Pystyisitkö katkaisemaan sormesi, jos sillä voisit pelastaa jonkun hengen?

Tällaista syvällistä kysymystä olen pohtinut viime päivinä. Luin yhden kirjan, jossa eräs ihminen joutui tuollaiseen tilanteeseen. Hän sai mahdollisuuden pelastaa ihmishengen, jos katkaisisi viidakkoveitsellä oman sormensa.

Pystyisitkö sinä? Pystyisitkö jopa ihan vieraan ihmisen takia? Vai vain jonkun läheisen? Vai et ollenkaan?

Minä olen kovasti pohtinut ja pelkään, että vastaukseni olisi, että en pystyisi. Saattaisin pystyä siihen, että joku muu voisi katkaista, mutta pelkään olevani sellainen surkimus, että itse en pystyisi. Oletteko te muut yhtä surkeita kuin minä?

(Toivottavasti kukaan ei ikinä oikeasti tuollaiseen tilanteeseen joudu!)

 

En kyllä tiedä. Millainen se tilanne siinä kirjassa oli, että sormenkatkaisu oli ratkaisevaa.

 

Mikähän kyseinen tilanne on ollut? Epäilisin motiiveja suuresti, jos joku tarjoaisi minulle mahista pelastaa toisen henki, jos saisi minulta katkaistuksi sormen. Vai onko tää joku Ugandan magiasysteemi; lapsen hengen sai säästettyä kun antoikin oman sormensa poppamiehelle lapsen sormen sijaan?

 

Enpä usko, että kukaan pystyy vastaamaan rehellisesti tuollaiseen ellei ole sellaisessa tilanteessa ollut. Ylipäätään asiat joihin ei usko pystyvänsä on eri juttu kuviteltuna kuin todellisuudessa tapahtuessa.

 

Jos ihminen surmattaisiin minun silmieni edessä niin varmaan luopuisin sormesta. Mutta jos ihminen olisi tuntematon ja surmattaisiin jossain muualla niin en tiedä kuinka kävis. Sen tietäisi vasta kun sellaisen eteen joutuisi.

 

Entäs kun siinä sofien valinta-elokuvassa äiti joutui valitsemaan kahdesta pienestä lapsestaan kumpi jää äidin luo ja kumpi joutuu keskitysleirille. Jos ei olis tehny valintaa molemmat olisi viety.

 

Tilanne oli sellainen, että kapinalliset aikoivat tappaa kaksi nuorta tyttöä. Tytöt yrittivät päästä parin eurooppalaisen seurassa hotelliin turvaan, mutta eivät ehtineet.

Kapinallisten johtaja lupasi, että säästää tytöt, jos mies katkaisee sormensa. Jos ei katkaise, joutuu kuuntelemaan ja katselemaan, kuinka tytöt tapetaan mahdollisimman hitaasti.

Kyse on siis ihan romaanista, ei mistään tositapahtumasta.

muoks. Johtaja halusi sormen siksi, että oli joutunut liian usein katselemaan, kun valkoiset ovat näyttäneet hänelle keskisormeaan. Siksi olisi vaihtanut tyttöjen hengen valkoisen miehen keskisormeen.

 

Tilanne oli sellainen, että kapinalliset aikoivat tappaa kaksi nuorta tyttöä. Tytöt yrittivät päästä parin eurooppalaisen seurassa hotelliin turvaan, mutta eivät ehtineet.

Kapinallisten johtaja lupasi, että säästää tytöt, jos mies katkaisee sormensa. Jos ei katkaise, joutuu kuuntelemaan ja katselemaan, kuinka tytöt tapetaan mahdollisimman hitaasti.

Kyse on siis ihan romaanista, ei mistään tositapahtumasta.

muoks. Johtaja halusi sormen siksi, että oli joutunut liian usein katselemaan, kun valkoiset ovat näyttäneet hänelle keskisormeaan. Siksi olisi vaihtanut tyttöjen hengen valkoisen miehen keskisormeen.

Mie en henk. koht. luottais ko. tilanteessa, että kenenkään meistä henki säästyis.

 

Jos sen sormen nopealla veitsen iskulla katkaisee niin kokemuksesta voin sanoa, että muutamaan sekuntiin et edes melkein huomaa asian....jälkikivuista ja haamukivuista on sitten toinen tarina....

 

Entäs kun siinä sofien valinta-elokuvassa äiti joutui valitsemaan kahdesta pienestä lapsestaan kumpi jää äidin luo ja kumpi joutuu keskitysleirille. Jos ei olis tehny valintaa molemmat olisi viety.

Valintani on, että perhettä ei eroteta, vaan tapetaan niille sijoilleen.

 

Rehellisesti sanottuna, riippuu kenen ja että olisiko se tapettava ihminen minun edessäni ja joutuisinko minä katsomaan.

Jos se olisi joku normaali henkilö, eikä joku murhaaja vaikkapa, niin en voisi katsoa sen kuolevan, jos se maksaisi vaan mun yhden sormen.

 

En usko että monikaan pystyy vastaamaan tähän oikein. Ihminen pystyy kriittisissä tilanteissa uskomattomiin tekoihin.
Eikö se yksi kiipeilijä leikannut katki oman kätensä selviytyäkseen, välineenä joku linkkuveitsen tyylinen monitoimityökalu?

 

jos oikeen nopeesti sais nappasta jollain terävällä poikki niin luulen että voisin. Jos taas jotenkin vääntämään ja repimään ja nyhräämään joutuis nii et tiiä kestäisinkö.

 

Jos olisi omasta lapsesta kyse, varmasti hakkaisin vaikka kaikki sormet irti. Kenekään muun vuoksi en varmaan moista tekisi.

 

Jonkun täysin tuntemattoman takia? En usko. Samoin en tiedä pystyisinkö tilanteessa tekemään jotain sellaista luottaen vain jonkun (potentiaalisen) murhaajan sanaan selviytymisestä.

Tarpeeksi läheisen ihmisen takia tai oman hengen säästämiseksi sitä olisikin varmaan valmis tekemään hieman enemmän. Itse silti toimijana? Jaa-a.

 

Varmasti, jos pitäisi pelastaa oman lapsen henki. Muuten sanon, että en tiedä. Sen näkisi vasta, kun joutuisi siihen tilanteeseen. Luulisin, että pystyisin sttenkin jos kysymyksessä olisi lapsi, tai nuori.
Joissakin tapauksissa, voi olla etten viitsisi vaivautua edes harkitsemaan. Tosiaan, jos tietäisi että pelastettava olisi joku murhaaja tai pedofiili, niin tuskin edes harkitsisin sormeni katkaisua.

 

Tilanne oli sellainen, että kapinalliset aikoivat tappaa kaksi nuorta tyttöä. Tytöt yrittivät päästä parin eurooppalaisen seurassa hotelliin turvaan, mutta eivät ehtineet.

Kapinallisten johtaja lupasi, että säästää tytöt, jos mies katkaisee sormensa. Jos ei katkaise, joutuu kuuntelemaan ja katselemaan, kuinka tytöt tapetaan mahdollisimman hitaasti.

Kyse on siis ihan romaanista, ei mistään tositapahtumasta.

muoks. Johtaja halusi sormen siksi, että oli joutunut liian usein katselemaan, kun valkoiset ovat näyttäneet hänelle keskisormeaan. Siksi olisi vaihtanut tyttöjen hengen valkoisen miehen keskisormeen.

Tällaisessa tilanteessa en katkoisi sormeani. Olisi nimittäin ihan varmaa, että sellaiset kapinalliset olisivat sadisteja jotka vaan haluaisivat alistaa muita, aiheuttaa mahdollisimman paljon tuskaa ja verenvuodatusta. Vaikka katkaisisin sellaisten sairaissa "leikeissä" kaikki sormeni, lopputuloshan olisi kuitenkin se, että ne tytöt tapettaisiin ja loppujenlopuksi minutkin.
Siis, oikeassa elämässä. Olisi parempi, oikeassa elämässä, käydä sellaisten kimppuun heti ja kuolla heti. Ei ne kuitenkaan ketään vapauttaisi eikä pitäisi sanojaan.

 

Pystyisitkö sinä? Pystyisitkö jopa ihan vieraan ihmisen takia? Vai vain jonkun läheisen? Vai et ollenkaan?

Minä olen kovasti pohtinut ja pelkään, että vastaukseni olisi, että en pystyisi. Saattaisin pystyä siihen, että joku muu voisi katkaista, mutta pelkään olevani sellainen surkimus, että itse en pystyisi. Oletteko te muut yhtä surkeita kuin minä?

Entä jos ajattelet asiaa toisinpäin, eli onko olemassa joku joka katkaisisi sormen sinun vuoksesi, sinun hyväksesi?

 

Entä jos ajattelet asiaa toisinpäin, eli onko olemassa joku joka katkaisisi sormen sinun vuoksesi, sinun hyväksesi?

Luulen, että on. Mutta minä olen niin teräasekammoinen, että luultavasti en vain pystyisi, vaikka kuinka yrittäisin. En saa edes pistettyä itseäni neulalla.

Vasaralla varmaan kyllä saisin sormen linttaan rusikoitua, jos siitä jollekulle apua olisi.

 

Entä jos ajattelet asiaa toisinpäin, eli onko olemassa joku joka katkaisisi sormen sinun vuoksesi, sinun hyväksesi?

On tietysti, Rambo! Tosin sen ei tarvitsisikaan. Koska Rambohan olisi pätkinyt jo ajat sitten tollaiset nilkki-kapinalliset vasemmalla kädellään, sillä välin kun ompelee tikkejä haavaansa oikealla kädellään, ilmekään värähtämättä. Ooo, idolini Rambo!

 

Jos olisi kyse omista lapsista tai miehestä niin ihan taatusti.

Vieraasta joutuisi kyllä miettimään.

 

Pystyisin. Ei se nyt saakeli kivaa olisi, mutta kyllä mä siihen pystyisin. Eikä se tunnu edes järin vaikealta...siis jos vaikka oman lapsen henki olisi kyseessä, niin mä tekisin tuon vaikka viidelle sormelle.

 

Kuinka moni pystyisi tähän:
http://www.lb.kaleva.fi/uutiset/juttu/314740

 

Kalevan uutinen tässä.

"Amerikkalaiskiipeilijä amputoi oman käsivartensa.
Kivenlohkareen alle jumiin jäänyt amerikkalainen vuorikiipeilijä amputoi oman käsivartensa päästäkseen vapaaksi pinteestä.

Utahin vuorilla kiipeilemässä olleen Aron Ralstonin käsivarren päälle putosi noin satakiloinen kivenjärkäle.
Hän sinnitteli pinteessä viisi päivää, mutta veden loputtua hän päätti että ainoa keino selvitä hengissä
on katkaista käsi.

Ralston leikkasi oikean kätensä poikki kyynärpään alapuolelta taskuveitsellä. Operaation jälkeen hän laskeutui kanjonin pohjalle ja patikoi eteenpäin, kunnes etsijät löysivät hänet.

Ralston oli torstaina sairaalassa ja hänen tilaansa luonnehdittiin vakavaksi.
Ralstonin sanotaan olevan erittäin kokenut ja hyväkuntoinen kiipeilijä."
(2.5.2003)

Tyyppi jäi muuten henkiin, kirjoitti kirjan, ja tosta on tehty elokuvakin "127 tuntia".

 

En todellakaan tiedä.. Lapseni, mieheni, veljieni ja äitini vuoksi voisin, mutta muista en osaa sanoa varmaks.