Mitään pahaa ei siis ole tapahtunut, mutta tämä pimeys, pakkanen ym. vaatii veronsa. En jaksaisi katsella miestä. Jotenkin suuntaan tämän mitä-se-sitten-onkaan, mieheen. Miehen syyksi. Tai mies saa siitä kärsiä.
Kaikille kai tulee hetkiä tai kausia, jolloin ei vaan voi sietää toista eikä jaksa toista? Tätä on jatkunut koko tammikuun. Ja jatkuu edelleen. Mies on niin paljon yrittänyt olla mieliksi ja tehnyt kivoja juttuja. Mua ei vaan kiinnosta huomata niitä. Joo ihan kiva että toit mulle korvapuustin kahvin kanssa syötäväksi (korvapuusti on hirmu hyvää! Ja kahvin kanssa pitää olla pulla!) Mut mee ny pois siitä tieltä, en jaksa katsella.
Jotenkin ihan tarkoituksella pyrin etäälle. En siedä kosketusta enkä halua katsoa silmiin.
Mutta kai sitä pitää mennä ensin vähän kauemmas, jotta voisi palata lähelle?
Kaikille kai tulee hetkiä tai kausia, jolloin ei vaan voi sietää toista eikä jaksa toista? Tätä on jatkunut koko tammikuun. Ja jatkuu edelleen. Mies on niin paljon yrittänyt olla mieliksi ja tehnyt kivoja juttuja. Mua ei vaan kiinnosta huomata niitä. Joo ihan kiva että toit mulle korvapuustin kahvin kanssa syötäväksi (korvapuusti on hirmu hyvää! Ja kahvin kanssa pitää olla pulla!) Mut mee ny pois siitä tieltä, en jaksa katsella.
Jotenkin ihan tarkoituksella pyrin etäälle. En siedä kosketusta enkä halua katsoa silmiin.
Mutta kai sitä pitää mennä ensin vähän kauemmas, jotta voisi palata lähelle?