Raskaus alkoi ahdistaa!

Tein testin vasta pari päivää sitten, ja nyt alkoi ahdistaa raskaana oleminen. Välillä tuntuu että multa jää nuoruus elämättä ja kaikki kiva kokematta kun olen äiti. Muutenkin se elinikäinen vastuu hirvittää!
Toisaalta musta tuntuu myös ihanalta että saan vauvan! Se on heti tuonut valtavasti sisältöä ja merkitystä elämään! Luotan myös itseeni siinä mielessä että uskon olevani ihan hyvä äiti

Voikohan näin ristiriitaset tunteet johtua stressistä ja shokista, mitkä aiheutuu mun "suunnitellusta vahinkoraskaudesta"? Ootteko te kokenu vastaavaa?

 

Varmaan ihan normaalia! Meillä vauva oli toivottu ylläri ja aluksi oltiin kumpikin ainoastaan järkyttyneitä kun tikkuun tuli oikeasti ne kaksi viivaa!
Itseäni ei tuo "nuoruus jää elämättä" -juttu ole huolettanut missään vaiheessa! Miksei sitä nuoruutta voi elää vauvan kanssa? Vai onko se sinulle baarissa ramppaamista ym? Itse en ole ikinä ollut innostunut juomisesta joten mitkään baarireissujen välistä jätöt ei minua aikanan hetkauta suuntaan eikä toiseen! Nuoruuden voi elää hyvin vauvan kanssa, ja kuten sanoit tuo se oikeasti valtavan paljon kaikkea ihanaa tullessansa!!

Ristiriitaisia tunteita tällä meilläkin päin on liikkeellä, mutta enempi niistä on kärsinyt tuleva isukki!

 

Kiitti vastauksesta!
En mä oikeestaan baarissa ramppaamista tarkota, vaan lähinnä matkustelua ja sellasta tietynlaista vapautta. (Ehkä aika stereotyyppistä nuoruutta) Mut totta puhut, voi nuoruuden elää vauvankin kanssa ja eihän nykyään enää lasten hankkiminen tarkota sitä että äiti jää kotiin koko loppuelämäks laittaan ruokaa ja siivoomaan. En ainakaan mä Ja mä kyllä uskon että vauva tulee olemaan parasta mitä mun elämässä on tähän mennessä sattunut <3

 

Kyllä sen vauvankin kanssa varmasti pääsee reissailemaan Ehkä nyt ihan pienen kanssa
on vaikeampi lähteä/vaatii enemmän vaivaa ja järjestelyjä mutta kun käyttää rahat järkevästi
niin varmasti pääsee reissuun! En tiedä tilanteestasi muuten, mutta jos sinulla on mies tukena
niin varmasti saat aikaiseksi järjestettyä lasten hoidon välillä niin, että pääset itse vapaalle!

Meillä se on taas mies jota enemmän alkuun ahdisti, mutta nyt onkin jo ihan innoissaan lapsesta ja isäksi tulemisesta. (mies on 21-vuotias) Suunnittelee jo kaikenmaailman perheretkiä ja mitä haluaa tehdä poikansa kanssa yms

Itse oon niin vanhanaikainen ja sellanen, että musta olis just ihanaa laittaa ruokaa ja siivota :-D
oon ehkä vähän tylsä..

Mistä päin oot kotoisin?

 

Musta sellaset äidit jotka tykkää laittaa ruokaa ja siivota on just ihania! Välillä haluaisin olla itekin sellanen mut kun en vaan oo Pointti oli siis ettei se oo ollenkaan tylsää

Oon Satakunnasta. Entä sä?
Monennellako viikolla muuten oot?

 

Pirkanmaalta ja viikot on nyt jo 25+6!

Mitäs sinnepäin kuuluu? Vieläkö ahdistaa?

 

Oi, sullahan on jo pitkällä! <3
no mulle iskee aina välillä ahdistus joka kestää jonku aikaa mutta menee aina ohi. Kaikki kunnia kuitenki mun poikaystävälle joka jaksaa rauhallisesti tukee ja ymmärtää mun muutenki ailahtelevia mielialoja! Tuntuu tosi kummalliselta kun mä saatan hermostua ihan pikkuasioista! Onks sulla menny tää vaihe jo ohi? Ja mitä muuten kuuluu sinnepäin?

 

Minkä ikänen ukko sulla on?
Ei mulla ainakaan sellanen ailahteleva mieliaala oo mihinkä hävinny, oon perusluonteeltanikin jo ehkä sellanen että suutun ja lepyn nopeeta, mutta tuntuu, että se on raskauden aikana korostunut.. varmaan johtuu hormoneista 8) niistä on noin muuutenkin hyvä syyttää kaikkea (jatkuva makeannälkä, itkuisuus yms...)

Muuten täällä on ihan asiat mallillaan! Pikkuhiljaa alkanu miettiin, että mitä kaikkee sitä nyyttiä varten sit oikein pitäis hommata! Kaikkee turhaa on pyrkimyksenä välttää.. voiskin kohta tehdä listan..

 

Mä oon alkanu jo kans kattella kaikkia vauvanvaatteita, vaikka tää raskaus onki vasta alussa Meinaatko muuten ottaa äitiyspakkauksen vai sen 140 e?
Ja mulla hormonit kanssa aiheuttaa itkuisuutta, tää tuntuu ihan hölmöltä kun ykski päivä aloin itkee kun mun poikaystävä meinas ettei pekonia saa paistaa jos sen laittaa pizzaan ja mä puolestani halusin paistaa sen
Onks sulla pahoinvointi yhtään helpottanu?

 

En ole paljon vaatteita itse ostanut kun tuntuu, että sukulaiset on hankkinut niitä jo niin paljon! Hävettää välillä kun nuoriin äiteihin muutenkin yhdistetään "omien vanhempiensa rahoilla eläminen".. Mutta kukaanpa heitä ei toisaalta ole pakottanut niitä vaatteita ostamaan, haluavat varmaan vaan osallistua
Ja äippäpakkauksen hain tänään postista! Koin hyödyllisemmäksi kun sen rahan..
Ei mulla mitään valtaisaa pahoinvointia ole onneksi ollutkaan raskauden aikana, ainut, että yövuoroja en töissä ole enää tehnyt kun pumppu ei kestä ja siitä seuraa sitten huono olo yms :s Itkuisuus ja herkkyys ei ole vielä mihinkään hävinnyt ja nyt viikkoja 27+2!
Mitens sielläpäin jaksellaan? Ootko itse miettinyt jo mitä vauvalle aiot hankkia?

 

Hei!
Pakko kommentoida, että kyllä muakin aina välillä hirvittää! Olen sinua vuoden vanhempi (päätellen nimierkkiksi päätteestä 94) ja mies on jo 28 vuotias, joten hän on nuoruutensa jo elänyt. Etenkin ahdistaa jatkokoulutuksen hakeminen, jos ei tänä keväänä tärppää niin ensi keväänä voi olla hieman eri asia lukea pienen vauvan kanssa! Mutta itse ainakin haluan uskoa, että on ihan ookoo, että välillä ahdistaa ja pelottaa

 

Itseltäni puuttuu toisen asteen koulutus kokonaan, olen ylä-asteelta päästyäni ollut vain töissä! Välillä kyl alkaaa oikein miettiä, että olis sen ja sen asian voinut tehdä lasta ennen (esim just se koulutus..) mutta oikeastaan olen ihan mahdottoman tyytyväinen ja iloinen näin!
Täällä viikkoja 36+6 ja alkaa jo kovastikin jännittää, ei kyllä enään ahdista! Varmaan ohi menevä vaihe?

 

Itse sain muutaman viikkoa sitten tietää olevani raskaana viikolla 8.. Ikää pian 17v.
Tottakai olen onnellinen. Mutta mulla myös on ristiriitaisia tunteita, tuntuu että nuoruus jää tavallaan ns. kokematta.
Nyt olen viikolla 10 ja päätimme pitää lapsen.. Asioita on tullut mietittyä paljon monelta eri kantilta, jatkan opiskelujani sitten, kun lapsen voi laittaa tarhaan, tai sitten isä jää lapsen kanssa kotiin, riippuu millainen työtilanne hänellä silloin on.
Ainoa huolenaihe on oikeastaan minun vanhemmilleni kertominen (lähitulevaisuudessa pakko) sekä isovanhemmilleni +muille sukulaisille..