"Raksalesket"

Löytyikö täältä juttuseuraksi muita vastaavassa tilanteessa olevia? Eli itse olen 5kk poikavauvan äiti ja meillä on miehellä talonrakennusprojekti päällä. Eli käytännössä melko yksin hoidan pojan ja kotityöt, ja kieltämättä melko yksinäistä tämä elämä, kun ei lapsi ole vielä puistoiässä eikä muita kotiäitejä tuttavapiirissä ole.

 

Täällä ilmoittautuu yksi "raksaleski"! Meillä aika sama tilanne, tyttö on 6kk, eli aika samanikäinen kuin teidän poika. Raskaana ollessa vielä jonkin verran hyörin raksahommissa minäkin, mutta nykyisinpä se on aikalailla totaalisesti jäänyt. Juhannuksen aikaan kävin pari kertaa muutaman tunnin, mutta siinäpä se. Millä mallilla teidän talo on ja millaista taloa teette? Meillä on onneksi jo sen verran hyvällä mallilla, että alkaa tapetointi- ja laatoitustyöt. Tai siis sisustaminen. Toisaalta se on itsellekin nyt teettänyt kovasti, kun on joutunut tytön kanssa valitsemaan ja hakemaan tavaraa ja on se kyllä kieltämättä jonkin verran raskasta ja aikaa vievää vauvan kanssa. Mutta en valita! Koemme silti, että projekti on yhteinen ja mukava, vaikka välillä sitä on aika lujilla, kun hoitaa vauvaa ja lähes yksin huolehdin kodinhoidosta. Vauvan syntymän jälkeen kuitenkin teimme periaatepäätöksen, että mies ei käynyt töiden jälkeen (tai iltavuoroa ennen) raksalla, ainoastaan vapaapäivinä. Nyt on kesälomakin takana, mutta ensi viikon jälkeen alkaa 4kk vuorotteluvapaa ja eiköhän sen aikana päästä muuttamaan. Meille tulee ns. perinnetalo, puolitoistakerroksinen, neliöitä n. 160.

Kiva tosiaan olisi vaihtaa kuulumisia samassa tilanteessa olevien kanssa!

 

Täällä kanssa raksaprojekti menossa. Tosin "vain" laajennus (noin 70 neliötä lisätilaa). Aloitimme kun vauva oli 10kk eli pari kuukautta ollaan tässä pakerettu. Tarkoitus oli aloittaa viime syksynä, mutta en suostunut jäämään vastasyntyneen kanssa kahdestaan. Nyt sitten on helpompaa, kun vauva on jo isompi ja itsekin olen palautunut työelämään, mutta olihan muutos kuitenkin aika hurja, kun pitää yksi olla vastuussa kaikesta, siis lapsesta, kodista, kaupassa käynnistä, omasta työstä.... Mutta toivottavasti jouluna päästään sitten jo normaalirytmiin ja lisäsiipi olisi valmis.

 

Täällä myös. Poika kylläkin jo 1,5v, ja onneksi rakennusprojekti ei alkanutkaan vielä viime syksynä van talvella, nyt on hieman helpompaa olla lapsen kanssa kahden.

 

meillä rakentaminen alkoi oikeastaan toukokuussa, ja kahden pienen lapsen "yh" olen (4kk ja 2v) nyt kun mies on lomalla, on sentään iltaisin toisinaan kotosalla. Työpäivinä jos kävi vielä raksalla, niin eipä siinä paljon keritty nähdäkään. Leikkipuistoissa vietämme nyt kesällä mahdollisimman paljon aikaa, tai rannallakin toisinaan, mutta sekin tuntuu hankalalta, kun 2v on todella vilkas tapaus ja vauva taas huono nukkumaan

 

Hauska kuulla, että on muitakin samassa tilanteessa olevia! Me mennään sitten Rosan kanssa melko samassa vaiheessa.. Meilläkin siis sisätöitä vaille valmis 1,5krs "perinnetalo". Saapahan nähdä milloin päästään muuttamaan, kun mies on meillä tehnyt lähes kaiken yksin itse, eli etenee melko hitaanlaisesti. Huoh. Alunperin piti päästä muuttamaan ennen pojan syntymää, nyt toivottavasti ennen pojan 1v. synttäreitä.

Kyllä minäkin olen ollut ihan innolla mukana, nykyään lähinnä hengessä mukana, mutta pakko kyllä myöntää ettei tämä kodin yksin pyörittäminen helppoa ole. Ja mies ei välillä tunnu ymmärtävän, että myös minä voin olla illalla työpäivän jälkeen väsynyt. Meillä mies ei mlta pahemmin vapaapäiviä kotona viettää, eli on lähes kaikki illat, viikonloput ja lomat raksalla. Yleensä 1-2 iltaa pitää vapaana raksalta, mutta usein sitten käyttää nämä "vapaat" rautakauppareissuilla tai jämähtää myöhään töihin eli ei herraa paljon kotona näy. :/ Onneksi meillä on 2 autoa, että päästään pojan kanssa myös raksalle notkumaan, eikä poika ihan ala isäänsä vierastamaan. Nyt vielä menee, kun poika viihtyy rattaissa ja nukkuu hyvin, mutta mitäs sitten kun alkaa liikkumaan! Sitten voi olla, että meidänkin raksallaoloaika voi jäädä vähemmälle..

Ihmeen hyvin meillä on parisuhde voinut koko ajan kaikesa stressista huolimatta, vaikka välillä kireä ilmapiiri on ollut.. Lähinnä siksi, kun molemmat ollaan väsyneitä ja pitäis valita pesuhuoneen kaakeleita, niin tulee sitten riideltyä ihan turhistakin.

 

Löytyihän meitä, samassa veneessä olevia

Me ollaan aloitettu raksaprojekti 5/2007 eli juuri niihin aikoihin, kun olen tullut raskaaksi Kuinkas sattuikaan! Meillä on lähes kaikki työt tehty itse (mies kavereinaan minun isä ja miehen isä). Ulkopuolelta on käynyt ainoastaan muurari ja sähkömies tekemässä ne jutut, mitä ei itse saa tehdä eli siis kaikki kytkennät. Itse on vedetty kaapelit seinien väliin. Tehdään kappaletavarasta eli melkoinen palapeli on kyseessä

Muutaman kerran olen ollut lähellä hiiltyä, kun olen joiltakin ihmisiltä saanut kommenttia, että minähän olen VAAN kotona ja äitiysLOMALLA, että helppoahan se on... Juu-u... Kuinkahan moni on kokeillut??? On se välillä raskasta olla vastuussa kaikesta täällä nykyisessä kodissa. Lapsen hoito ja hänen kanssaan oleminen on ihanaa, en vaihtaisi hetkeäkään pois, mutta osan kotitöistä kyllä...

Meillä mies oli kesälomalla kesäkuun. Kun viikko oli mennyt, ihmettelin, kun olin itse ihan rätti-poikki-väsynyt. Sitten hoksasin, että miehen loma töistä kävi mulle kaksin verroin rankemmaksi. Hän meni raksalle n. klo 8 ja kotiutui n. klo 17-20, miten milloinkin. Olin siis koko päivän yksin. Kun mies on töissä (tekee aamuvuoroa ja iltavuoroa) ja ei siis käy raksalla, hän on apunani joko illan, kun tulee aamuvuorosta tai aamupäivän ennenkö lähtee iltavuoroon! Noh, ensi viikon jälkeen odotettavissa taas rankempaa, kun alkaa se vuorotteluvapaa, josta taisin jo mainita.

Meillä on onneksi myös kaksi autoa, että ei olla neidin kanssa ihan jumissa täällä kotona. Päästään hoitelemaan asioita tai vaikka piipahtamaan siellä raksalla tai kylässä. Nyt onkin paljon mennyt aikaa, kun on tehty sisustukseen liittyviä valintoja, välillä neidin kanssa kahdestaan ja välillä on mieskin ollut mukana.

Meillä myös on parisuhde pysynyt kunnossa. Välillä toki kiristää (niinkö kaikilla, vaikka ei olis edes raksaa), mutta pahimmilta kahinoilta on vältytty. Kieltämättä joskus "pahoina aikoina" on käynyt mielessä, että ei ikinä olis pitänyt haalia samaan syssyyn raksaa ja vauvaa, hullua, mutta niin sitä vaan porskutetaan ja toisaalta, aika useinhan ne sattuu samaan aikaan, koska perheen kasvaessa tilan tarvekin lisääntyy.

Joku juttu mulla oli vielä mielessä, mutta se karkas... Palataan!

Rosa

 

Asumme jo omassa (edelleen kesken eräsessä ...) kodissamme ja en voinut olla ottamatta kantaa jutusteluun. Etenkin Neepukan ja Rosan kirjoitukset olivat kuin omasta suusta. Tosiaan, vaikka lapsia on "vaan" yksi, niin pidemmän päälle kotona oleminen alkaa maistumaan puulta. Oman stressini itse ainakin koin siitä, etten kyennyt auttamaan raksalla, kaakelitkin pitäisi valita, talkooväelle ruokaa laittaa jne.
Ja tämä ei ole mitään valittamista (muille tiedoksi), vaan sitä ei lähtiessä tiennyt mihin alkoi, vai miten se meni...
Mutta.Täällä elävä esimerkki siittä, että kummasti asioista selviää, vaikka välillä "veetättää" niin ettei sanat riitä. Kyllä se lopputulos on sitten kiva.Me kun päästiin muuttamaan, niin työtahti muuttu kyllä olennaisesti. Pakkohan on talo valmiiksi saada joskus, mutta edes kerta viikkoon voi pitää illan vapaatakin. Lapsonen myös kasvaa, joten pienille porakoneille ja sahoille löytyy käyttöä!
Toivotan tsemppiä ja jaksamisia kaikille!
Ps. Ai niin. Itse aikanani unohdin , mutta mikä ois ihanampaa kun painaa pienen jalan kuva sementtiin, vaikka perustuksiin, muistoksi.

 

Juu, tunnistan itsessäni tuon saman piirteen, että stressaan, kun en kykene auttamaan raksahommissa. Ja sitten on kokoajan sellainen tunne, että pitäisi auttaa siellä, kun muiden mielestä on tosiaan vaan äitiysLOMALLA... Huh huh...

Sellaista haluaisin tietää, että kun nyt olemme todenneet, että kaikki enemmän tai vähemmän joutuvat huolehtimaan kodista ja lapsesta yksin, niin miten teette kaikki työt? Itse olen koittanut viettää sitä "omaa aikaa", kun lapsi nukkuu päikkärit. Ne on muuten nykyään aika lyhyet... Muuten sitä omaa aikaa ei olisi ollenkaan! Keittelen kahvit, luen sähköpostit, käyn elleissä, luen lehtiä, askartelen, teen käsitöitä... Niin ja siihen itseasiaan... Kotitöitä teen vauvan kanssa. Vauva onneksi viihtyy hyvin itsekseenkin lattialla. Toki on keittiössä mukana, jos teen keittiössä hommia. Miten usein esimerkiksi siivoatte? Mun on ollut ihan pakko luopua viikkosiivouksista. Imuroin, kun näyttää siltä, että pitäis... Vessan koitan pestä 1krt/vko. Lakanat vaihdan parin viikon välein. Yleisen järjestyksen koitan pitää ihan koko ajan, niin näyttää siistiltä, ja voin elää... Mulla häiritsee hirveesti kaikki roinakasat. Hommat ei tunnu älyttömän raskailta, kun tekee kaikki pikku hommatkin sitä mukaa, kun eteen tulee. Esim. astioita ei kestä kerryttää altaaseen vaan sitä mukaa, kun niitä tulee, niin ne laitan koneeseen. Käsitiskitkin tiskaan joka ilta. Kaupassakäynnit pyrin hoitamaan, kun mies on kotona. Siis suuremmat ostokset. Tai siis, että ostan n. kerran viikossa viikon ruoat ja sitten, jos tarvii, niin tytön kanssa vaunulenkkeillessä käymme hakemassa pikku kaupasta täydennystä. Toimii loistavasti ja mun mielestä on kiva päästä kauppaan yksin. Ruoanlaitto... Se on vähän vaihtelevaa, joskus saatan tehdä tytön päikkäriaikaan, joskus tytön hereillä ollessa. Täytyy myöntää, että mitään ihmeellisen hienoja ruokia meillä ei ole nyt puoleen vuoteen tehty! Joskus on myös kiva, jos ehtii syödä itse rauhassa, kun tyttö nukkuu. Saattaa vaikuttaa siltä, että en ehdi muuta kuin kokata ja siivota, mutta yllättäen ehdimme paljon leikkiäkin neidin kanssa lattialla. Myös lauleskelen vauvalle ja luemme kirjoja. Niin joo, ja pyykit tulee viikattua neidin kanssa lattialla. Meillä ei silitetä vaatteista kuin ne "pakolliset".

Niin ja edellisen kirjoittajan ajatuksiin viitaten, juuri tuon takia meillä luovuttiin iltaraksahommista, koska vauva on NIIIIIIN vähän aikaa pieni ja joskus myöhemmin voi kaduttaa, kun ei ole viettänyt niitä vähäisiäkin hetkiä vauvan kanssa.

Hyvää viikonloppua! Kyllä ne talot sieltä valmistuu, nou panik!!!

Rosa

 

Mun oli pakko tehdä tehtävälista ja suunnitella mitä milloinkin teen, jotta voisin olla stressaamatta siivouksesta. Eli kun olen töissä, vapaat ovat keskiviikko, lauantai ja sunnuntai. Meillä siis imuroidaan ja siivotaan aina keskiviikko ja lauantai ja vain aamupäivät. Poika nukkuu vielä aamupäikkärit noin 9.30-11.00 ja tämän ajan sitten siivoan. Mies hoitaa keittiön siivouksen joka aamu (sillä on joku ihme pakkomielle laittaa tiskikone aamuisin ), joten sitä mun ei tarvii tehdä. Työpäivät mä sitten keskityn pikkumieheen aina töiden jälkeen ilman stressiä mistään kotihommista (paitsi ruuanlaitto,minkä teen vasta kun vauva nukkuu). Omaa aikaa on aina kun poika menee nukkumaan viimeistään klo:20.00, eli silloin vasta syödään ja tehdään omia hommia. Niin ja vapaapäivinä pääsen sitten salille (en käy työpäivinä) kun otan pojan mukaan lapsiparkkiin.
Kyllä tuntuu, että nyt elämä on aika sidottua, koska on yksin vastuussa kaikesta. Mutta onneksi poika on jo yksivuotias ja sen myötä helpompaa ja vapaampaa kuin ihan pienen vauvan kanssa. Mutta elämän aikatauluttaminen on henkisesti rankkaa. Siinä ei paljon ole aikaa käydä kavereilla tai lähteä viikonloppuisin yhtään mihinkään. On jo muutenkin huono omatunto, kun työ vie ison osan ajasta ja kun päästään kotiin, sitä perheaikaa ei juurikaan ole. Sen takia en työpäiville ota mitään harrastuksia tai muuta puuhaa kuin vain lapsen kanssa yhdessäoloa. Onneksi on kolme vapaapäivää viikossa .
Ensi viikolla meillä alkaa sitten rungon pystytys, eli tooooosi alussa ollaan. Tulee vielä pitkä vuosi, mutta onneksi tää on vain väliaikaista ja syksyllä on perheen kesken tehtävä viikon lomareissu aurinkoon tiedossa

OM,

 

Moi!

Meidän proggis alkoi jo..hmm.. syksyllä 2006. Eli onhan tässä jo tovi "yksineloa" vietetty, ensin kahden koiran kanssa ja nyt sitten kolmistaan koiran ja vauvan kanssa.

Mä aluks stressasin kotihommista ihan hirveesti, mut nyt en enää jaksa. Vieläkin ärsyttää ihan sikana lattialla pyörivät rojut, tiskivuoret (meillä ei oo tiskikonetta) jne. Mut imuroin sit kun rahisee liikaa varpaissa ja tiskaan, kun ei mini-tiskipöydälle enää mahdu lisää tiskattavaa. Koira kun on talossa, niin se tuo hiekkaa yms sisälle ihan järjettömiä määriä.. :/ Ehkä imurointitahti sitten muuttuu, kun poika lähtee liikkeelle.. Ja tuo koiran lenkittäminen rytmittää myös pojan päikkäreitä, eli nukkuu sen kolme lenkkiä sit vaunuissa ja joskus (niinkuin esim nyt) simahtaa vielä "jatkoille" syliin. Poika viihtyy aika vaihtelevasti yksin. Välillä saan tehtyä kotihommia, välillä taas kitisee heti jos ei ole naama vieressä.

Omaa aikaa mulla on lähinnä klo22 jälkeen, kun on poika viimeistään yöunilla. Mä en jotenkin osaa mennä heti nukkumaan, vaikka väsyttäis, vaan on pakko saada hengähtää väh. tunti sohvalla ennen nukkumaan menoa. No, nyt kesäaikaan tulee helposti valvottua puoleen yöhön, joka sitten kostautuu aamulla, kun poika seiskan aikaan alkaa rupatella ja huhuilla pinniksessä. Ja mies, jos ei ole lomalla, on 2 arki-iltaa kotona, niin mä pääsen jumppaan tai käydään kaupassa tms. Miehen lomat tosiaan täälläkin vetää ihan piippuun, kun mies on raksalla sen 12-15h päivässä..

Ja joo.. Mä kans poden huonoa omatuntoa raksalla ollessani. Tai just sitä, kun näen että olis miljoona hommaa tehtävänä, mutta jos poika ei nuku, niin en voi oikein muuta kuin kanniskella poikaa kainalossa. Anoppi käy silloin tälllöin raksalla, mutta ei oikein ole "vauvaihminen", edes oman lapsenlapsensa kanssa, joten mielummin maalailee seiniä kuin viihdyttäisi vauvaa ja päästäisi mut hommiin. Nytkin hellepäivinä makoiltiin pojan kanssa nurtsilla viltillä ja katseltiin kun isi hikoili autotallin kimpussa. Välillä kun kävin auttamassa paneeleiden kanssa, niin alkoi välitön kitinä vaikka viltiltä oli hyvä näköyhteys äitiin.. :/ Eli ei auttanut muu, kuin notkua siinä vauvan vieressä vaikka mieskin olisi kaivannut apukäsiä.

Mutta nyt lopetan romaanini tähän..

N

 

Huoh.. Onpa ollut raskas päivä! Pojan kanssa urakoitiin koko alakerran laatat ja haettiinpa vielä testipurkkeja maaliakin. Mies on onneks (hih!) antanut vapaat kädet sisustuksen suhteen, niin voin yksin käydä valkkaamassa materiaaleja. Tietty oon hyväksyttänyt ensin ideoita ja värisävyjä kotona, mut varsinaiset valinnat oon saanut tehdä itse. No, eipä mioehellä kulu aikaa laatta/maali/tapettikaupoilla. Hakee vaan tavarat ilmoitetusta osoitteesta.. Musta tuntuu jo, et paikallisen K-Raudan kahviot tytöt tunnistaa meidät, kun ollaan pojan kanssa evästauolla harva se päivä..

 

Helou

Mekin oltiin tänään tytön kanssa pitkästä aikaa raksalla. varmaan joku reilu 3 tuntia mei siellä palloiltiin. Sain peräti vaatehuoneen seinät pohjamaalattua, kun tyttö nukku. Heh, tosi hienosti. Noh, parempi kuin ei mitään ja toisaalta oli kyllä ihan mukava käydä siellä kattelemassa. Tosiaan, kun on tuota aikaakin vierähränyt viime käynnistä.

Se on vaan jotenkin niin ihmeellistä, koko ajan oli semmonen olo, että ei musta oo mihinkään, kun tosiaan ton verran sain aikaan. No, ei varmaan kellään muulla ollut mitään "tunnetta" tai "oloa" mun tekemisistä, mutta itelle vaan iskee se stressi, kun ei pysty...

Voi, kun minäkin pystyisin olla stressaamatta kotihommista. En vaan pysty kattoon kauheita roinakasoja ym. Pölykoirat niinkin menee. Mulle siis on ok, kunhan on paikat järjetyskessä.

Meillä neiti menee yöunille jo n. klo 19. Sen jälkeen yleensä teen vielä jotain kotihommia, käyn elleissä ym netissä, saunotaan miehen kanssa jne. Se on kyllä mukava, kun on hetki aikaa hengähtää ennen nukkumaanmenoa. Neiti heräilee n. klo 6.30. Nyt mennään jo koko yö heräämättä. Kun puuro tuli kehiin (ja äiti tajus antaa sitä tarpeeksi!), niin yöt alkoi mennä näin loistavasti!

Mutta, palaamisiin ja kertoilkaahan kuulumisia!

Rosa

 

Rosa: vitsit miten hienoja yöunia teillä nukutaan! meillä esikoinenkin, 2v, heräilee vielä keskimäärin 2-3krt/yö ja oli ihan mahdoton kukkuja tuossa puolen vuoden iässä. Toinen toivottavasti ei aloita tuota kukkumisrumbaa...
Mulle raksalle avuksi meneminen on aika mahdotonta, kun on kaksi vahdittavaa, ja esikoinen on vieläpä todella vilkas, esim. maistelee vielä kaikenlaista. Kotonakin saa itsensä kyllä hyvin väsytettyä. VAikka esikoinen ois mummolassa (harvinaista herkkua, kun mummot asuvat toisella paikkakunnalla), ei vauvan kanssa välttämättä pystyisi mitään tekemään, kun nukkuu 30-40min pätkiä enimmäkseen, ehkä yhdet pitemmätkin unet. Ehkä sitten jossain vaiheessa, kun kiinteät jo vauvalle maittavat, saa molemmat lapset hoitoon ja itse pääsis edes hitusen jotain tekemään.

 

Meillä kans, luojan kiitos, nukutaan yöt hyvin. Heräämättä klo21-22 -> klo7-8.. Joskus kun äippä on väsynyt, niin mennän seiskan syönnin jälkeen taks nukkumaan ja monesti ollaan herätty vasta puol ykstoista. En mä muuten yksin päiviä jaksais, jos ei sais edes öisin kunnolla nukuttua. Mies kun meillä nukkuu kuin tukki, eli ei kyllä taatusti herää pojan kitinöihin/itkuun, jos yöllä heräisi..

 

heippa!

Meillä on tosiaan vasta alkuvaiheessa tuo raksaprojekti. Mutta kun aloitus oli suunniteltu viime syksyyn (ja nyt vasta alkoi) oon miettinyt kaikki sisustusmateriaalit valmiiksi. Nyt kun työt ovat taas mukana kuvioissa ei vain yksikertaisesti olis aikaa miettiä enää mitään muuta. VIelä tosin on mietinnän paikka siinä, tuleeko kaakelitakka vai muurattu, liukuovien ovet (montako peiliovea), sisäovien kuviot... Joten kyllä tässä vielä joutuu "uhrautumaa" raksaliikkeisiin . Ei vaan, ihan kivaa se on! Meillä mä en tee nyt raksalla yhtään mitään, koska oma työ vie niin paljon aikaa enkä sitten raaski olla pojan luota enää pois. Joten koko rakentaminen on miehen harteilla. Tosin hän tekee sitä työkseen ja voi tehdä milloin huvittaa. Saa nähdä kun homma alkaa toden teolla etenemään, tuleeko tunnon tuskia siitä, että en ole siellä raksalla. Tosin samalla tontilla asutaan nyt, joten voin olla koko ajan läsnä, jos jotain tarvitaan.
Mutta ihan hyvä ajankohta on rakentaa nyt. Toivottavasti talo on valmis ennen pahimpia uhmakohtauksia, jolloin varmasti tarvitaan molempien kärsivällisyyttä.
Meillä nukutaan ja on nukuttu aina tosi hyvin. Ihan vauvasta asti on ollut säännöllinen nukkumisrytmi ja nyt siis yks vuotiaana vedellään koko öitä klo: 19.30- 6.30 (paitsi työaamuina joutuu pojan herättää jo viiden jälkeen). Voi kun olis voinut olla pidempään kotona .

 

heh, meillä on uhmaikäinen, joka herää vielä keskimäärin 2-3x/yö, ja 4kk vauva, joka herää keskimäärin saman verran syömään, tosin esikoinenkin nukkui näin hyvin vielä 4kk iässä, 6-9kk heräsi 5-15x/yö. Sitä odotellessa... No, toivottavasti tämä toinen ois helpompi tapaus. Mutta kai tästä jotenkin selviää silti. Rakennus on vielä aika alkuvaiheessa, joten pitkiä iltoja lasten kanssa odotettavissa... Meillä on suurin osa sisustusmateriaalivalinnoistakin vielä tekemättä, ollaan vaan suuntaviivoja mietitty valmiiksi. Kunhan sais tuon rungon pystyyn ja vesikaton syksyksi!

 

Ihanaa kun helteet on ohi! Meidän poikakin malttaa taas nukkua kunnon päikkäreitä. Sain testailtua maaleja, kun poika nukkui 3h päikkärit. Sainpa pitkästä aikaa jotain aikaiseksi.. Mutta siitä sitten pulmaan, mikä ei vauvanhoitoon liity niinkään.. Eli miten ihmeessä löytää hyvät maalisävyt seiniin, siis lähinnä yleistilat (et, khh, keittiö) minne ei niin räväköitä sävyjä viitsis laittaa, kun on hankalampaa uusia kun kyllästyy? Ne maalit kun ei seinässä näytä yhtään siltä mitä niissä värilastuissa! arrgghh..

 

meillä on varsinaiset sisustusmatskuvalinnat vielä tekemättä, mutta suuntaviivoja ollaan mietitty, eli värimaailmat eri huoneisiin tiedetään (esim. laatat) ja pintamateriaalivalinnat, samoin se, että tapetteja ei tule ja maalatut seinätkin ovat pääosin valkoisia. Lastenhuoneet ovat vielä kyllä vähän mietinnässä...ois kiva, että niissä olisi vähän väriä.