raskaana ja yksin kai

Pakko päästä avautumaan tästä johonkin, vaikka tänne.. Olen aivan hukassa. Ja 7vko raskaana, ensi viikoksi varattuna aika raskauden keskeytykseen. Nyt vain on ruvennut tuntumaan, että kyseinen ratkaisu olisi väärä.

Tiedän, että tähän tilanteeseen lapsen saaminen olisi väärin; niin minua, isää kuin lastakin kohtaan. Olen 22 vuotias, ammattiin valmistinut, mutta vakituista työpaikkaa ei ole. Juuri eronnut pitkästä avosuhteesta, ja nyt asun toistaiseksi vanhempieni nurkissa.

Toisen osapuolen, isän, olen tavannut muutama kk sitten. Tapailtu ollaan ahkerasti. Mies otti asian hyvin vastaan kun raskaudesta kerroin. Ajoi välittömästi minua katsomaan töistä ja puhumaan asiasta. Kertoi tukevansa minua päätöksessä kuin päätöksessä, mutta myönsi että isänä oleminen ei häntä houkuta. Minä olin vielä silloin täysin samaa mieltä äitinä olemisesta, tulevaisuuden rakennelmat vielä keskeneräisinä. Niinpä päädyimme yhdessä raskauden keskeytykseen.

Mies tuntuu kunnolliselta. Oma perhe on hänelle tärkeä. Hän ei örvellä viikonloppuja kaljottelemassa, ei juo alkoholia lainkaan. Työ on hänelle tärkeää, ja haaveilee omasta yrityksestä. Hän on hienosti tukenut minua koko ajan, kuunnellut ja kertonut omia ajatuksiaan. Mies ei ole minua painostanut raskauden keskeytykseen, mutta tiedän, että hän ei lasta haluaisi. Mikäli päätän kieltäytyä keskeytyksestä, hän on selkeästi ilmaissut haluavansa olla osana lapsen elämää, vaikka varma ei olekkaan pystyisimmekö yhdessä lasta perheenä kasvattamaan.

En todellakaan tiedä mitä tässä nyt teen. Pelottaa, että kadun päätöstäni keskeytyksestä. Varsinkin kun jo nyt sitä etukäteen kadun. Mutta kuinka pärjäisin lapsen kanssa mahdollisesti yksin? En kuitenkaan tunne miestä vielä kovin hyvin, ja yksin odottaminen pelottaa.

 

Pärjäät kyllä lapsen kanssa kaksistaan. Samat pelot ne on kaikilla muillakin raskaanaolevilla naisilla, iästä riippumatta. Ennen kuin menet keskeytykseen soita vaikka mielenterveysseuran puhelimeen tms. ja juttele asiasta ULKOPUOLISEN kanssa. Tai vaikka terveyskeskuksen psykologin kanssa. Mutta juttele jonkun kanssa. Tämä on liian tärkeä päätös tehtäväksi, jos vähänkin epäröit.

 

Punnitse tarkkaa, voimia päätöksen tekoon. Olisi hyvä juuri, jos pystyisit puhumaan jonkun muunkin kanssa esim. ystävän, äidin tai juuri jonkun ulkopuolisen.

 

Pelko ja huoli pois! Raskaana olen minäkin ja yksin.Kaksi lasta oon jo yksin vienyt elämäs aikuisuuteen,kolmas on teini ja neljäs rv38+0. Lapsi annetaan lahjaksi,ei taakaksi.Tehtyä ei saa tekemättömäksi,laspsen tekoa saatat katua vaikeina päivinä,aborttia lopun ikääsi.

 

mitään muuta et tule katumaan, kuin keskeytystä. Pärjäät kyllä lapsen kanssa kaksinkin, jos sellainen tilanne tulee eteen. Itse pidin lapsen, kahden kuukauden seurustelun jälkeen, ja hetkeäkään en ole katunut, nyt mulla maailman ihanin 3 vee.

 

Ei kannata juurikaan antaa miehelle painoarvoa harkitessa asiaa. Miehiä tulee ja menee; parisuhteesta ei voi koskaan olla varma milloin se päättyy. Lapsia pystyy kasvattamaan aivan hyvin yksinkin. Itsekin ottaisin heti lapsen jos se olisi mahdollista ilman, että mukana tulisi naista.

 

Kyllä pärjäät lapsen kanssa. Keskeytystä tulisit katumaan ja miettisit sitä joka päivä ja vuosi kuinka vanha lapsi nyt olisi ym.. Mä oon 19vuotias, rv 19+5 ja yksin myöskin. Ei ole työpaikkaa. Lapsen isä yritti pakottaa mua aborttiin omien vanhempiensa kanssa, mutta sitten kun en suostunut niin hän lähti. Mulle hän puhu koko aika miten on jo kiintynyt lapseen eikä haluais aborttia, mutta heti kun sen vanhemmat sano, että abortti on ainut vaihtoehto niin senkin mieli muuttu heti.. Kaks vuotta oltiin seurusteltu. Hän on nyt sitten ollu mukana miten pystyy ja on tulossa seuraavaan ultraankin. Kauheesti hänellä halua olis olla mukana, mutta vanhemmat estää, ei saada edes puhua puhelimessa ja hänen pitäis vaihtaa puhelinnumerosta alkaen kaikki ja kadota lopullisesti.. Hän haluais nyt taas seurustellakkin, mutta ei "voi" ja tää on niin sekavaa että haluan ensin, että lapsi syntyy ja sitten katsoa uudelleen miten hän meinaa olla mukana jos on. Mutta jos sulla on tukiverkostoa niin et ole yksin vaikka siltä välillä tuntuisikin. Mulla ainakin vanhemmat ja kaikki sukulaiset tukee tosi paljon ja kannustaa Niin ja yksin asun. Tärkeintä olisi mennä puhumaan jollekkin, ulkopuolinen olisi siitä hyvä että ottaa kantaa asioihin yhtälailla molemmista puolista abortista ja pitämisestä ja onhan siinä sitten se adoptiokin jos et myöhemmin haluakkaan pitää lasta. Mä kävin puhumassa neuvolan terveydenhoitajan kanssa, se helpotti paljon ja sain kuulla kaikista mahdollisista vaihtoehdoista sen oikean puolen.

 

Kiitokset kaikille vastaajille! Tilanne on todella tukala, mutta saitte minut tosissani miettimään vaihtoehtoa lapsen pitämisestä. Tottahan se on, että ei helppoa raskautta kai ole olemassakaan ja jokaisessa odotuksessa on ne omat haasteensa. En usko olevani tarpeeksi vahva elämään sen syyllisyyden tunnon kanssa, jonka raskaudenkeskeytys minussa todennäköisesti saisi aikaan.

Tänään nään miestä, ja kerron tuntemuksistani. Toivottavasti asia jotenkin selkenee, ja pääsemme yksimielisyyteen asiasta.

Kiitos erityisesti sinulle napu kun jaoit oman kokemuksesi! Sait minut ymmärtämään, että kyllä sitä yksinkin pärjää jos tilanne on mikä on. Ja aina on apua saatavissa. Voimia sinulle, ja toivottavasti tilanne selkenee miehen ja hänen vanhempiensa suhteen.