Raskaudesta kertominen omille vanhemmille pelottaa....

Tilanne on tämä:
Odotan avomieheni kanssa esikoistamme (ihan alkutaipaleella vasta) ja nyt kovasti mietityttää kuinka asiasta kertoa mun vanhemmille... Äitini meinaan ei voi sietää vävyään millään tavalla Äitini mielestä haaskaan vaan aikaani mieheni kanssa ja mulle varmasti löytyisi parempaakin seuraa! Äidillä on tapana lähettää mulle teksiviestejä jossa ilmaisee inhonsa varsin selvästi, viimeisin viesti kuului suurinpiirtein näin: kuinka kauan sä aiot sitä idioottia elättää kun se ei osaa edes autoa parkkeera oikein!!! (olin just kironnut saatua parkkisakkoa) Varmasti sulle löytyy parempaakin seuraa kun tuollainen idiootti. Rakkain terveisin äippä.

Kaikki tämä vain sen takia että mieheni on tällä hetkellä pitkäaikaistyötön :/ Äitini mielestä mies on vaan niin laiska ettei halua mennä töihin ja elelee mielummin mun kustannuksella.

Pelottaa jo valmiiksi äidin reaktio kun kuulee että oon raskaana, en usko että saan kuulla kovinkaan kummoisia onnitteluja saatika sitten että äitini olisi onnellinen mun puolesta. Voin vaan kuvitella sitä huudon ja vittuilun määrää siitä että pitääkö mun kakaroita tehdä tuollaisen luuserin kanssa ja että äitini ei takuulla osallistu mitenkään vauvan kustannuksiin tms.
En kyllä ajatellutkaan vauvan tavaroita tms äidilläni maksattaa enkä todellakaan aio edes mitään äidiltäni vastaanottaa koska tiedän että saan mahdollisista tavaroista kuulla loppuikäni ja olla kiitollisuudenvelassa äidilleni ikuisesti. Äitini kun ei osaa mitään antaa tai tehdä toisten eteen pyynteettömästi
Pahinta on että äitini vetää herneet nenään siitäkin jos kieltäytyy häneltä mitään ottamasta. Siitä tulee sitten sota etteikö hänen ostamat tavarat muka kelpaa jne. Ei kelpaa niin kauan kun niiden varjolla voidaan sitten vittuilla että pitää lapsenlapsenkin menot maksaa kun vävypoika on niin persaukinen luuseri

Ahdistaa nyt jo :|

 

laita tekstiviesti:

"Tänään salaisuuden suuren,
kuiskaan mukaan tuulen.
On masussani pienet sormet ja varpaat.
Nyt jo varmaan arvaat.
On ilomme suuri ja rajaton.
Vauva meille tulossa on"

Äläkä välitä negatiivisista kommenteista, pääasia on, että itse olette iloisia raskaudesta. :hug:

 

Ihana runo, kiitoksia Täytyykin ottaa talteen. Me ollaan ukon kanssa tosi onnellisia, vuoden yrittämisen jälkeen vihdoinkin tärppäs :heart:

 

Tiedän kokemuksesta, ettei kertominen ole helppoa. Minullakin oli äidin kanssa aiemmin huonommat välit, isästä puhumattakaan. Mun kohalla äiti oli aluksi hämillään vauva uutisesta, mutta todella onnellinen meidän puolesta! JA meidän välitkin on paljon paremmat :heart:
Isä ei varmaan tiedä vieläkään, kun ei ole pidetty yhteyttä vuosiin...
Kihlattuni vanhemmatkaan ei tiedä tulevasta perheen lisäyksestä!!!

 

Kiinnostaa tietää että miten kävi? Saitko kerrottua? Miten? Kuinka äitisi on suhtautunut ja miten elämänne jatkunut?

Siksi kiinnostaa, kun itse olen nyt vähän yli puolen välin raskautta ja äidilleni olen kertonut, mutta isälleni en ole vieläkään uskaltanut.. Hän on narsisti (sairauksen tietoja löytyy netistä jos haluaa katsoa) ja kertominen tosissaan pelottaa.

Ja olen siis 27 vuotias, asunut mieheni kanssa 3 vuotta onnellisesti yhdessä. Lapsi on suunniteltu ja erittäin toivottu ja miehelläni on vakituinen, hyvä työpaikka ja omakotitalo jne ja minulla korkeakouluopinnot muutamaa kurssia vajaa valmiit, joten kaikki pitäisi olla loistavasti ja lapselle hyvät elämän lähtökohdat.

Joten sellaisesta ei ole kiinni, vaan isäni OMISTA haluista. Haluaisi että matkustelisin koulun jälkeen ja ilmeisesti että perustaisin oman yritykseni ulkomailla ja minusta tulisi hirveän vaikutusvaltainen ja menisin rikkaisiin naimisiin jonkun erittäin korkeassa asemassa olevan menestyvän miehen kanssa.... Narsistit arvostavat rahaa ja valtaa. Tosin suurin syy näihin toiveisiin on isäni oma maine. Haluaisi, että voisi kehuskella kaikille minun saavutuksillani. Minun toiveitani ei ole IKINÄ kysynyt, eikä ymmärtänyt vaikka olen kertonut omista haaveistani ja siitä mikä tekee minut onnelliseksi. Hän ei tule ymmärtämään eikä hyväksymään sitä, että haluan olla äiti ja elää onnellista, tavallista perhe-elämää (sellaisella ei ole hänelle merkitystä, eikä hän koe sellaisia tavoittelun arvoisiksi, saatika sellaisiksi että ikinä kehtaisi kertoa muille oman tyttärensä päätyneen sellaisiin ratkaisuihin).
Isäni ei edes tiedä että mieheni kanssa asumme yhdessä ja että olemme kihloissa. Seurustelun alussa kerroin kyllä, mutta seurasi ihan hirveä, viikkoja kestänyt sota, joten sen jälkeen en ole miehestäni isälleni puhunut, eikä ole kyllä kysynytkään..Tulipa pitkä viesti ja varmasti uskomattomalta kuulostava sellaiselle joka ei ole itse ollut läheisissä tekemisissä narsistin kanssa. Mutta joka tapauksessa olen oikeasti ihan hukassa asian kanssa. En tiedä pitäisikö kertoa ja milloin ja miten. Ja jos salaan vielä ja asia paljastuu isälleni, hän arvaa että äitini on asian tiennyt ja enpä ihmettelisi vaikka siitä hyvästä tappaisi äitini.

Huoh

 

Ihana kuulla että muitakin on samassa "tilanteessa". Me ollaan siis puolisen vuotta yritetty ja nyt tulin raskaaksi. Kerroin äidilleni heti alussa, jotta ei kuule sitä jostain muusta kautta. Hän vain totesi että eikö sitä koulua olisi voinut käydä loppuun. Ja että eihän se vielä mitään merkitse kun kuukautiset pari päivää myöhässä. Kaksi testiä kuitenkin positiivisia (ja nyt 3 kun on jo viisi päivää yli).

No, ajattelin että kyllä se siitä. Kai jossain vaiheessa herää ja iloitsee? Ja juuri sitä ajattelin, että pääasia että itse ollaan onnellisia. :heart: VAIKKA meilläkin tuo mies työtön, mutta kovasti yrittää etsiä töitä, jotenkin vain käy aina huono säkä niiden kanssa (esim. viimeksi ehti olla 2 päivää töissä kunnes työkeikka vedettiinkin kokonaan jäihin!)