Raivostuttavaa! (jupinaa perhetyöntekijästä)

Meillä on tuo 2-vuotias, joka lopetti ruuan syömisen 1-vuotiaana (nyt syö vain jauhopuuroa ja jugurttia, lisäksi maistelee sitä sun tätä), eikä ole koskaan suostunut syömään karkeampaa ruokaa. Pojan kanssa on juostu puheterapeutit, ravitsemusterapeutit, lastenpoli...
Meillä sitten aloitti uusi kunnan perhetyöntekijä, jolle selostin tilanteen ja kerroin, että pojan ehdoilla mennään ja annetaan itse tutkia ruokaa, niin poika suostuu jopa maistamaan.
Mä menin vaihtamaan vauvalle vaippaa, ja kun pääsin keittiöön, niin perhetyöntekijä näytti just pojalle kirjaa ja kun poika keskittyi kirjaan, niin tökkäsi samalla suuhun isompien lasten aamupuuroa. Poika alkoi huutaa aivan hysteerisenä, ja piti koko loppuajan kättä suun edessä, eikä suostu menemään edes ruokapöytään kun perhetyöntekijä on täälä :kieh:
Meillä on kyllä edistytty aika hyvin, lauantaimakkara menee jo tosi hyvin ja monia muita maistelee ja useita myös syökin... mutta tuo tuntui tekevän kunnolla takapakkia :|

 

No, eihän tuo nyt niin hirveää ole. Eiköhän poikasi tuosta selviä.

 

Inhottavaa kun ohjeita ei viitsitä kunnioittaa.

 

No, eihän tuo nyt niin hirveää ole. Eiköhän poikasi tuosta selviä.

Eiköhän joo, mutta kun tätä on selvitetty ties kuinka kauan, niin rasittaa, kun ei aikuinen ihminen voi kuunnella mitä sanotaan :kieh: Ja se on aivan käsittämätöntä, kuinka poika pelkää ruokaa... Ja nyt mennään psykologin, puheterapeutin ja syömisongelmiin erikoistuneen perhetyöntekijän neuvoilla, niin ottaa päähän tuollainen kuuntelemattomuus :headwall:

 

Eiköhän joo, mutta kun tätä on selvitetty ties kuinka kauan, niin rasittaa, kun ei aikuinen ihminen voi kuunnella mitä sanotaan :kieh: Ja se on aivan käsittämätöntä, kuinka poika pelkää ruokaa... Ja nyt mennään psykologin, puheterapeutin ja syömisongelmiin erikoistuneen perhetyöntekijän neuvoilla, niin ottaa päähän tuollainen kuuntelemattomuus :headwall:

Jotenkin tuli semmoinen olo et hän ei sua uskonut ja aatteli, et hänpä näyttää kuinka lapsi saadaan syömään...

 

Ilman muuta perhetyöntekijän pitää kuunella perheen tahtoa. Tuohan saattaa aiheuttaa sen, että lapsen syömisen edistyminen menee takapakkia. Toivotaan että ei ehtinty sen suurempaa vahinkoa aiheuttamaan. Ei lapsen syömisongelmat keksittyjä ole.

 

Jotenkin tuli semmoinen olo et hän ei sua uskonut ja aatteli, et hänpä näyttää kuinka lapsi saadaan syömään...

Mulle tuli sama mieleen.

 

Jotenkin tuli semmoinen olo et hän ei sua uskonut ja aatteli, et hänpä näyttää kuinka lapsi saadaan syömään...

Ihan samaa ajattelin heti.Voimia edelleen vaikeaan tilanteeseen,ei varmaan helpota tuollaset tilannetta.

 

Jotenkin tuli semmoinen olo et hän ei sua uskonut ja aatteli, et hänpä näyttää kuinka lapsi saadaan syömään...

Tämä tuli mullekin mieleen.

 

Toivottavasti ptt:n ylimielisyys sai kolauksen...Aina pitäis kuunnella vanhempia. Toivotaan ettei pahempaa takapakkia ehtiny tulla. Pyydä esim. psykologia selittämään asia ppt:lle juurta jaksain...

 

Kai annoit hänelle suoraan palautetta tuosta toiminnasta? Pistä palautetta vielä esimiehelle.

 

Joskus perheiden toimintamallit eivät ole toimivia. Silloin perhetyöntekijän tehtävänä on auttaa luomaan uusia toimintamalleja. Mielummin tietysti yhteistyössä vanhemman/vanhempien kanssa. Aina ei kuitenkaan voi välttää sitä etta vanhemmat vähän loukkaantuvat.

 

[QUOTE="vieras";23214169]Joskus perheiden toimintamallit eivät ole toimivia. Silloin perhetyöntekijän tehtävänä on auttaa luomaan uusia toimintamalleja. Mielummin tietysti yhteistyössä vanhemman/vanhempien kanssa. Aina ei kuitenkaan voi välttää sitä etta vanhemmat vähän loukkaantuvat.[/QUOTE]

Ja en tarkoittanut tätä ap:n tilannetta, vaan ihan yleisesti.

 

[QUOTE="vieras";23214169]Joskus perheiden toimintamallit eivät ole toimivia. Silloin perhetyöntekijän tehtävänä on auttaa luomaan uusia toimintamalleja. Mielummin tietysti yhteistyössä vanhemman/vanhempien kanssa. Aina ei kuitenkaan voi välttää sitä etta vanhemmat vähän loukkaantuvat.[/QUOTE]

Sä et sitten vissiin osannut lukia ap:n kirjootuksia?

 

No, eihän tuo nyt niin hirveää ole. Eiköhän poikasi tuosta selviä.

Sinulla ei taida olla kokemusta oikeasti syömisongelmaisesta lapsesta. Tuo asenne on kaikista rasittavin

Kun on nähnyt miten vastenmielistä se syöminen lapselle on, kärsivällisesti kuukausien ajan yrittänyt lasta siedättää, välillä itkenyt yhdessä lapsen kanssa, kun ei se karkea puuro tunnu suussa hyvältä. Ja lopulta kun pieni edistys tulee, joku ajattelematon päättää näyttää miten asia kuuluisi tehdä, kun äitihän vain suurentelee asiaa. Tulee takapakki ja taas kuukausien ajan pikkuhiljaa tehdään sama alusta... Silloin ei sitä ajattelematonta ihmistä kohtaan löydy kunnollisia sanoja, joita voisi ääneen sanoa!

Mie vahdin meidän tytön syömisiä todella tarkkaan. Kun oli vieraita tai oltiin kylässä en päästänyt tyttöä hetkeksikään silmistä, jottei kukaan ajattelematon tarjoaisi mitään väkisin lapsen suuhun. Se meinaan on todella hienoa, kun tytölle on mennyt suuhun jotain epämiellyttävää ja sen jälkeen hän ei suostu pariin päivään suuhunsa ottamaan edes maitoa Muutenkin kevyt lapsi, pakkoko siitä vielä on tehdä täysin syömätön.
Ja tämän ylisuojelevan käytökseni takia olen saanut hysteerisen maineen. Mutta minähän se olen, joka tuota lasta joka päivä yrittää saada syömään hiukan enemmän ja jotain uutta.

Nyt tuli purettua hiukan omaakin ärsytystä. Mie varmaan olisin heittänyt tuon jälkeen ihmisen samantien ulos ja käskenyt perehtymään hiukan paremmin syömisongelmiin ja niiden hoitoon.
Sympatiat taysin ap:n puolella.

 

Sä et sitten vissiin osannut lukia ap:n kirjootuksia?

Kyllä mä osasin lukea. Tuli vaan mieleen, kun usein kritisoidaan perhetyöntekijöitä. Täällä kuulemme yhden puolen tarinasta ja toinen puoli jää kuulematta. Ei kaikki perhetyöntekijät niin kauheita ole. Jostain syystä perhetyöntekijä on lähetetty ap:n perheeseen ja me paljstailijat ei sitä syytä tiedetä. Perhetyöntekijä itse tietää mitkä ohjeet on saanut, hänen toimintansa ei välttämättä ollut mielivaltaista pätemistä.

 

Todennäköisesti tuossa kyse ihan siitä, että useissa perheissä lapsen syöntivaikeudet johtuvat vanhempien lepsuudesta ja perhetyöntekijä päätti kokeilla missä teillä on totuus. Inhottavaa ja harmittavaa todella teidän kannalta mutta sinällään ymmärrettävää perhetyöntekijän kannalta. Vaikka olisi kyllä ppt:n pitänyt osata lukea tutkimusraportit ja vetää niistä johtapäätökset. Toivottavasti saatte kuitenkin apua ja perhetyöntekijä ymmärsi kerrasta.

 

Mitä minä oon pannu merkille niin usein syömisongelmat johtuu siitä että koko syömisestä tehdään niin hirveen valtava asia ja suoranainen SHOW!
Kun vanhemmat puhuu koko ajan lapsen syömisestä, omasta syömisestä, toisten syömisestä. Vahtii kun lapsi syö, maista sitä ota tuota tee tätä. Mikset syö, ota nyt!! Jos et syö niin ...
Ruoka pöytään. Syö mitä syö ja se siinä.
Se ON yksinkertaista mutta tosi moni vanhempi sortuu siihen päivittelyyn ja aterioinnin pelleilyksi muuttamiseen. Tottakai lapsi ajattelee että tässä syömisessä on jotain ihmeellistä kun tästä näin paljon kohistaan!!!

 

Hän vaan yritti auttaa, mutta meni mettään että kolahti.
Toivottavasti osasi edes pahoitella asiaa.

Tuli mieleen se ohjelma missä luovittiin näitä syömisongelmaisia lapsia. Siinä saatiin aika nopeasti tuloksia.
Silmiinpistävintä niissä perheissä oli se että lapset söi yksin. Siis erikseen, kun lapsille tarjottiin ruokaa vanhemmat tosiaan kyttäs siinä vieressä että lapsi syö.
Ehkäpä se on vaan brittien ja amerikkalaisten tapa.

 

Kyllä perhetyöntekijä seuraavalla kerralla tunnusti mokanneensa, kun poika oli niin älyttömän epäileväinen ruuan ja perhetyöntekijän suhteen. Suututtaa vaan, kun ei heti voinut uskoa, kun tätä kumminkin on setvitty jo ties minkä ammattilaisten kanssa.

Meillä ei koskaan oteta leluja pöytään, jos on joskus tehty jotain erikoista, niin ne on sitten tehty kylässä tai ulkona, mutta kotona pöydässä pelkästään syödään. Pojalla on samaa ruokaa naaman edessä kuin meillä ja me syödään, poika tutkii ruokaa ja maistaa jos maistaa. Hiljalleen edistytään ja se edistys tapahtuu vaan ja ainoastaan niin, että poika saa itse tutkia ja maistaa. Meillä kun on jo neljä lasta, niin ei yksi voi istua lelujen kanssa pöydässä ja pöllöttää, kun muilla on ihan eri säännöt.

 

Mitä minä oon pannu merkille niin usein syömisongelmat johtuu siitä että koko syömisestä tehdään niin hirveen valtava asia ja suoranainen SHOW!

Kyllä olen tälläisiinkin 'syömis' ongelmiin törmännyt. Meillä on tytöllä puheterapeutin yms lausunnot joissa todetaan aistiyliherkkyys ja suun motoriikan ongelmat (vaikeudet käsitellä ruokaa suuss) ja siksi tuntuu äärimmäisen ärsyttävältä, että meidät niputetaan samaan kastiin.
Meillä kuten ap:lla on ohjeet ja toimintamallit joiden mukaan ruokailut pitää tehdä (ruokailun pitää olla positiivinen ja rauhallinen kokemus, jossa edetään lapsi huomioiden). Meillä ei korosteta syömistä tai maistelua, siitä ei saa erityishuomiota. Lasta kyllä kehutaan ja kiitetään ruokailun jälkeen seurasta ja siitä, että on käyttäytynyt rauhallisesti (aiemmin ruokailut olivat yhtä kirkumista...).

Sääliksi kävi sukulaistyttö joka on saman ikäinen kuin meidän 'ongelma' tyttö. Hänelle vanhemmat lättäsivät lautasen täyteen ruokaa. Koko ruokailun ajan painostettiin syömään ja istuttivat tunnin pöydässä, ku lapsi ei halunnut syödä kaikkea ja lautasta tyhjäksi. Lopulta, kun tyttö vain kieltäytyi, laitettiin jäähylle

Samalla meidän tyttö sai itse vaikuttaa mitä lautaselle laitettiin ja sai rauhassa syödä. Huomioimme tytön keskusteluissa (kysymällä onko ollut kiva päivä yms), mutta itse syömisestä ei tehty asiaa (ellei tyttö kysynyt mikä jokin ruoka-aine oli). Kun lapsi ilmaisi olevansa täynnä, kiitimme ruokaseurasta ja kehuimme kuinka kauniisti oli käyttäytynyt (aiemmin jo vieraan ruoka-aineen laittaminen lautaselle aiheutti kirkumiskohtauksen. Nykyään ei koske tai tutkii mitä se on, mutta rauhallisena). lauteselle jäi paljon ruokaa ja mukiin juotavaa, mutta lapsi oli kuitenkin syönyt hiukan aiheuttamatta kohtausta

Turhauttavaa on, kun nämä vanhemmat valittavat ruokailuongelmista ja me yritämme kertoa mitä neuvoja olemme saaneet. Ne kuitenkin toimisivat monen lapsen kohdalla. Niin ei, kun meillä onihan eri ongelma kuin heillä ja ei mitenkään voi toimia sellaiset käytännöt... Huoh.

 

Meillä myös suunalueen aistiyliherkkyyttä, paljojen käsittelyssä ongelmia, refluksi, karttakieli ja tuntuu nuo infektioastma-oireet haittaavan syömistä : /

 

[QUOTE="vieras";23214169]Joskus perheiden toimintamallit eivät ole toimivia. Silloin perhetyöntekijän tehtävänä on auttaa luomaan uusia toimintamalleja. Mielummin tietysti yhteistyössä vanhemman/vanhempien kanssa. Aina ei kuitenkaan voi välttää sitä etta vanhemmat vähän loukkaantuvat.[/QUOTE]

luulin että Yhdessä-perheen-kanssa olisi AINUT vaihtoehto, eikä mieluummin. Mistähän auttava taho voisi saada oikeuden tehdä mitään mitä ei pyydetä?