Raskaustesti oli positiivinen

Tuota noin.. Menkkani piti alkaa eilen jo mut ei alkanu. Sen sijaan oli pahoinvointia ja hetkellinen vihlaisu kävi kohdun kohdalla sekä äärettömän kipeät rinnat ja mietin et hetkinen, ei nämä kuulu tavanomaisiin oireisiini. Nukahdin kumminkin ja tänään pohdin taas kummallisia tuntemuksia enkä saanu rauhaa vaan tein testin. No positiivinenhan se oli ja nyt on pakka sekaisin. Miehellekin pikku pommin tiputin. Pääsemme sunnuntaina keskustelemaan kasvotusten kun palaan lomalta kotiin, että mitä teemme asian kanssa. Emme yhtään tiedä olemmeko edes valmiita, olen 28 vuotias ja avokki 31, molemmat työssäkäyviä ja olemme joskus puhuneet et jos tulee lapsi niin se tulee mut nyt kun asia on ajankohtainen niin molemmat hiukka hukassa.
Sitä ennen yritän miettiä mitä nyt saan syödä ja mitä en. Neuvoja?

 

P.S. anteeksi kirjoituksen sekavuus..

 

Kannattaa varmaankin lähteä pohtimaan asiaa siltä kantilta, että mikä ero lapsen tulolla tähän tilanteeseen olisi kuin että jos se saisi alkunsa suunnitellusti? Mikä ero noiden kahden tilanteen välillä olisi? Olisiko se joku merkittävä seikka? Olisiko sillä vaikutusta lapsen hankintaan?

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että vaikka sitä kuinka suunniteltiin etukäteen molempia lapsia, niin silti se kauhu ja jännitys iski alkuraskaudessa : " Onko minusta/meistä tähän? Osaanko hoitaa ja kasvattaa lapsen! Miten me pärjätään taloudellisesti? Jne.." Samaten viimeisen kolmanneksen kynnyksellä tuli myös ahdistavia ajatuksia. Mutta mun mielestä ne kasvattaa siihen vanhemmuuteen. Oma mieli on menossa kohti tuntematonta, niin kyllä se on luonnollista, että monenlaisia ajatuksia herää, vaikka raskaus olisi kuinka toivottu. Se on mielen valmistautumista tulevaan. Ja yllätysraskaus tuo tietty vielä enemmän pohdintoja, kun mieli ei ole välttämättä etukäteen valmistautunut millään tasolla isoon muutokseen elämässä, vaikka asioista olisi pikkuisen puhuttukin etukäteen.

Eli miettikää rauhassa asioita, joista ekaksi kirjoitin.

Tsemppiä!

 

Hei!
Iän puolesta olette minun mielestä ns. Ihanneikäisiä tulemaan vanhemmiksi

Teillä molemmilla vielä työpaikatkin. Jos parisuhdekin rullaa hyvin niin miksi ei?

Ei monellakaan tule sitä "oikeaa hetkeä" tai sitten vauvakuumetta tulee vain toiselle jossain vaiheessa. Kuten jo aiemmat totesi siihen kasvaa 9 kk;n aikana eikä täysin valmis ole koskaan. Lapset kasvattavat koko elämän ajan mutta ovat myös rikkaus ja suuri lahja.

Toivottavasti päädytte teille selvään ratkaisuun. Monilla vaan nykyään ei kuulosta olevan lasten saanti helppoa vaikka olisivat nuoriakin.

 

Voi olla et huolehdin nyt liikaa vaikka pitäisi kai ottaa rauhallisesti. Avokki on koko ajan enempi kallellaan että pitäisimme tämän mutta siitä täytyy keskustella ensin kunnolla.
Olemme molemmat halunneet lapsen mutta ajankohta on aina ollut auki. Minulla hirmu kuume kun ympärillä niin moni tuttu saa tai on saanut jo lapsen ihan lähiaikoina. Eikä helpota yhtään kun pyydettiin kummiksi pienelle naperolle.. Nyt vain pitäisi oottaa sunnuntaihin ja tutkia netistä mitä saan pistää suuhuni ja mitä en..

 

Varmasti mieli myllertää!! se myllertäisi vaikka kaikki olis suunniteltuakin (nim.merkillä kokemuksen syvällä rintaäänellä)
Komppaan täysin edellisiä kirjoittajia, teillä elämä vaikuttaa hyvin vakaalta. Jos nyyty nyt tulee niin olisiko se katastrofi?

Me ollaan aina tiedetty että halutaan yhteinen lapsi ja asian eteen ollaan tehty töitä 5vuotta! Ei tullut au naturel, joten jouduttiin hoitojen kautta laittamaan tämä alulle, mikä pitäis viestittää harkintaa ja kovaa halua(ei niitä hoitoja huvin vuoksi halua käydä läpi) ja silti nyt puolessa välissä heräilen öisin murehtimaan kaikkea. MUTTA se kuuluu siihen valmistautumiseen vanhemmuuteen. Mun miehellä on entuudestaan kaks lasta ja se käy silti näitä ajatuksia läpi!

Mun neuvo, unohtakaa se paniikki kun keskustelette asiasta ja pysykää realiteeteissa. Se paniikki tulee kyllä joka tapauksessa vaikka vauva olis kuinka toivottu. Mutta jos talous ja teidän suhde on vakaalla pohjalla niin kaataisko vauva nyt kaiken? Tai pystyttekö elämään asian kanssa myöhemmin jos päädytte toiseen ratkaisuun?

Teillä on useampi viikko vielä aikaa tehdä päätös.

Tuohon mitä nyt voit syödä löytyy netistä haulla raskausajan kielletyt ruuat hyvät listat. Foolihappo on nyt kriittistä saada(sikiö muodostaa hermorakennettaan seuraavien viikkojen aikana ja siihen tarvitaan tuota foolihappoa). Sitä löytyy apteekista ja hyvinvarustelluista ruokakaupoista äitiysvitamiineista.
Tuo että mietit nyt heti noita asioita viestittää mulle jo aika paljon mitä Sinä haluat asialle tehdä! ;-)

Tsemppiä päätökseen ja tulevaan!

 

Minä olen ollut sellaisessa tilanteessa että kerran unohtui ehkäisy ja tulin siitä kerrasta raskaaksi. Täysi yllätyshän se oli, mutta keskeytys ei ollut vaihtoehto. No, se raskaus ei päättynyt hyvin ja itsellänikin oli henki vaarassa. Tajusimme kuitenkin miten paljon haluamme lasta, ja uusi yritys aloitettiin luvan saatuamme. Olimme todella onnekkaita ja tulin uudelleen raskaaksi saman tien =)

Itse en näe teidän tilanteessa ongelmaa, teillä on elämän peruspalikat kunnossa. Joskus luonto vaan valitsee meidän päättämättömyytemme ohi. Onnea paljon ja tsemppiä keskusteluihin! :heart:

 

Komppaan minäkin edellisiä sen suhteen, että teillä on ihanteellinen ikä lapsen tuloon ja vakaa talous työpaikkojen osalta.

Esikoisesta kun plussasin, oltiin myös silloisen mieheni kanssa sillä kannalla, että vauva saa tulla jos on tullakseen, mutta kun se plussa siihen testiin posahti, niin paniikkihan siitä tuli.
Alku shokkia kesti muutama päivä. Kävin läpi miehen kanssa kaiken mahdollisen, koska taloudellinen tilanne ei edes ollut vakaa juuri silloin, mutta keskeytys ei tosiaankaan tullut kuuloonkaan, vaikka se kieltämättä siinä hetken paniikissa kävikin mielessä itselläni. Ajattelin ettei minusta ole tähän, en osaa enkä kykene.
Mutta silti taustalla pyöri vahvemmin, että kylläpäs kykenen ja ME kyetään.
Näitä paniikkeja iski tasaisesti pitkin odotusta, viimeisin paniikki iski päivä ennen synnytyksen käynnistystä. Se todellisuus iski, että huomenna, huomenna se vauva on sitten sylissä ja siitä on pidettävä huolta 18 vuotta...se kaikki paniikki katosi sen sileän tien kun poika viimein ojennettiin rinnan päälle.

En tahtoisi johdatella muita päätöksiensä kanssa koskaan, mutta pakko sanoa, että kuulostaa hyvinkin siltä, että olet jo päätöksesi tehnyt raskauden sallimisen osalta.
Miksikö näin ajattelen?
Halusi ottaa selvää mitä nyt saat syödä antaa jo vinkkiä siitä mitä alkupaniikin alla ajattelet asiasta.

Jutelkaa rauhassa ja tosiaan käykää läpi niitä todellisia ajatuksia ja syitä mitkä ei antaisi myöden vauvan tuloon juuri nyt, sen sijaan että pohtisitte oletteko valmiita vanhemmiksi. Oma mielipiteeni on, ettei kukaan ole valmis ensimmäisensä kohdalla, ikinä, sillä siihen kasvaa ensin odotuksen ja sittemmin lapsen kasvun myötä.

Toivon kaikkea hyvää teille!

 

Sisimmässäni huutaa pieni peikko, joka haluaisi iloita tästä mutten salli vielä näiden tuntemuksien tulla päivänvaloon. Tämä on kuitenkin ihan alussa joten en edes äidilleni uskalla mainita, hän kun on muutenkin sitä mieltä ettei minusta edes olisi äidiksi. Siinäpä minulla olisikin todistettava, että pystyisin siihen, me pystyisimme.

Yritän olla rauhassa ja esittää normaalia niin kauan kun kotona olen. Ainoastaan siihen lisäksi tietää pikkusisko johon onneksi voin luottaa kuin kiveen eikä asia kantaudu vielä kriittisen sukuni korviin.

Olen jo käyny kaikenlaisia tuntemuksia läpi, ne hirveätkin kuten jos tämä meneekin kesken, kukaan ei koskaan saa tietää siitä. Se ratkaisisi omalta osaltaan mutta en minä sitä toivo. Mitä jos itse edesautan jotenkin kesken jäämistä tiedostamatta. Ei sais ressata mutta mutta, minkäs teet. Olen pieniin päin ja erilaisia oireita pukkaa joita ei koskaan aiemmin ole ollutkaan. Hui.. Tämä on niin uutta ja jännittävää sekä samalla pelottavaa.

 

Me yritimme lasta vajaa 2 vuotta, jonka aikana tuloksena oli yksi kohdunulkoinen ennen tätä kunnon tärppiä. Vaikka lasta yritimme suht pitkään ja niin hartaasti sitä halusimme, niin aina välillä iskee se "mitä me ollaan oikein menty tekemään!!! En mä osaa!! Olenko valmis äidiksi!?" jne. Olen nyt siis puolessa välissä. Epäilykset ja ristiriitaiset tunteet kuuluvat asiaan ihan toivotussakin raskaudessa, kuten täällä onkin jo todettu.

Mielestäni kuulostat siltä, että haluaisit pitää lapsen ja mainitsit vauvakuumeestakin. Sen takia kannattaa pohtia abortin seurauksia itsellesi. Jos teet sen ns. vastoin tahtoasi saatat saada melkoiset traumat ja masentua syyllisyydentunteen alla. Mieti siis sekin kantti tarkkaan!

Syömisistä sun muista. Nyt vain syöt perusterveellisesti. Vältä kypsentämättömiä kaloja ja lihoja sekä pastöroimattomia maito- ja juustotuotteita. Älä tupakoi tai juo. Sillä pärjäät hyvin

Kovasti paljon tsemppiä!

 

Siitä syömisestä panikoinkin kun jossain listassa oli ettei inkivääriä saisi syödä ja minä eilen sitä söin kanakeiton seassa ja heti kun testin olin tehnyt ja kielletyistä ruoka-aineista luin, iski paniikki et hienoa, ihan itse sössit kohta tämänkin.

Ja kyllä, on totta että haluaisin kaiketi tämän pitää. Kovasti puheeni siihen viittaa hih hih..
Synnytys ja adoptioon anto ei kuulemma ole edes vaihtoehto, näin sanoi mies eilen puhelimessa. Eikä kuulemma keskeytyskään. Että ottia tuota, miesparka yksin kotona pohtii suuria. Ei kuulemma päiväunillakaan väsytä.

 

Mä panikoin kans noita syömisiä alussa (juuri joulun aikaa), no raakaa lihaa ja kalaa en söisi muutenkaan mutta se inkivääri, sitä on joka paikas! Mut sit ajattelin et mausteena voin käyttää kun en gramma tolkulla mitään yrttiä vedä. Pipareita taisin syödä jouluna yhden vahingos kun en muistanut kantavani pientä mukana. Mies lohdutti että perusruokaa voi syödä kunhan en polta tai ryyppää. No ikuna en ole polttanut mutta pari kertaa oon meinannut ottaa lasin viiniä ja sitten on tullut se ajatus että niin jospa en nyt kuitenkaan ottaisi kun toi Unto ei välttämättä arvostaisi masussa sitä.
Ihan relax! Maalaisjärjellä pärjäät kyllä!

 

Ei pieni määrä inkivääriä tee tuhoja! Älä murehdi! Listassa on paljon kiellettyjä asioita, mutta osa niistäkin on suosituksia.
Ite en ole ollut mikään kamalan tarkka niiden suhteen ja perus maalaisjärki on hyvästä. Esim vakuumipakatut tuotteet (kalat ym) , niitä ei suositella listeriabakteerin vuoksi.
Maksatuotteet taas sisältää A-vitamiinia, joka ei ole hyväksi.
Pastöroimattomat ja ulkomaalaiset maitotuotteet ovat myös kiellettyjä listeriabakteerin vuoksi, mutta esim kuumennettuna ne menevät.

Tuosta alkuperäisestä aiheesta:
Me yritettiin vuosi saada vauvaa aluille ja se ei siis ollut mitään "tulee jos on tullakseen", vaan ihan yrittämällä yritettiin. Pillerit lopetettuani luulin, että no ei tässä nyt montaa kuukautta mene. Monella kaverillani tärppäsi 1-2 kerrasta. No, ei se ihan niin helpolla sitte käynytkään.

Eli se mitä tällä tarkoitan on se, että jos koette, ettette nyt ole valmiita vauvaan, niin entä sitten kun sitä todella toivoisitte, haluaisitte ja yrittäisitte, mutta se ei vaan onnistu?!
Mitä jos nyt keskeyttäisit ja kävisit myöhemmin läpi tuon tunteen, että nyt haluan sen lapsen, mutta se ei sieltä tule. Katuisitko siinä tilanteessa tätä aiempaa päätöstä?
En sano, että olisi väärin keskeyttää, se on jokaisen oma asia, mutta jos teidän suhde kestää sen ja on muutenkin tukiverkostot kunnossa ja elämäntilanne sallii, niin miksei?!

Olen itse nyt rv32 eli viimesellä kolmanneksella ja hitto muaki pelottaa!! Malttamattomana odottaa, että sais pienokaisen syliin, mutta silti on ihan järkyttävä pelko, että mitä jos en osaa tai oon huono äiti?!
Pelkään, etten pysty täyttämään vauvan tarpeita tai epäonnistun. Ne on normaaleja tunteita.

Mun neuvo on, että kuuntele sun sydäntä ja mieti myös niitä ihania asioita, joita se raskaus ja vauva tuo tullessaan!

Olipas epäselvää tekstiä ja toivottavasti en kuulostanut jyrkältä
Tsemppiä!

 

Nämä päivittäin ilmenevät pahoinvoinnit on ihan kamalia. Ei niin että oksu lentäisi mutta selkeästi on etova olo. Etenki ku on syöny. Huimauski melkein joka päiväistä. Toivon kovasti ettei tämä jäisi kesken, tulisi vaikka kaikki kamalat oireet. Mitäkö tämä kertoo, no halusta pitää tämä..

 

Mulle kävi kanssa se kuuluisa vahinko, mutta minä olin jo ajatuksissa toivonut lasta jo pidemmän aikaa johtuu iästä 29v. Mies muutaman vuoden nuorempi. Miehen kanssa oltiin puhuttu että joskus halutaan lapsia, mutta ei ihan vielä. Sitten kun se siihen testiin piirtyi niin olihan se sekavaa ja ihmeellistä. Mies meni siitä ihan sekaisin, se oli aluksi sitä mieltä että se pitää poistaa päiväjärjestyksestä ja sillä hyvä ja unohtaa koko asia. Kuukauden päivät juteltiin rauhassa ja se sai miettiä kaikessa rauhassa asioitaan. Tuli kuitenki siihen tulokseen että olisihan se kiva se lapsi, kun läheisillä ystävilläkin alkaa olemaan lapsia. Nyt odotetaan jo malttamattomasti sen syntymistä.

 

Meillä mies on ollut se, joka aina halunnut lapsia ja sai minunkin mielen muuttumaan. Nyt se sitten olisi ajankohtaista.
Noh, tänään pääsemme kasvokkain juttelemaan ja ehkä saadaan selkoa asiaan. Oman kantani olen tainnu jo muodostaa niinku aiemmista viesteistä sen käsityksen saa. Mutta yksin en päätöstä voi tehdä.

 

No nyt on juteltu. Ja päätetty pitää tämä tulokas. Nyt toivotaan et kaikki menee hyvin eikä jäisi kesken. Nyt uskallan vähän iloita.

 

Mielestäni hyvä päätös! Saako nyt onnitella?
PALJON ONNEA!

Kannattaa täällä liittyä siihen oman kuun ketjuun. Sieltä saa kauheesti vertaistukea

 

Hieno juttu että saitte juteltua ja päätöksen näin nopeasti! Ja onnea päätöksenne johdosta! Nyt vain soitto neuvolaan.

Onnea raskauteen!!

 

Täällä positiivinen testi tehty 1.3. ja varmistustesti 2.3., joka myöskin positiivinen. Ensiodottaja olen, joten aivan järkyttävä stressi ja huoli koko ajan. Hankalan tilanteesta tekee vielä se, että raskausviikoista ei ole mitään tietoa. Tammikuun 2. päivä lopetin minipillerit ja menkkoja sen jälkeen ei ole tullut. Yhden negatiivisen testin tein 11.2. Ensi viikolla menen neuvolaan, jospa siellä selviää viikot tai että onhan masussa edes jotain!

 

Koska kaikki on aivan uutta niin kaikki mahdollinen mitä kehossa tapahtuu saa aikaan jännitystä mutta myös pelkoa. Pelkään keskenmenoa sillä en millään haluaisi kokea sitä. Ja tuo yksi aloitus, sääntö vai poikkeus? Kauhuissani luin jonkun mietteitä. Hui..

 

Mä luin sen aloituksen kans. Ite ajattelin asian näin että monet naiset kokevat keskenmenon ilman että tietävät olleensa raskaana. Se on arvio.

Siinä vaihees kun pääsee ekaan neuvolaan n vkolla 7-9 ja sieltä löytyy syke, käsittääkseni yli 90% pääsee loppuun. Niska-turvotusultras vkolla 12-13 jos kaikki on ok, yli 97% pääsee loppuun. Tottakai jokaises vaihees voi tapahtua jotain mut prosentit onnistumiseen on aika hyvät! Ja kun huolehtii itestään, ei oikein enempää pysty tekemään. Loppu on niin sanotusti korkeimman kädes.

 

Onko normaalia ettei raskausoireita välttämättä tule ihan joka päivä?

 

En tiedä kuinka normaalia se on niille joilla "perinteisiä" oireita on ollut mut mä en esim oo oksentanut kertaakaan, hajut ei ällöttänyt tms. Mä jouduin netistä tarkistamaan usein kun tuli epänormaali tilanne että kuuluiko se raskauteen vai onko jotain mistä pitäis huolestua, esim sydämentykytys. Rintojen arkuus ihan alus ja kova väsymys oli ainoat mitkä tiesin varmasti liittää raskauteen heti. Jos en olisi tiennyt odottaa positiivista tulosta ja kierto olis ollu normaalisti epämääräinen olisin varmaan porskuttanut monta viikkoa ennen kuin olisin mitään alkanut edes epäillä!

 

Mulla on lähes päivittäin pahoinvointia vaikka koitan estää sitä syömällä tarpeeksi usein. Huimaa joskus ja vatsaa nipistää sekä ummetusta saattaa olla. Tänään ei ole ollu oikein mitään, nipistelyä nyt hetki sitten oli.