Rakentamisesta kokemuksia...

Meillä rakentaminen tod näk edessä lähitulevaisuudessa. Miten te kotiäidit ootte jaksaneet rakennusajan? Kaikenlaisia kokemuksia, hyviä ja huonoja, mielenkiinnolla haluaisin kuulla. Onko teissä yhtä lyhythermoisia ja keskeneräisyyttä sietämättömiä kuin minä?

 

Vauva huomenna 5kk ja talo rakenteilla. Rakentaminen alotettiin maalis-huhtikuun vaihteessa. Vauvelilla oli vielä koliikki. Eli rankkaa on ollut, mutta sukulaisten avustuksella on selvitty ja nyt on sisätyöt menossa. Muuttamaan päästään joskus, ei oteta stressiä.

 

minun täytyy tunnustaa,että minua on rassannut viime aikoina kovasti rakentaminen. :ashamed: Aikaa perheelle ja parisuhteelle jää todella vähän, VAIKKA siis lopputuloshan on sitten kivaa kun rakennus on valmis! Mutta henkilökohtaisesti olen todella väsynyt. Mies tekee päivän palkkatöitä ja illat vierähtää raksalla. Olen sanonutkin että olen käytännössä yksinhuoltaja niin kauan että rakennus on valmis

 

Yhdyn edelliseen.. Mies päivät palkkatöissä ja illat rakentaa. Meillä alle 1-vuotias lapsonen ja isäänsä hän näkee lähinnä tunnin ajan päivässä. Jos jaksan valvoa isännän paluuseen saakka, niin sitten meillä on ruokailun kestävä juttutuokio myöhään illalla, mutta on tämä aika yksinäistä ja raskasta!

 

Rakennettiin n. 4 vuotta sitten, kun meillä oli lapset 5v, 3v ja vastasyntynyt =)
Muuttamaan päästiin, kun lapset oli 6v, 3v9kk ja 9kk =)
Olihan se rankkaa, mies päivät töissä, illat ja viikonloput raksalla, minä lasten kanssa kotosalla...mutta hengissä siitä selvittiin
Nyt uusi vauva tulossa ja uusi rakennusprojekti edessä :kieh: Eli uskallettiin ryhtyä uudelleen :attn:

 

No meillä on tää tilanne paraikaa menossa. Lapset 2v3kk ja 11 kk. Voin sanoa, että mulle tää on ollu ihan yhtä h****ttiä, mutta kaikkihan me ollaan erilaisia ja projektit on erilaisia. Mies meillä töissä ja raksalla. Se aika mitä nähdään ollaan usein molemmat väsyneitä ja pinna kireellä. Mä oon päättäny omalta osaltani, että tää on ensimmäinen ja viimenen kerta kun tähän ryhdyn. Se joskus pelottaa, että osataanko me palata entiseen kun talo on valmis vai jatkuuko tää parisuhde-elämä yhtä huonona kun rakennusaikana.....Aika näyttää :/

 

Se joskus pelottaa, että osataanko me palata entiseen kun talo on valmis vai jatkuuko tää parisuhde-elämä yhtä huonona kun rakennusaikana.....Aika näyttää :/

Se vie aikaa ja hermojakin, mutta kyllä se sieltä löytyy, kun ei aseta liian suuria odotuksia...etenkin varmasti miehelle se "asettuminen" voi olla vaikeempaa =) :hug:

 

Se joskus pelottaa, että osataanko me palata entiseen kun talo on valmis vai jatkuuko tää parisuhde-elämä yhtä huonona kun rakennusaikana.....Aika näyttää :/

Se vie aikaa ja hermojakin, mutta kyllä se sieltä löytyy, kun ei aseta liian suuria odotuksia...etenkin varmasti miehelle se "asettuminen" voi olla vaikeempaa =) :hug:

Voi itku. Musta tuntuu, että mulla on vähän liiankin suuret odotukset. Samalla kuitenkin pelkään että menee ihan päin mettää siinä vaiheessa....

 

Kiitos kommenteista! Vähän tuon suuntaista ajattelinkin sen olevan... :kieh:

 

minun täytyy tunnustaa,että minua on rassannut viime aikoina kovasti rakentaminen. :ashamed: Aikaa perheelle ja parisuhteelle jää todella vähän, VAIKKA siis lopputuloshan on sitten kivaa kun rakennus on valmis! Mutta henkilökohtaisesti olen todella väsynyt. Mies tekee päivän palkkatöitä ja illat vierähtää raksalla. Olen sanonutkin että olen käytännössä yksinhuoltaja niin kauan että rakennus on valmis

Meillä sama juttu, paitsi että mies tekee vuorotyötä... Ja eilen viimeksi kiros, ettei näe meitäkään kun vilaukselta... Onneks on tajunnut pitää välillä vappaailtoja raksalta :heart: Mutta rankkaa on, lapset 5v, 3,5v ja 1,5v. Hoidan kodin ja lapset ja koirat ja paljon kauppa-asioita (onneksi lapset menee välillä mummolaan hoitoon) yksin :headwall: Edellisen kerran rakennettiin kun esikoinen oli vuoden, minä kolmivuorotyössä ja poika (siis tämä esikoinen) huusi öisin, eli sillon oli vielä rankempaa :x

 

Ollaan rakennettu jo kauan, meillä on 9v ja5v lapset. Mies rakentaa yksin taloamme töiden jälkeen ja vko:n loppuisin. Joskus on tosi vaikeita aikoja jolloin kiukutelen todella paljon :ashamed: mutta parempaan päin on menossa koko ajan ja valmista on ehkä 1-2v päästä..

 

Rakennettiin omakotitalo vuodessa talkooväen avustuksella. Itse tein pätkätöitä ja mies taas teki töitä normaaliin malliin eli joka päivä vähintään 10 tuntia. Minun vastuullani oli kahden lapsen hoito (ikää oli silloin 5- ja 4-vuotta), talkooväen ruokkiminen ja kaikki kotityöt (myös pirtin lämmittäminen). Mies taas edellytti, että töistä kotiin tullesssa hän sai lämpimän ruuan nenän eteen ja sen jälkeen lähti rakennuspuuhiin. Talkooväki saapui usein samaan aikaan kuin mieheni kotiutui töistä. Eli työt rakennuksella aloitettiin usein ilta kuuden aikaan ja lopetettiin viimeistään yhdeltätoista alkuyöstä. Niin ja tietysti kaikki viikonloput ja muuta vapaat mies vietti aamusta iltaan rakennuksella, mitä nyt kävi välillä syömässä ja kahvilla talkooväen kanssa.
Parisuhteelle ei siis jäänyt yhtään aikaa. Päivät olivat todella raskaita etenkin silloin, kun itselläkin oli töitä. Mutta nyt ollaan kohta vuosi asuttu uudessa kodissamme ja pitäisi aloittaa se autotallin teko.... Parisuhteen eteen piti kyllä tehdä hieman tehdä töitä rakentamisen loputtua, kun ei oltu vuoteen oikein muusta juteltu kuin rautanauloista, tapeteista, putkitöistä, jne. Niin ja se elämä öisin peiton alla rakentamisvaiheessa oli todellakin pelkkää nukkumista
:/ Puoli vuotta siinä meni, että päästiin taas "normaaliin" elämään kiinni.