Rahat loppu

On niin kurja olo, jonnekin on 'pakko' avautua, joten kirjoitan tänne. Tuo otsikko jo kertoo kaiken.. Istun töissä koneen ääressä ja itken, olo on niin epätoivonen kuin voi vaan olla, oksettaa.

Kulisseja olen saanut pidettyä eron jälkeen pystyssä ja koettanut, että lasten ei tarvitse ainaisesta rahapulasta kärsiä, itse olen sitten kärsinyt muidenkin edestä, urhoollisesti koettanut hymyillä, mutta nyt on voimat loppu.

Tiesin, että tilillä ei ole rahaa ennen perjantaita, jolloin on palkkapäivä (olen siis töissä!) ajattelin, että visalla sinnitellään siihen saakka, vaikka sekin on kohta täynnä, menin nostamaan sileltä rahaa, eipä ollut enää katetta, tässä sitten mietin, että mistä lapsille rahaa ruokaan loppuviikoksi.

Kuukausittaiset tuloni ovat 100 euroa pienemmät kuin pakolliset menot, ei ole enää mitään mistä nipistää pois, sitten on kuukausia jolloin tulee vakuutusmaksut, tv-lupa (ainoa 'ylellisyys' josta en ole vielä ajatellut luopua) lääkekuluja yms. 'ylimääräistä' ja sitten ollaankin miinuksella todella pahasti. Ei ole kuukautta jolloin saisi tasattua taloutta tai jotain, koko ajan vaan tulee enemmän ja enemmän velkaa.

Olen esittänyt laskelmat ulkopuoliselle henkilölle (sossu) josta todettiin, että voi voi, näin on, mutta ei voi mitään.

Ei ole oikein joulumieltä ei, eilenkin lapset innolla juttelivat joulusta ja suunnittelivat sitä, itse juoksin vessaan itkemään. Olen koettanut olla kuormittamatta heitä tällä tilanteella (lapset 16, 15 ja 6) mutta en enää varmaan kauaa jaksa esittää murtumatta heidän edessä.

Eli ei tarvitse olla mikään holtiton taloudenpitäjä tai muuten vaan leväperäinen raha-asioissa tai rappiolla tai jotain, vaan ns. normaali työssä käyvä äiti voi todella olla tiukoilla (tuo on lievä ilmaisu omalla kohdalla) Lapset kysyivät viime viikolla, että ollanko me köyhiä, vastasin, että kyllä me ollaan, he olivat ihan ihmeissään, että eikä olla, meillä on kiva koti, ruokaa joka päivä ja siistejä vaatteita ja äiti käy töissä, ei köyhät käy töissä! Niimpä.

En kaipaa sääliä tällä kirjoituksella tms. Halusin vaan purkaa tuntojani, nämä ovat sellaisia joista en edes viitsi ystäville puhua, aihe sen verran arka asia itselleni, äitini tietää tilanteen ja auttaa jos vaan pystyy, mutta sen verran olen ylpeä, että koskaan en häneltä mitään pyydä.

-Mimmu-

 

:hug:

Voi rassua, tiedän tunteen! Eron jälkeen olin pitkään kahden asunnon loukussa, kun entinen kotimme oli myymättä ja olin jo hankkinut kodin lapsille ja itselleni. Vanhaan ei vaan pystynyt jäämään enää hetkeksikään! Minulla ei ollut mahdollisuutta lunastaa sitä kokonaan itsellenikään, silläs e olisi ollut aivan liian kallis yhden maksettavaksi. Kahdesta asunnosta sitten joutui maksamaan kovia kuluja yhtä aikaa. Raha oli tiukoilla ja kaikki säästöt tuli käytettyä. Visan käyttöraja oli ihan tapissa jatkuvasti.

Miten asutte, olisiko esim. mahdollista vaihtaa pienempään/halvempaan asuntoon?

 

Jäin lasten kanssa eron jälkeen asumisoikeusasuntoomme. Josta on velkaa reilut 20 000,- jota lyhennän 170,-/kk ja vuokra on 906,-/kk sekä sähkölasku 90,-/kk, eli asumiskulut on melkoiset, saan toki asumistukea ja itselle sen jälkeen maksettavaksi jää reilut 800,-/kk. Olen hakenut pienempää ja halvempaa asuntoa, niin as.oikeus kuin vuokrakin, mutta ei ole vielä tärpännyt.

-Mimmu-

 

Kerroit että menot ovat kuukaudessa satasen suuremman kuin tulot. Tuo kun ei ihan mahdottoman suuri summa ole, niin mitä jos hakkisit sen sivutuloilla. En tiedä missä asut, mutta olisiko mahdollista että jakaisit vaikka lehtiä tai tekisit jotain muuta vastaavaa tuon satasen eteen? Tietysti vaikka siten että tulisi vähän enemmän kuin tuo satanen, niin alkaisi se velkakin sitten lyhenemään. Sinulla on niin isoja lapsia, että sitä hommaa voisi jakaa lapsillekin. Tekisitte sellaisen väliaikaisen yhteisen ponnistuksen raha-asioiden kuntoon saamiseksi. Eikä kannata nolostella sitä lehtien jakamista tai että raha on tiukalla. Näitä tilanteita tulee monille meista jossakin vaiheessa elämää.

 

On tosiaan aika kovat asumiskulut yksin maksettavaksi. Suunnilleen saman verran maksan itse, mutta omistusasunnon vastiketta ja lainaa. Itselläni on kyllä ihan hyvä palkka, mutta ei tässä mitään ihmeellistä jää törsättäväksi. Lasten vuoksi olen kuitenkin päätynyt tähän asumisratkaisuun, ihanteellinen asumisympäristö kasvattaa lapsia.

Pidän peukkuja, että saat edullisemman asunnon pian! :hug:

 

Hei Henkka,
asun pääkaupunkiseudulla ja vanhimmat lapset jakaa lehtiä saavat siitä rahat itselleen ja oppivat sen, että mistä se raha tulee. Molemmat saavat 40-50,-/kk.

Ei se 100,- vaje kuukaudessa kuulosta niin kauhealta, mutta kun se on joka kuukausi ja ollut jo pitkän aikaa, toisinaan vaje on useita satoja kuukaudessa, niin siinä sitä vaan mennään, ennen aina olen visan turvin pelannut ja selvinnyt, mutta nyt tuli stoppi siinäkin vastaan. Eli vissiin lisää lainaa pitää hakea, eli siinäkin kierre valmis, lainaa lainan päälle.. jotain pitäisi tapahtua, että saisi tämän tasapainoon ja sellaiseen pisteeseen, että olisi vaikka +-0, sekin tuntuisi loistavalta tässä tilanteessa.

Sivutyötäkin itselle olen miettinyt, mutta en voi vaatia isompien sisarusten hoitavan iltaisin eskari-ikäistä, toki onnistuisi silloin tällöin, mutta ei pidemmän päälle. Enkä rehellisesti sanottuna jaksa 1 työn päälle enää 2 työtä, ainakaan asiakaspalvelua..

Aamulla menen töihin tullessa ns. leipäjonoon, tiedän, etten ole ainoa laatuani siellä, näen ne jonot joka päivä töihin tullessa, ensimmäinen kerta voi olla vaikea seisoa siellä, mutta häpeä en.

Välillä tulee tunne, ettei jaksa.. mutta sitten taas iskee sellainen fiilis, että kyllä tää tästä!!

 

Hyvä juttu että olet opettanut lapsille sitä työn tekemistä lehtien jakamisen muodossa. Oppivat siitä että se raha ei tosiaankaan tule ilmaiseksi.
Mene sinne leipäjonoon vaan. Haet sieltä ruokaa, niin säästät sitten sen osan rahassa. Kerran se kirpaisee, mutta ei ole häpeä että rahaa ei ole paljoa!
Miltäs se lehtien jako tai jokin muu lisätyö vaikuttaisi parina iltana viikossa myös sinulle? Parina iltana, tai vaikka viikonlopun toisena päivänä vanhemmat lapset kyllä voivat hoitaa nuorempaa sisarustaan vaikkapa vuorotellen. Ei rajoita liikaa heidän elämää!
Olisiko sinulla muuten mahdollisuus tehdä nykyisessä työssäsi vähän ylitöitä? Jos työpaikallasi olisi kiire ja tarvitsisivat "ylityövoimaa" niin voisit ilmoittautua vapaaehtoiseksi.
Niin ja sitä asuntoa toki kannattaa jatkuvasti etsiä siinä samalla.

 

Tuttu tunne tuo rahat loppu. Itsellä ei on vajetta useampi satanen ja mietin miten saan vuokran maksetuksi.. Lainoja on turha hakea, kun oon kotona ja töitä oon yrittäny ettiä, mut eipä sekään taida auttaa.. Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, ettei jaksais enää, mut pakkohan se on..

Ei varmaan muuten olis kauheata rahapulaa, mut ero tuli hieman yllätyksenä ja ei velkojille voi sanoa, et sori nyt, ukko lähti, unohetaan velat....

:hug: kaikille

 

Ei mulla ole oikein sanoja Sinulle, mutta olen ajatuksin kanssasi ja toivon perheellenne jotain pientä ihmettä vaikka edes jouluksi.
Silloin kun mulla oli oikein vaikeaa, odotin aina jotain "ihmettä" ja laitoin kyllä joskus kädet ristiin ja pyysin apua.
Sitä sainkin..
Kirjoituksesi oli koskettava. Mites joku seurakunnan "tyyppi" ? Meidän seurakunnassa saa rahallistakin apua jos on oikein tiukkaa.
Sinulla on kirjoittamisen lahja, hyödynnä sitä !
Kaikkea hyvää perheellesi
Toivoo eräs äiti joka kanssa paljon maallisia mammonoita murehtii..

 

\

Hei Henkka,
asun pääkaupunkiseudulla ja vanhimmat lapset jakaa lehtiä saavat siitä rahat itselleen ja oppivat sen, että mistä se raha tulee. Molemmat saavat 40-50,-/kk.

Ei se 100,- vaje kuukaudessa kuulosta niin kauhealta, mutta kun se on joka kuukausi ja ollut jo pitkän aikaa, toisinaan vaje on useita satoja kuukaudessa, niin siinä sitä vaan mennään, ennen aina olen visan turvin pelannut ja selvinnyt, mutta nyt tuli stoppi siinäkin vastaan. Eli vissiin lisää lainaa pitää hakea, eli siinäkin kierre valmis, lainaa lainan päälle.. jotain pitäisi tapahtua, että saisi tämän tasapainoon ja sellaiseen pisteeseen, että olisi vaikka +-0, sekin tuntuisi loistavalta tässä tilanteessa.

Sivutyötäkin itselle olen miettinyt, mutta en voi vaatia isompien sisarusten hoitavan iltaisin eskari-ikäistä, toki onnistuisi silloin tällöin, mutta ei pidemmän päälle. Enkä rehellisesti sanottuna jaksa 1 työn päälle enää 2 työtä, ainakaan asiakaspalvelua..

Aamulla menen töihin tullessa ns. leipäjonoon, tiedän, etten ole ainoa laatuani siellä, näen ne jonot joka päivä töihin tullessa, ensimmäinen kerta voi olla vaikea seisoa siellä, mutta häpeä en.

Välillä tulee tunne, ettei jaksa.. mutta sitten taas iskee sellainen fiilis, että kyllä tää tästä!!

Voisit ehkä kysellä/laittaa ilmoitus kauppojen ilmoitustauluille että haluat iltatyötä jota voisi tehdä kotona.
Entisen työpaikkani piirilevytyöt jne tehtiin kotiäitien avustuksella.
En tiedä miten ja mitä nykyään voi tehdä mutta mitään ei menetä kyselemällä.