain asioita hänen oli vaikeaa saada hoidettua (esim. pankkiasiat, miehensä asuntoasiat kun olivat muuttaneet erilleen myös) ilman tulevan ex-miehensä vanhempien lupaa.

mulla tulee mieleen tommosessa tilanteessa että soittaisin pankkiin, vakuutusyhtiöihin, kelalle (elarit muuttuu orvon eläkkeeksi), maistraattiin (väestörekisterimerkintöjen vuoksi), työnantajalle, verottajalle, hautaustoimistoon (se tulee varmaan ensimmäisenä mieleen) ja seurakuntaan (diakonissa osaa varmasti avustaa käytännön asioissa). kuolintodistus on varmaan se ensimmäinen asiakirja mistä lähdetään liikkeelle jotta pääsee asioita hoitamaan eteenpäin, asianajajaan tai pankin notaariin on hyvä ottaa yhteyttä perunkirjoitus- ja perimisasioissa,

se on tosi että vainaja hoidetaan kyllä hautaan saakka hautaustoimiston puolesta, mitään ei tarvitse periaatteessa itse tehdä sen eteen (kuolinilmotuksen lehteenkin hoitavat puolestasi) mutta sen jälkeen olet tyhjän päällä :(

oletko tutustunut jo tähän? http://www.nuoretlesket.fi/ he toimivat myös sinun asuinseudullasi.
 
  • Tykkää
Reactions: Saapasjalkakissa
voih
Mä ymmärrän sun tekstin "pointin". Multa kuoli lapsi ja vaikka joka paikassa sanottiin että saa vertaistukea, apua jne, niin mistään muualta ei ollut oikeasti apua kuin siitä lapusta jonka yksi sh sairaalasta kirjoitti, mitä pitää tehdä, tyyliin kelaan yhteys x pv mennessä, sairaalantulokset x pvänä , ruumiin noutaminen ruumishuoneelta pvänä x. jne. SIITÄ oli apua koska ei muistanut mitään. Mutta kaikki ne muut asiat, rautalangasta väännettynä paperille, sitä olisi tarvinnut. Hautausjärjestelyt jne... ihan mahdotonta. Ja vielä jos kyse aikuisesta ihmisestä niin varmasti hirvittävä selvittely.... ja se varmaan jatkuu vaan..

Tsemppiä siihen kaikkeen.
 
  • Tykkää
Reactions: Saapasjalkakissa
Kiitos, hyvä että joku ymmärsi mun pointin.. pointti kun ei ollu se,että tässä olisin kysyny neuvoa mitä mä nyt teen, olen lähestulkoon kaiken jo tehnyt mitä tällä hetkellä edes pystyn tekemään...mut tosiaan se,että kun se puoliso siitä ihan yhtäkkiä...mitään varottamatta kuolee, ni sinä itse,vaikka miten on spr:ää ja Mll:ää ja kuntaa, neuvolaa, sosiaalitoimistoa sua tukemassa, ni sä huomaat siinä,et jos et mitään ala tekemään, ni alkaa hommat kaatua niskaan...
Avioero ei ollut vireillä,mut siitäkin piti tehdä selvitys miksi ei ollut vireillä tai että miksi oli eri osoite... on saanu kaivaa,etsiä,pyytää jopa anoa lippua ja lappua sieltä sun täältä,että saat taas yhden asian eteenpäin.. Ja kun ne yhdet asiat saat eteenpäin niin huomaat olevasi taas tilanteessa,että saat tehdä ne kaikki uudelleen... kun tässä ei päästä puusta pitkään koska miehellä oli myös oman isoäitinsä perinnönjako kesken (riitatilanne), joten nekin asiat pitäisi saada ensin hoitoon,ennenkuin pystyy jatkamaan taas seuraavaan asiaan...
Tällä hetkellä kaikki asiat seisoo paikallaan, mitään en voi tehdä, enkä mitään asiaa saa eteenpäin.. mikään asia ei ratkea,ennenkuin taas yksi asia ratkeaa jostain suunnasta... ja se jos mikä ahdistaa aivan valtavasti, kun tiedät mitä pitää tehdä,etkä voi tehdä mitään...odottaa vaan... Noh, ehkä enskesänä sitten... tai joskus... tai...
 
Ja tässä oli siis vaan näitä asioiden hoitoa selostettuna... en ole edes alottanu vielä pohtimaan mitä tää kaikki mun päälleni tekee, välillä tuntuu et menee järki. Olin jo kuitenki ehtiny alottaa "oman uuden elämän" ennenkuin tää tapahtu.Ja nyt tuntuu,että pitää vaan odottaa ja odottaa ja odottaa, ja niinku mitä pitää odottaa?
Tässä pitää pohtia just niin että elämää pitää elää niinkauan kuin mahdollista. Kun se loppuu, niin sitten ei ole jäljellä enää mitään....
 
Kiitos, hyvä että joku ymmärsi mun pointin.. pointti kun ei ollu se,että tässä olisin kysyny neuvoa mitä mä nyt teen, olen lähestulkoon kaiken jo tehnyt mitä tällä hetkellä edes pystyn tekemään...mut tosiaan se,että kun se puoliso siitä ihan yhtäkkiä...mitään varottamatta kuolee, ni sinä itse,vaikka miten on spr:ää ja Mll:ää ja kuntaa, neuvolaa, sosiaalitoimistoa sua tukemassa, ni sä huomaat siinä,et jos et mitään ala tekemään, ni alkaa hommat kaatua niskaan...
Avioero ei ollut vireillä,mut siitäkin piti tehdä selvitys miksi ei ollut vireillä tai että miksi oli eri osoite... on saanu kaivaa,etsiä,pyytää jopa anoa lippua ja lappua sieltä sun täältä,että saat taas yhden asian eteenpäin.. Ja kun ne yhdet asiat saat eteenpäin niin huomaat olevasi taas tilanteessa,että saat tehdä ne kaikki uudelleen... kun tässä ei päästä puusta pitkään koska miehellä oli myös oman isoäitinsä perinnönjako kesken (riitatilanne), joten nekin asiat pitäisi saada ensin hoitoon,ennenkuin pystyy jatkamaan taas seuraavaan asiaan...
Tällä hetkellä kaikki asiat seisoo paikallaan, mitään en voi tehdä, enkä mitään asiaa saa eteenpäin.. mikään asia ei ratkea,ennenkuin taas yksi asia ratkeaa jostain suunnasta... ja se jos mikä ahdistaa aivan valtavasti, kun tiedät mitä pitää tehdä,etkä voi tehdä mitään...odottaa vaan... Noh, ehkä enskesänä sitten... tai joskus... tai...
Juu, minä ymmärsin myös pointtisi, rupesin vaan automaattisesti miettimään että mitä tuommosessa tilanteessa pitäis tehä, mihin pitäis ottaa yhteyttä. Ja tosi on että kun puoliso kuolee, tulee eteen paljon semmosia asioita mitä ei tule esim. isovanhemman kuollessa.

Mites muuten, saatko sinä hoitaa edesmenneen miehesi puolesta hänen isoäitinsä perinnönjaon loppuun vai tuleeko siinä myös jotain ongelmia kun olitte eroamassa? Nää on niin vaikeita tilanteita eikä näihin voi koskaan varautua.

Ymmärrän turhautumisen ihan tyystin. Tulee varmasti vielä jossain vaiheessa se vihantunne kun ei voi jatkaa omaa elämäänsä, vaikka sen eteenpäin menemisen oli jo aloittanut ennen toisen kuolemaa. Varmaan herää vielä kysymys että "onko minulla oikeus jatkaa omaa elämää?" "Vaikutanko kylmältä jos niin teen?" :( Ei takuulla helppoa.

Ja byrokratian etenemisen odottaminen... se on jotain niin järkyttävää ettei voi edes tajuta. Miksei sitä ole tehty tällaisissa tilanteissa helpommaksi? Miksi niiden papereiden pitää maata eri virastojen virkailjoiden pöydillä niin pitkän aikaa?
 
  • Tykkää
Reactions: Saapasjalkakissa
"sisko"
Minäkin ymmärsin pointtisi. Veljeni kuoli aikanaan yllättäen ja hänen vaimonsa jäi yksin lapsilauman kanssa, Ja jokainen asia piti vaan hoitaa ja selvittää. Kun voimat on muutenkin vähissä ja aivot ei raksuta, on se kauheaa kun pitäisi kaikesta selvitä, muistaa ja joskus tapella. Veljelläni oli uusi kytkypuhelin ja sitä ei meinannut millään saada katkaistua ja puhelinta palautettua, ihan piinaa oli perheelle tapella siitä, ettei kuollut mies tarvitse puhelinta.
Joku selkäe ohje jossa olisi listattuna asiat, jotka tulee hoitaa olisi varmasti paikallaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Saapasjalkakissa
:hug: Hei, otan osaa surussanne!

Ajatusta löytyy viestissäsi. Olen tässä seurannut hyvin läheisen ihmisen tarpomista tuollaisessa viidakossa. Sairaalassa antoivat kyllä kouraan esitteet ja se apu oli oikeastaan siinä. Minulla löi ihan tyhjää, mistä aloittaa. Olin se konkreettinen apu lähinnä talouden hoidossa ja läsnäolossa, hän sai apua sitten ihmisiltä, joita itse on kohdannut suru tai lakiasioihin erikoistuneilta ihmisiltä. Jotkin asiat tosiaan tipahtelivat eteen ja niitä hoidettiin sitten sen mukaan.

Ongelmia oli juuri muistaa ja mitä mahdottomimmatkin asiat pitäisi tietää osata hoitaa. Ongelmana oli myös avoliittostatus, jolloin asioiden hoitaminen oli aika käänteiden kautta tapahtuvaa. Mietin nyt jälkeenpäin, että löytyisikö jotain Nuoret lesket -yhdistyksen sivuilta.
 
  • Tykkää
Reactions: Saapasjalkakissa
Osanottoni suruun.

Mekin herättiin tähän asiaan jokunen aika sitten kun suht nuori sukulaismies kuoli yllättäen.
Mistä tosiaan tietää mitä tehdä ja miten?

Mies teki mulle lapun missä lukee mitä pitää tehdä ja mitä pitää ottaa huomioon. Päivittelee sitä aika ajoin että pysyy ajankohtaisena tieto.

Mies kun hallinnoi meidän osakkeita sun muita raha-asioita mistä en tajua kovinkaan paljoa.

Ainakin on tiedossa toiminta ohjeet jos näin käy että yllättäen kuolee.

Munkin ehkä pitäisi miehelle vastaava tehdä, kunhan saan aikaiseksi. Kun mies taas ei tiedä aivan kaikkea lasten hoito-asioita, neuvoloista sun muista..
 
  • Tykkää
Reactions: Nyynä
jill¨
Sitä aina ajattelee, että simppeliä ne asiat on hoitaa, mutta eipä se niin ole. Mitä ihmeellisempiä yllätyksiä tuossa tilanteessa tulee vastaan, sellaisia asioita joita ei ikinä osaisi edes normaalitilanteessa ajatella, saati sitten kun on hautajaiset ja kaikki muu käytännön homma hoidettavana siinä surun ja järkytyksen keskellä. Ja usko pois, ei se tuohon lopu. Voi hyvinkin olla, että saat vielä pari vuottakin soitella eri tahoille( lähinnä myyville tahoille:puhelinoperaattorit, lehtikauppiaat ym) ja koettaa saada ne uskomaan, että vainaja ei mitään tarvi.
Kokemusta kun on sellaisestakin, että isohkossa firmassa aletaan jäkistä vastaan, että tiettyä jäsenyyttä ei voida purkaa ellei asianosainen itse irtisano.Eikä auta vaikka millä selität, että asianosainen on sanoutunut irti koko elämästä..
Voimia sulle edelleenkin, tulet niitä tarvitsemaan.
Varoitan vielä, että vaikka nyt tuntuu siltä, että alkaa helpottaa, niin tulee vielä myös takapakkia. Myös lapsille, muistathan pitää heille kanavan auki, että aina saavat ikävänsä ja surunsa kanssa sinulta apua, se on tärkeintä.
Jaksamista perheellesi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä;25704980:
Mites muuten, saatko sinä hoitaa edesmenneen miehesi puolesta hänen isoäitinsä perinnönjaon loppuun vai tuleeko siinä myös jotain ongelmia kun olitte eroamassa? Nää on niin vaikeita tilanteita eikä näihin voi koskaan varautua.

Ja byrokratian etenemisen odottaminen... se on jotain niin järkyttävää ettei voi edes tajuta. Miksei sitä ole tehty tällaisissa tilanteissa helpommaksi? Miksi niiden papereiden pitää maata eri virastojen virkailjoiden pöydillä niin pitkän aikaa?
Minä hoidan osittain kyllä noita miehen aikaisemman perinnönjaon osalta asioita mitä pystyn lasten puolesta hoitamaan....
Lisäksi kun tässä oli kyseessä liikenneonnettomuus, niin pitää hoitaa myös vakuutusyhtiön kanssa erinäisiä selvityksiä, asioita jne..myös poliisin kanssa on saanut olla tekemisissä ja sen suhteen sentään kohdalle osui niin ihana poliisi joka hoiti kaikki asiat niin,ettei mulle tullut niistä sen suurempia murheita...
Mua sapettaa noi laskuttajatkin,vaikka tietenkin ymmärrän,että heidän rahat on kiinni jossain,eikä mitään suurempaa varmuutta millon niitä sais maksettua poispäin. Toivoisin kuitenkin monelta paikalta yhtä hyvää suhtautumista kuin esim hobby hallilta on tullut... Ettei todella tarvitsisi soitella monta kertaa samaan paikkaan selvittää monen ihmisen kanssa samaa asiaa, hyvässä lykyssä maksaa siitä vielä monta euroa, kun jonotuksestakin pitää maksaa ja jonotat hyvässä lykyssä kuitenkin monta minuuttia/melkeen tunnin. Ja aina saat selittää saman asian uudestaan ja uudestaan,ettei vaan missään tapauksessa sekään olisi liian helppoa.

Mä tunnen itteni sen verran hyvin,ja kuten moni sanonutki mulle,että olen mieleltäni vahva ihminen, enkä heikko luonne laisinkaan...mut monesti on tässä parin kuukauden sisällä ollu NIIN epätoivonen olo, ku ei enää tiedä miten kaikesta ikinä voi selvitä (ja tottahan minä tiedän,että asiat selviää aikanaan,ei ole siitä kyse)...mut se tunne,että ku en enää JAKSA soittaa ja selittää ja soittaa ja selittää...Se meinaa välillä masentaa,mut menee tietenkin ohi...
Ja vihaa olen jo ehtiny tuntemaan monen monta kertaa...en tajua miten se ihminen on sotkenu koko elämänsä, tuskin toisaalta ajatteli,että minä niitä jään tänne selvittämään, mut ihmettelenpä vaan sitäkin...aika hurjaa elämää on tuo mies ehtiny viettämään...Kaikkea hyvää silti hänelle, missä ikinä lienetkin...
 
  • Tykkää
Reactions: rops ja Nyynä

Yhteistyössä