Raskausuutisen kertominen?

Hei!

Tilanteemme on se, että sain viikko sitten tietää olevani raskaana. Minulle lapsi on neljäs ja miehelleni viides. Yhteisiä on meillä ennestään kaksi... Mieheni on kuitenkin sanonut ettei ehkä haluaisi lisää lapsia. Itselleni lapsi on ihan toivottu, vaikkakaan en osaanut häntä odottaa juuri nyt.

Meillä on ollut vähän vaikea vuosi takana ja pariterapiassa käyneet jo muutaman kuukauden. Asiat lähteneet pikku hiljaa parantumaan kun vaan tarpeeksi tahtoa on ollut. Mieheni ollut tosi haluton ja seksiä ollut nyt kahdesti puolen vuoden aikana, mikä on paljon nyky mittapuulla! Sen vuoksi emme ole ehkäisyä käyttäneet kun ei ole seksiäkään ollut. Ja niinä kahtena kertana kun mies on vihdoin innostunut edes viideksi minuutiksi en ole halunnut pilata tunnelmaa kumeja kyselemällä.

Nyt kuitenkaan en ole uskaltanut miehelle kertoa... Kuinka muut äidit oletteko pelänneet miehen reaktiota niin ettette ole uskaltaneet kertoa? Mietin että odottaisin sinne rv 12 ultraan ja sitten kertoisin... Vai mitä teen. Viikkoja on 5-7, en ole laittanut menkkoja muistiin nyt kun emme ole lapsia yrittäneet..

Eikä lapsiuutinen varmasti perhettämme hajota tai muuta, mutta ehkä pelkään sitä että mies ei osaisi heti välittää lapsesta...

 

varmasti kummallekin lapsi ok. koska ei ole ehkäisyä käytetty. itse kertoisin kyllä heti.

 

Kerro nyt vaan heti. Mies voi ajatella, että olet pimittänyt tietoa,jos kerrot vasta ultran jälkeen rv 12.

 

Mitenkä sitä kertoisi? Aina ennen tehty yhdessä testit ja kaikki alusta alkaen... Ei kai sitä voi noin vain päivällispöydässäkään töksäyttää?

 

Mun mielestä tuollainen jälkikasvu asia pitää kertoa, tykkää uutisesta tai ei. On kuitenkin sen verran iso asia, että ansaitsee tietää joka tapauksessa. Kakista ulos vain Mitäpä se siihen voi tehdä tai sanoa.

 

Mä oon 3 krt vaan töksäyttänyt. Kahdesti puhelimessa (mies oli koulussa, toisella kerralla töissä) ja kerran kotisohvalla.
2 krt uutinen on ollut iloinen, kerran jotain muuta, mutta muuttui iloksi nopsaan.

Ja todellakin oon kertonut heti. Ei niin isoa asiaa sovi puolisolta viikkotolkulla pimittää.

 

Meillä kävi myös vahinko.
Itse tein testin vähän varmuuden vuoksi, lähinnä oman mielenrauhan vuoksi. Siksi en pyytänyt miestä mukaan tai kertonut mitään, kun en uskonut raskauteen.
Yllätykseksi testi olikin positiivinen.

Pari tuntia kärvistelin ja sitten töksäytin sen miehelle.
Sanoin, etyä pudotan nyt pommin: olen raskaana.
Sen jälkeen kerroin, että tein teston lähinnä rauhoittaaksrni itseni, enkä uskonut tuloksen olevan plussa. Siksi tein testin yksin.

Meillä minä olin järkyttynyt tuloksesta, mies onnensa kukkuloilla.
Ennestään yksi lapsi.

 

Tilanne oli meillä eri koska lapsi oli erittäin toivottu. En kuitenkaan keksinyt miten olisin kertonut joten annoin miehelleni positiivisen raskaustestin käteen enkä sanonut mitään

 

Musta toimit epäreilusti, jos kerrot miehellesi vasta rv 12 jälkeen. Ei noin isoa asiaa voi toiselta pimittää. Voi kääntyä sua vastaan, mies miettii, mitä kaikkea muuta häneltä pimitetään.

 

Kerro nyt pian, älä venytä ultraan saakka. Noin äkkiseltäänkin ajateltuna uskoisin puolison tuntevan itsensä melko loukatuksi tietäessään, että olet salannut asiaa viikkoja.

Meidän kolmas lapsi tuli ihan yllätyksenä (sitten kun oltiin jo todettu, ettei meille sitten tule enää lapsia enempää ja oltiin ihan tyytyväisiä tilanteeseen). Tein testin kun tunsin oloni oudoksi, kuukautiset olivat varmaan pari viikkoa myöhässä. Pari päivää panikoin yksikseni asian kanssa, en saanut puhuttua miehen kanssa. Olin itse lopulta ihan hermona, mietin ikääni ja kaikkea mahdollista epäolennaista. Kun sain kerrottua ollen itse lähinnä huolesta sekaisin, oli mies onnensa kukkuloilla. Mulla meni vielä jonkin aikaakin, ennen kuin osasin olla onnellinen .

 

Hei!

Kiitos kovasti vaan vastanneille, mutta olen tainnut saada vastauksia ainoastaan sellaisilta joilla ei ole omakohtaista kokemusta tälläisestä tilanteesta, joissa toinen on ollut sitä mieltä että lapsiluku on täynnä.

En ole vielä kertonut, mutta soitin neuvolaan ja sain ajan, jonka merkitsin yhteiseen perhekalenteriimme. Ja tämähän on niin alussa, että pikkuinen saattaa pudota kyydistä koska vain. Minä en todella ole niitä äitejä, jotka kuvittelevat raskautensa etenevän loppuun saakka ihan oletuksena... Jos vauva tipahtaakin kyydistä tässä muutaman viikon sisään niin olisi toisaalta ikävä jos mies ei olisi innostunut heti alkuun eikä näin osaisi ehkä surrakaan sitten sitä. Kuinka paljon se loukkaisi minua?

Ei mies ikinä ole riemusta kiljunut ja yhden kerran totesi vain että "aijaa" ja käveli pois. Jotenkin pelkään että reaktio olisi vastaavanlainen ja sitten se seuraisi minua koko odotuksen niinkuin viimeksi. Mies rakastaa kyllä lapsiaan kovasti ja on hyvä isä, mutta minä kuitenkin olen se joka olen raskaana ja minun tunteet on ne jotka tulisi ottaa huomioon...

 

Kannattaa se kertoa. Ainakin tiedät missä mennään. Itse olen kokenut sen asenteen jonka takia jouduin käytännössä "yksin" odottamaan kolmannen lapsen. Kyllä se isänrakkaus sieltä tuli kun lapsi oli syntynyt mutta ikinä en unohda miten tylysti minua kohteli tuon odotuksen ajan....

 

Meillä oli ensimmäinen odotus juuri sellainen kamala. Hän ei missään vaiheessa ollut mukana ja kohteli minua todella tylysti ja ikävästi. Seuraava odotus meni jo paljon paremmin ja mies oli kasvanut ymmärtämään kuinka tärkeää tuki silloin on, tosin se varmasti johtui siitä että ensimmäinen vauvamme kuoli... Kai sitä vaan pelkää olevansa yksin onnensa kanssa. Ja jos toinen ei olisikaan onnellinen niin se veisi myös minun onnestani ison palan pois. Haluan että lapset tuntee olevansa rakastettuja ja toivottuja niin kohdun ulkopuolella kuin sisäpuolella. Stressihormoni kuitenkin siirtyy myös lapseen ja saattaa aiheuttaa monenlaista vahinkoa. Olisi siis parempi ettei tarvitsisi olla surullinen tai stressaantunut..

Pakko minun on tällä viikolla kertoa... Kai sitä keksii jonkun tavan. Jos vaikka lähettäisi kirjeen! Voisi siihen samalla kirjoittaa kuinka tärkeää oikeanlainen reaktio olisi...

 

Kyllä tuo pitää heti kertoa, oli tilanne mikä tahansa. Luottamus menee jos noin isoa tietoa pimittää, meillä ainakin kävisi niin.

Meidän toinen lapsi tuli hieman yllättäen, en ollut puhunut epäilyksestäni miehelle mitään mutta kun sain plussatikun käteeni laitoin heti miehelle töihin tekstiviestin että soittaa asap. Pelkäsin reaktiota, kun toisesta lapsesta oli kyllä keskusteltu, itse halusin toisen mutta mies ei ollut innostunut ollenkaan. Plussauutisen kuullessaan oli kuitenkin todella onnellinen.