Puremisesta

Meidän pikku "enkeli" (olen hyvällä tuulella, juu.. :ashamed: ) on ruvennut puremaan. Yleensä vain iltaísin. Nauraa kikattaa hervottomasti ja näykkii. Kiellän aika kovasanaisesti, ja lasken pois sylistä, mutta poikaa kiellot naurattaa. Kuinka ootte saanu moisen käytöksen pois? (Tuskin oon ainoa asian kanssa tuskaillu..) Mitään ruumiillisia kurituksia en meinaa ottaa käyttöön. Pieni ei vaan tunnu ymmärtävän että äitiin sattuu ja että purra EI tosiaankaan SAA!! :snotty:

Ai juu. Poika on 1v1kk.

 

Tähän ongelmaan auttaa aika. Eli kunhan ikää tulee lisää,niin johan loppuu pureminenkin.
Meidän esikko oli kova puremaan aikanaan, ja kuopus on nyt sellanen pureksia, että ärsyttää. Hänkin on 1vja 1kk. Ei auta kun odotella aikoja parempia. Kielloista ja muista ei tunnu olevan mitään hyötyä. =)

 

Edelliseen viitaten... vaikkei kieltosanoilla nyt ehkä olekaan mitään vaiktutusta, pelisäännöt on tehtävä selviksi heti alkuun. Missään nimessä puremista ei saa hyväksyä.

 

Meidän pojalla oli tuossa samassa iässä sama juttu tuo pureminen. Nyt on ajan kanssa unohtanut koko jutun, kun on oppinut uusia asioita. Olisikos tuo puremis villitys kestänyt n. 1-2kk. :kieh:

 

\

Edelliseen viitaten... vaikkei kieltosanoilla nyt ehkä olekaan mitään vaiktutusta, pelisäännöt on tehtävä selviksi heti alkuun. Missään nimessä puremista ei saa hyväksyä.

Luonnollisesti sitä tulee kiellettyä, mutta silti se on se aika ja iän tuoma viisaus, jotka puremisen lopettavat.