Rakastatko äitiäsi ja hän sinua?

  • Viestiketjun aloittaja "Näkymätön Ninni"
  • Ensimmäinen viesti
"Näkymätön Ninni"
Minä en ole koskaan rakastanut. En ole koskaan tuntenut mitään hyvää äitiäni kohtaan. Ainoastaan vaan jäätävän kylmää pelkoa ja ahdistusta. Pelkkä läsnäoloni saa äitini vihaiseksi ja ahdistuneeksi vieläpä jos kysyn tai sanon jotain hän on vaikeampi. äitini on kylmä. ei ole koskaan sanonut rakastavansa minua eikä ole halannut vaan torjuu ja työntää minut pois. hän haukkuu ja arvostelee sekä syyttelee minua aina ja kaikesta. näin on olluyt lapsesta asti ja jatkuu vieläkin. äitini takia minulla ei ole minkäänlaista itsetuntoa eikä oman arvontunnetta. äitini on polkenut minut maahan kaikilla mahdollisilla tavoilla ja tämän takia pelkään uusia tilanteita ja ihmisiä ja ahdistun helposti. miksi näin? siihen hän ei ole koskaan vastannut. tiedättekö te? onko muilla samanlaisia kokemuksia?
 
Tietysti...Ollaan aina halailtu toisiamme, ihan lapsenakin muistan kun halattiin kun nähtiin ja nykyisin vieläkin teemme niin. Olen aina kunnioittanut ja ihaillut äitiäni, paras äiti päällä maan :D
Äitini ei puutu elämääni ja valintoihini vaikkei niistä aina pitäisikään. Tukee ja ohjaa jos tarvitsen ja pyydän sitä. Tärkeintä hänelle on, että nämä lapset tulee hoidettua kunnolla.
 
  • Tykkää
Reactions: Littledeath
Kyllä, äitini on tärkein ihminen mulle maailmassa heti oman lapseni jälkeen. Jos noita nyt voi edes verrata. Sen lisäksi että hän on äiti, hän on paras ystäväni. Meillä on todella hyvät, läheiset ja lämpimät välit. Aina ei suinkaan ole ollut..
 
  • Tykkää
Reactions: BootyPeppi
näin mulla
Äiti ei rakastanut mua koskaan, ja mun lapsuus oli kauhee. Aikuiseksi tultuani mä lopetin yhteydenpiddon äitiin. Sitten myöhemmin aloin ajatella, että hän on mun äiti... ja halusin antaa anteeksi ja rakastaa häntä, ja otin häneen yhteyttä ja aloin käydä kylässä ja kaikin tavoin osoittaa välittämistä hänelle. Vaikka tuli ensin vaan paskaa niskaan. Isänikin kannusti mua siihen. Hän on aina rakastanut äitiäni... vaikka äiti oli hänellekin julma. Tänään mä rakastan äitiäni, ja uskon että hänkin mua. Hän on muuttunut täysin. Hän on kiltti mulle, niinkuin Äiti. :)
 
"vieras"
En ja ei. Nähdään melkoisen harvoin. En mä oikeastaan edes pidä häntä sen kummempana äitinä, onpahan vaan ihminen joka synnytti mut. Sitäkin on kyllä hyvin vaikea uskoa.
 
"Nukuttaja"
Mun on vaikea kuvitellakkaan että jollain on sellanen suhde äitiinsä ettei ole rakkautta. Meillä rakastetaan puolin ja toisin. Äiti kannustaa ja tukee, joskus on toki turhan kärkkäät mielipiteet miten asiat pitäisi hoitaa vaikka aina perään lisää että itsehän teet niinkun teet :)
 
Sitä saa mitä ansaitsee
Rakastin pienenä lapsena, vähän vanhempana kun aloin tajuta asioita se rakkaus väheni ja loppui kokonaan n. 12-vuotiaana. Äiti ei ilmeisesti koskaan ole rakastanut minua, vaikkei asiasta ole puhuttu. Teot puhuvat enemmän kuin sanat.
 

Yhteistyössä