Alkuperäinen kirjoittaja Greene:se on siis tullut kohdalleni, mitä olen aina pelännyt, mies kuoli 1½ vkoa sitten :'(
Onnettomuus. en halua puhua siitä enempää.
Esikko 3½v ihmettelee ja toteaa, kun isiä ei enää ole ja isi on mennyt taivaaseen. kuopus 2v3kk vaan on ja leikkii, onneksi ei vielä oikein ymmärrä.
:'(
13.10 olisi hautajaiset, mitenhän mä niistä selviän :'(
Yhdessä oltiin 4v4kk, naimisissa 3v7kk, 2 ihanaa poikaa, oma koti ja piha..
Onneksi on laaja tukiverkko ja lapset, ne auttaa jaksamaan ja pitää ohjat käsissä :flower:
Tästä vasta 2v5kk, kun menetin äitini äkillisesti, että miten tätä sontaa jaksaa sataa niskaan?
Mä vaan annan yhden neuvon; Rakastakaa toisianne ja jos rakkaus ei riitä, niin erotkaa, mutta elkää ikinä pitäkö toista itsestäänselvyytenä! :hug:
mieki olen joskus ukolleni sanonu että sen mie kestäsin jos erottais mutten sitä jos hän kuolis. että jos erottais niin tietäsin kuitenki että hän on elossa. ja nyt ku on tämä ipanaki niin se asia on entistä enemmän tosi. :/Alkuperäinen kirjoittaja merenneitonen:
Olen sitä joskus miettinytkin, että kestäisin paremmin eron puolisostani kuin hänen kuolemansa. Vaikka eron partaalla ollaan näiden vuosien aikana painiskeltukin välillä tuskissamme, sen vielä kestäisin. Hänen kuolemaansa en! :'(
Koita jaksaa! Voimia oikein paljon, niitä tarvitset!Alkuperäinen kirjoittaja Greene:On tämä ihan kuin painajaisessa olisi ja toivoisi, että kohta heräisi, kultani halaisi ja sanoisi, ei mitään hätää :'(
Aivan ihana isä ja puoliso oli :heart:
On koti kyllä tyhjä ja autio, onneksi lapset pitävät arjessa kiinni :hug:
Tuo nuorempi poika on aivan ilmetty isänsä luonteeltaan ja ulkonäöltä.
*huoh*