Raskausajan masennusta?

  • Viestiketjun aloittaja "mmmm"
  • Ensimmäinen viesti
"mmmm"
Olen neljännellä kuulla ja jo alkuraskaudesta alkaneet kiukunpuuskat ja itkuisuudet eivät ole vieläkään hävinneet, ehkä vähentyneet mutta aika lievästi.. Onko muilla ollut mielialanvaihteluita raskauden aikana? Nythän kehon pitäisi tuottaa jotain hormonia mikä tasapainottaa ja olon pitäisi olla hyvä, joten miksi minulla menee hetkessä hermot ja itkettää syyttä? Olen kyllä välillä iloinenkin, mutta mieliala muuttuu hetkessä onnellisesta maailman surullisimmaksi ja yksinäisimmäksi ihmiseksi.. Säälittää kun mieheni joutuu mua kestämään :( Lisäks olen kokoajan huolissani ja stressaantunu vauvasta että onko kaikki oikeesti kunnossa, mikä lisää huonotuulisuutta ja itkuisuutta..
 
Odottaja täälläkin
Kai jokaiselle tuo raskaus, milloin mitenkin menee on todella yksilöllistä. Itse voin henkisesti, mitä parhaimmin ekalla kolmanneksella mutta heto toiselle kolmannekselle siirryttäessä aloin muuttua lyhytpinnaiseksi, itkuiseksi ja jopa masentuneeksi ja tätä on kestänyt ainakin tähän viimeisen kolmanneksen kynnykselle. Minulla ei ainakaan keskiraskaus ole ollut hehkeää ja auvoista, päin vastoin. Olen kuin perseeseen ammuttu karhu. Mieheni on oikeastaan ainoa, jolle en rähjää ;) Eli ei varmasti lohduta sinänsä mutta ei ne raskaudet taida mennä kuin oppikirjoissa.
 
"vieras"
Mulla ensimmäinen kolmannes menossa, ja mieliala ollut aika surkea siitä saakka kun raskauspahoinvointi alkoi. Alussa kattelin innoissani vauvanvaatteita yms, nyt en voi katsoakkaan mitään vauvoihin liittyvää kun alkaa oksettaa. En tiedä muistuttaako se liikaa pahoinvoinnista. Toivon vaan että voisin nauttia raskaudesta, ilman pahoinvointia ym vaivoja. Oksettaa, rinnat sattuu, väsyttää älyttömästi, itkettää, kiukuttaa jne.
 
Mulla alkoi selkeä masennus joskus 5.rv ja puhuin siitä neuvolassa. Itselläni aiempaa kokemusta masennuksesta joten tunnistin heti alkuoireet. Neuvolassa fiilikseni laitettiin ylläri ylläri raskauden ja hormoniheittelyiden piikkiin. No,asia jäi sikseen ja hoitamatta koska masennus oli vasta lievää.

Vauvan synnyttyä masennus jatkui,mutta neuvola laittoi "babybluesin" piikkiin joten hakeuduin itse yksityiselle. Sieltä määrättiin samat masennuslääkkeet joita olin muutamia vuosia takaperin syönyt. Siinä kohtaa kun lähdin apua tosissaan hakemaan masennus oli jo niin paha ettei mikään tuntunut enää miltään. Kuvailin oloa niin että vaikka voittaisin lotossa jättipotin olisin siltu yhtä surullinen.

Nyt vauva on 9kk,itsellä menee paremmin kun puoli vuotta sitten mutta joku psykiatri ilmeisesti pitäisi lääkehoidon tueksi löytää.

Jos tunnet olevasi masentunut,hae apua ajoissa. Tsemppiä odotukseen!
 
"J-J"
Mulla alkoi selkeä masennus joskus 5.rv ja puhuin siitä neuvolassa. Itselläni aiempaa kokemusta masennuksesta joten tunnistin heti alkuoireet. Neuvolassa fiilikseni laitettiin ylläri ylläri raskauden ja hormoniheittelyiden piikkiin. No,asia jäi sikseen ja hoitamatta koska masennus oli vasta lievää.

Vauvan synnyttyä masennus jatkui,mutta neuvola laittoi "babybluesin" piikkiin joten hakeuduin itse yksityiselle. Sieltä määrättiin samat masennuslääkkeet joita olin muutamia vuosia takaperin syönyt. Siinä kohtaa kun lähdin apua tosissaan hakemaan masennus oli jo niin paha ettei mikään tuntunut enää miltään. Kuvailin oloa niin että vaikka voittaisin lotossa jättipotin olisin siltu yhtä surullinen.

Nyt vauva on 9kk,itsellä menee paremmin kun puoli vuotta sitten mutta joku psykiatri ilmeisesti pitäisi lääkehoidon tueksi löytää.

Jos tunnet olevasi masentunut,hae apua ajoissa. Tsemppiä odotukseen!
Tämä on kuin mun tarina..paitsi itselläni 5vkoinen vauva ja aloitin lääkityksen uudelleen vasta eilen. Toivottavasti pian helpottaa..
 
Pärjäät kyllä.
Ota yhteyttä Äimä.ry:hyn, siellä on vastaavaa kokeneita äitejä, joilta saat vertaistukea. Ota yhteyttä psykologiin tai lääkäriin, mutta älä kerro mistään oireiluistasi neuvolassa.
 

Yhteistyössä