Raskaana olo ja opiskelu

Hei!

Laitanpa viestini tännekin, kun tuntui hukkuvan tuonne Mitäs nyt? -palstalle.

Mietin tässä valmistumista ja raskaaksi tuloa. Tarkoitus olisi alkaa yrittämään lasta joulukuussa tai viimeistään huhtikuussa. Aloitin nyt tekemään gradua ja aion saada sen valmiiksi toukokuussa tai viimeistään kesäkuun aikana ja valmistua.

Mitenköhän sitä jaksaa opiskella raskaana ollessaan? Millaisia kokemuksia teillä on? Uskaltaisiko jo aloittaa joulukuussa vauvan yrittämistä? Kun eihän se välttämättä heti edes tärppää, niin olen tuuminut, että parempi aloittaa "liian aikaisin"...

Onhan se varmaan tosi yksilöllistä, miten hyvin tai huonosti raskausaikana voi, ja lopullisesti se selviää vain kokeilemalla. Mutta silti olisi kiva kuulla teidän kokemuksia...

 

Hei,

Mulla meni ainaki ihan hyvin opiskelu raskausaikana Ei ollut pahoinvointi mitenkään kovin pahaa ja muitakaan vaivoja ei pahemmin ollut niin hyvin sit jaksoi. Helpompaa se opiskelu oli kuin työnteko (olin alkuraskaudessa vielä kesätöissä). Nyt on sitten opiskelut tauolla, mutta tarkotus on jatkaa vuoden päästä. Onnea vaan yritykseen

 

Heippa,

Itse aloitin opinnot ammattikorkeakoulussa ja alettiin tarkoituksella yrittämään toista lasta. Sopivasti raskauduin niin, että sain ensimmäisen vuoden suoritettua, laskettu aika oli kesäkuussa, tulin raskaaksi eka yrittämällä. Nyt sitten pidän välivuoden ja jatkan opintoja kun vauva on reilu yhden vuoden ikäinen. Hyvin meni opiskeluaika raskaana, vaikka väsymys olikin aika kova iltaisin ja raskauspahoinvointiakin oli jonkun verran. Minunkin mielestäni töiden teko oli vaikeampaa kuin opiskelu raskaana ollessa, toki riippuu hieman työn luonteesta

 

Vointi ja jaksaminen raskauden aikana on tosiaan hyvin yksilöllistä. Itse opiskelin ja olin osa-aikatöissä (25 h/vk) raskauden ensimmäiset 5 kuukautta. Sain siinä tehyä kandin ja muutamia kursseja, yhteensä taisi tulla vähän päälle 30 op.

Vaikeinta aikaa olivat 2. ja 3. kuukausi, kun väsymys oli niin kovaa, että kaikki vapaa-aika meni nukkumiseen. Yleensä tuo raskauden ensimmäinen kolmasosa on naisilla se väsyttävin, mutta suurin osa pystyy jatkamaan normaalia elämää. Sitten vain pitää nukkua, kun nukuttaa. Saatoin itse nukkua 12-15 tuntia vuorokaudessa. Kofeiiniakin saa käyttää, mutta ei isoissa määrin.

Olen samaa mieltä siitä, että voi olla hyvä aloittaa yrittäminen "liian aikaisin", jos ei heti tärppääkään. Niin mekin teimme, ja kolmannella yrittämällä tärppäsi. Jos raskaus olisi alkanut aiemmin, olisi ollut helpompaa siinä mielessä, että ei olisi tarvinnut välttämättä miettiä kesätöitä, kun olisi päässyt äitiyslomalle aikaisemmin.

 

Koulua käydään samalla, itse olen nyt puolessa välissä. Alussa se oli vaikeaa kun väsytti koko aijan, mutta nyt alkaa helpottaa! ja yritän koulua käydä niin pitkälle kuin vain pystyn!

 

Itselläni oli tarkoitus aloittaa koulu nyt syksyllä. Toisen lapsen yrittäminen alkoi nyt hoitojen avulla. En päässyt kouluun enkä nyt ilmeisesti päästä edes alkion siirtoon. Itse koin raskautumisen koulun ohella "helpoksi" verrattuna työn tekoon jossa olin esikoista odottaessa ensimmäiset kolme kuukautta. Sitä ennen ku oli vielä IVF rumba päällä nii kyllä tuo koulu kuulostaa huomattavasti paremmalta raskauden aikana. Tsemppiä yritykseen!

 

yksilöllisesti sitä voidaan raskaana ollessa. Itselläni pahin on tämä viimeisten viikkojen väsymys. Se tulee aina yllätyksenä kuinka hirveätä se on. Meinaa nukahtaa pystyyn. Itselläni nyt rv37+5 ja opiskelen edelleen. Onneksi koululle tarvitsee ajaa n. 2-3 krt viikossa. Opiskelen nyt ammatillisessa oppilaitoksessa eli ei tarvitse aivoja juuri käyttää. Lisäksi opiskelen ensi kevään pääsykokeeseen ja yokokeisiin. Niihin lukeminen ehkä on se työlläin asia. Niihin lukeminen hiukan puissa. Luen sen verran, mitä jaksan. Kun raskaus loppuu, sitten taas täysillä eteenpäin. Olen kaikkien lapsieni raskausaikoina jotakin opiskellut, mutta suurimman osan kotoa käsin.
Jos alussa voi pahoin kovastikin, voi lukeminen olla raskasta. Silloin yrittää vaan selvitä päivistä eteenpäin. Opiskelun esteenä voi olla alku ja aivan loppuraskaus. Mutta jos ensimmäistä vasta suunnittelet, sinulla ei pyöri lapsia jaloissa. Silloin loppuraskauden väsymykseen auttaa nukkuminen ja sen mukaisesti suunnittelet opiskelusi.
tsemppiä!

 

Se on tosiaan hirveän yksilöllistä. Minä ajattelin ennen raskautta, että minähän käyn töissä vaikka olis mikä ja kerron raskaudesta töissä vasta, kun se alkaa näkyä. Olipa sitten pakko kertoa raskaudesta jo samalla viikolla, kun itsekin asian huomasin. Oli nimittäin niin huono olo, että piti jäädä pitkälle sairaslomalle. Olenkin huomannut, etten ole pystynyt mitenkään hallitsemaan raskauttani. Piti sitten vaan asennoitua niin, että kotona ollaan ja yökitään, asialle kun ei voinut muutakaan. Täytyy sanoa, että onneksi siinä vaiheessa elämää ei ollut mitään ekstraa, jonka tekemättä jättäminen olisi tuottanut syyllisyyttä.

Tee mitä teet, mutta jos päätät odottaa, niin voit ainakin luopua pillereistä ja käyttää kumia. Näin ollen estrogeeni poistuu elimistöstäsi ja ainakaan se ei hidasta raskaaksi tuloa. Vaikka asiantuntijat väittävätkin, ettei estrogeeniä sisältävät ehkäisymenetelmät hidasta tai estä raskaaksi tuloa. Veikkaisin kuitenkin, että jollain tapaa se puhdistaa elimistöä. Joillakin tällaisilla tavoilla voit ainakin muuten valmistautua tulevaan. Ei se tosiaan välttämättä heti tärppää. Ystäväni sanoi minulle monta vuotta sitten, että lapsia ei hankita, vaan niitä saadaan. Tässä tapauksessa se on hyvin totta.

 

Itse kun kirjoitin gradun (olin melkein jo loppusuoralla) niin olin jo raskaana 3kk kun valmistuin niin maha jo pullotti heh.
Mut hyvin on jaksanut, ehkä hieman väsytti mutta tosi hyvin ja hymyille todistusta vastaanotin ei ole mahdottomuus!