Rankkaa taas vaihteeksi

Miten nää mielialat voikin vaihdella näin rajusti? just oon ollu raivareissa tolle äijälle ja totean että oikean ratkaisun tein kun muutan pois ( helmikuussa) ja sitten hetken kuluttua taas vollotan että miks näin pitää käydä, oon kaiketi yleisesti pettynyt ja tuntuu että oon epäonnistunut elämässä..kukapa haluaisi että oma perhe hajoaa ja että joutuu yksinhuoltajana elämään? no aina ei käy niin kuin haluaisin ja jos elämä on jatkuvaa riitaa ja huonoa mieltä eikä mies kunnioita pätkääkään niin eikö se ole parempi vaan lähteä, mä on niin kauan jo antanut vielä yhden mahdollisuuden että ukko on varmaan jo ajatellut että ei se tosta kuitenkaan lähde, no nyt lähden ja on vaikeeta! :'( Kuitenkin toivon että me palattais yhteen, mutta nyt ei auta muu kuin olla vahva ja viedä elämää eteenpäin, kävi sitten miten tahansa, eikö vaan? Mutta mä olen niin loppu..

 

:hug: . Kokemuksen rintaäänellä voin kuitenkin todeta, että parempi kärsiä ne itkut kerralla kuin elää jatkuvassa paineessa kun parisuhde ei toimi. Jos kaipaat juttukumppania niin heitä yksityisviestiä. Voimia :heart:

 

Jos teillä on ollu jatkuvasti riitaa niin voisko se johtua kenties masennuksesta??Yleensä jos ihminen on alavireinen ja masentunut niin hän purkaa pahaa oloaan puolisoonsa ja näin riita on valmis :/ Mä kannatan, että keskustelisitte vielä miehesi kanssa ja yrittäisitte sopia asianne ja yrittäisitte jatkaa vielä yhdessä. Ei se yh-arki ole mikään autuus. En ole yhtään kateellinen yksinhuoltajille. onneksi minä ja mieheni ollaan saatu selvitettyä erimielisyytemme ja nykyään riidellään paljon vähemmän. Onneksi en aikanaan lähtenyt =)

 

minä olen nyt elänyt kuukauden yh:na ja yhtään en kadu päätöstäni. onhan se aluksi aika rankkaa mut tulen ex-miehen kanssa paremmin toimeen kun koskaan aikaisemmin. voimia sinulle kyllä se jossakin vaiheessa helpoittaa vaikka nyt ei ehkä sille tunnu.

 

mä olen ollu yh:na nyt aika tarkalleen vuoden,ensin lapsia oli kolme ja nyt vain yksi kun pojat muuttivat kesän lopulla takaisin isälleen.Nyt minulla on koko lapsilauma joka toinen vkonloppu ja "vapaata" joka 2. vkonloppu.Tiedän kokemuksesta minäkin että arki yksin lasten kanssa on rankkaa mutta ajan myötä siihenkin tottuu.Nyt tuntuu kun suurimman osan ajasta minulla vain yksi lapsi luonani että on rankempaa olla vain yhen kun kolmen kanssa.Yhessä ollessaan lapset leikkivät keskenään,uksin ollessaan tyttö roikkuu suurimman osan ajasta mun lahkeessa kun tahtoo leikkikaverin:Kotikommat tulee useimmiten tehtyä illalla tai yöllä tai sitten kun on vapaata.Mutta exän ja minun eroa en kadu,nykysin myös meillä paljon paremmat välit kuin ennen.Puhutaan paljon sellasistakin asioista mistä en ees puhuis parhaimmalle ystävällenikään....

 

Minulla tämä edesä, onneksi miehen kanssa pidetään yhteyttä jokia päivä ja ero on yhteinen päätös...Toivonmukaan kaikki menee "hyvin"