Raskauden aikainen alakulo?

Heissan! löytyisikö täältä vertaistukea raskauden aikaiseen alakuloon, masennukseen, ahdistukseen, mielialan vaihteluihin..? Ihan mihin vain jos raskaus ei olekaan vain sitä positiivista onnen aikaa? Harvemmin näistä negatiivisista tunteista uskaltaa ja kehtaa puhua ääneen ja siksi vertaistuen löytyminen joka olisi varmasti hyvin tärkeää voi olla vaikeaa...

 

Heippa. Täältä löytyy ainakin. Meillä mennään raskausviikolla 21+5, vauva on toivottu. JoS kaikki menee hyvin saamme todennäköisesti toisen prinsessan. Alkuraskaudesta sairastuin pahaan masennukseen, koko marraskuu 2015 meni sumussa ja ahdistuksessa. Mikään ei kiinnostanut, mikään ei tuottanut mielihyvää... Onneksi itse olen valmiiksi asiakkaana psyk.polilla, adhd:n takia. Jossa lääkitystäni tarkkaillaan, sieltä sain apua heti. Perinteisiin masennuslääkkeisiin ei ruvettu siis ssri, koska meillä suvussa autismia ja adhdta. Syön Ketipinoria iltaisin, tämä turvallinen lääke raskaana. Kun vauva syntyy en voi syödä koska väsyttävät kovasti. Vieläkin taistelen jatkuvasti mieleni kanssa ja suorittajana minun on hyvin vaikea hyväksyä sitä että en voi nyt tehdä asioita niin kuin ennen. Ennen raskautta urheilin paljon, olin töissä, koulussa, hoidin tyttären ja koiran sekä kaksi kissaa. Yht äkkiä olinkin vuoteen oma ja lopulta sairauslomalla. Opiskelut sain onneksi loppuun ja valmistuin lähihoitajaksi. Masennus on vakava asia ja se todella voi viedä ihmisen kovin syvälle. Kannattaa tutkiskella itseään ja oppia tuntemaan milloin tarvitsee olla huolissaan. Itseään ei saa syyttää ja kaikkia ajatukset siitä mitä muut ajattelee on syytä unohtaa heti. Tärkeintä on saada itsensä kuntoon. Siinä minun kokemuksiani raskausajan masennuksesta.

 

Oletko keskustellut asiasta neuvolassa? Olisi varmasti hyvä saada apua ennen vauvan syntymää. Aina ei ole tietysti helppo puhua, varsinkin kun on väsynyt ja voimaton, ei ole kaikista helpointa hake apua itse. Älä kumminkaan ruoski itseäsi sillä että olet masentunut ja ahdistunut. Anna itsellesi lupa olla saamaton ja alakuloinen.... jos syytä itseäsi asiasta pahenna vaan oloasi. Itse olen myös liian väsynyt näkemään sen kummemmin ihmisiä tai saati tutustumaan uusiin. Tyttärelleni yritän aina päiviin keksiä tekemistä. Olen vaan yrittänyt hyväksyä itseni nyt tällaisena....vaikka helppoa siitä ei tee sekään että ihoni kukkii ja jalkani on nyt niin kipeä että en pysty edes lenkkeilemään niin kuin haluisin. Onko puolisosi tietoinen tilanteestasi?

 

Heip! täältä löytyy yksi alakuloinen... nyt mennään viikolla 24 ja tuntuu, että ei tää vaan helpota. saattaa tulla joku päivä, että on tosi hyvä ja iloinen mieli, mut seuraavana päivänä fiilis laskee ihan maanrakoon

tuntuu, että huolia ja murheita on vaikka muille asti. neuvolassa asia on otettu esille kun "jäin kiinni" siitä voimavara-/masennustestistä. olen ollut sairauslomallakin, mutta tuntui siltä, ettei se mitään auta, töissä saa sentään edes hetkeksi ajatuksia muualle. ensimmäisen synnytyksen johdosta on synnytyspelko, jota pelkopolin kautta hoidetaan (tuloksetta). tämän lisäksi käyn vielä psyk.polilla juttelemassa, mutta en koe siitäkään olevan mitään apua..

valitettavasti mulla ei ole mitään neuvoja antaa, mutta laita vaikka yksityisviestiä! jaksamista myös muille samassa suossa rämpiville <3