vierailija
heinäsirkat, madot ja muut koppiaiset, älkää nyt niitäkin syökö ahneet ituhipit vipatkaa niille jotka tarvii
vierailija
"Niin paljon ravintoaineita, että sitä voisi luonnehtia ihmeeksi" – tämä ruoka lentää roskiin, vaikka se voisi olla ratkaisu nälänhätään
Lifestyle > Makuja Julkaistu 22.10.2017 17:05
Bangladeshilainen mies myi jakkihedelmiä vuonna 2013. Shutterstock
Järkälemäinen ravintoainepommi voisi ruokkia miljoonat aliravitsemuksesta kärsivät intialaiset, ellei jakkihedelmää kohtaan olisi kansallista asenneongelmaa.
Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa yleisesti kasvava intianleipäpuu on satoisa kasvi, joka tuottaa suuria, 4-45 kilogrammaa painavia jakkihedelmiä. Runsasenergisen ja C-vitamiinipitoisen hedelmän siemenet sisältävät runsaasti proteiinia, kaliumia, kalsiumia ja rautaa, jotka ovat kaikki tärkeitä ihmisen kasvun turvaavia ravintoaineita.
– Jakkihedelmässä on niin paljon ravintoaineita ja energiaa, että sitä voisi luonnehtia ihmeeksi. Yksi hedelmä voi tarjota aterian koko perheelle, kertoi University of Agriculture Science -yliopiston tutkija Shyamala ReddyThe Guardianille.
Syy jakkihedelmän ruokaisuuteen piilee koon ja ravintoaineiden lisäksi moninaisissa valmistustavoissa. Kypsää hedelmää voi syödä sellaisenaan ja vielä raakaa käyttää perunan tapaan. Kaakkois-Aasiassa jakkihedelmää käytetään niin curry-ruoissa, wokeissa ja sipseissä kuin mehuissa, jäätelöissä ja leivontajauhoissakin – viimeksi mainittua varten hedelmän siemenet kuivataan ja jauhetaan.
Helposti kasvatettava intianleipäpuu voisi olla ratkaisu ilmastonmuutoksen aiheuttamaan vehnän ja maissin tapaisten viljojen heikentyneisiin viljelymahdollisuuksiin. Intianleipäpuu nimittäin kestää hyvin lämpöä, tuhoeläimiä sekä tauteja.
"Köyhän miehen hedelmää" ei haluta viljellä
Bangladeshissa intianleipäpuita kasvatetaan yleisesti, ja siitä onkin viljelijälleen moninaista hyötyä. Sen lehdistä saa eläinten rehua, kuoresta väriainetta ja rungosta polttopuita, minkä lisäksi puun erittämä tahmainen neste ajaa asiansa liimana.
Vaikka jakkihedelmä on Bangladeshissa suosittu syötävä, naapurimaa Intiassa sillä on köyhän miehen ruoan leima. Stigmasta olisi kuitenkin hyvä päästä eroon, sillä jakkihedelmä voisi olla ratkaisu maan miljoonien ihmisten kärsimään aliravitsemukseen. Intianleipäpuu on satoisa kasvi, joka tuottaa jopa 150 jättimäistä hedelmää vuodessa.
Hedelmäsadosta leijonanosa roskiin
Jakkihedelmän heikkous on sen lyhyt säilyvyys. Sadonkorjuun jälkeen jakkihedelmät tulisikin syödä parin viikon sisällä tai säilöä. Tämä on stigman lisäksi toinen syy sille, miksi Intiassa intianleipäpuiden tuottamasta sadosta jopa 75 prosenttia päätyy suoraan jätteeksi.
Syömäkelpoisen ruoan mätäneminen sijoilleen on köyhyyden kurittamassa maassa kyseenalaista sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Yksi intianleipäpuu voisi tuottaa intialaiselle maanviljelijälle puolet tämän keskimääräisistä kuukausituloista.
Lännemmässä jakkihedelmä on edelleen melko huonosti tunnettu ruoka-aine. Se on kuitenkin onnistunut raivaamaan tietään vegaanien ja vegetaristien lautasille – osaksi sen vuoksi, että muutaman tunnin kypsennyksen jälkeen jakkihedelmän maku muistuttaa revittyä possua.
Lähde: The Independent, The Guardian
Lifestyle > Makuja Julkaistu 22.10.2017 17:05
Bangladeshilainen mies myi jakkihedelmiä vuonna 2013. Shutterstock
Järkälemäinen ravintoainepommi voisi ruokkia miljoonat aliravitsemuksesta kärsivät intialaiset, ellei jakkihedelmää kohtaan olisi kansallista asenneongelmaa.
Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa yleisesti kasvava intianleipäpuu on satoisa kasvi, joka tuottaa suuria, 4-45 kilogrammaa painavia jakkihedelmiä. Runsasenergisen ja C-vitamiinipitoisen hedelmän siemenet sisältävät runsaasti proteiinia, kaliumia, kalsiumia ja rautaa, jotka ovat kaikki tärkeitä ihmisen kasvun turvaavia ravintoaineita.
– Jakkihedelmässä on niin paljon ravintoaineita ja energiaa, että sitä voisi luonnehtia ihmeeksi. Yksi hedelmä voi tarjota aterian koko perheelle, kertoi University of Agriculture Science -yliopiston tutkija Shyamala ReddyThe Guardianille.
Syy jakkihedelmän ruokaisuuteen piilee koon ja ravintoaineiden lisäksi moninaisissa valmistustavoissa. Kypsää hedelmää voi syödä sellaisenaan ja vielä raakaa käyttää perunan tapaan. Kaakkois-Aasiassa jakkihedelmää käytetään niin curry-ruoissa, wokeissa ja sipseissä kuin mehuissa, jäätelöissä ja leivontajauhoissakin – viimeksi mainittua varten hedelmän siemenet kuivataan ja jauhetaan.
Helposti kasvatettava intianleipäpuu voisi olla ratkaisu ilmastonmuutoksen aiheuttamaan vehnän ja maissin tapaisten viljojen heikentyneisiin viljelymahdollisuuksiin. Intianleipäpuu nimittäin kestää hyvin lämpöä, tuhoeläimiä sekä tauteja.
"Köyhän miehen hedelmää" ei haluta viljellä
Bangladeshissa intianleipäpuita kasvatetaan yleisesti, ja siitä onkin viljelijälleen moninaista hyötyä. Sen lehdistä saa eläinten rehua, kuoresta väriainetta ja rungosta polttopuita, minkä lisäksi puun erittämä tahmainen neste ajaa asiansa liimana.
Vaikka jakkihedelmä on Bangladeshissa suosittu syötävä, naapurimaa Intiassa sillä on köyhän miehen ruoan leima. Stigmasta olisi kuitenkin hyvä päästä eroon, sillä jakkihedelmä voisi olla ratkaisu maan miljoonien ihmisten kärsimään aliravitsemukseen. Intianleipäpuu on satoisa kasvi, joka tuottaa jopa 150 jättimäistä hedelmää vuodessa.
Hedelmäsadosta leijonanosa roskiin
Jakkihedelmän heikkous on sen lyhyt säilyvyys. Sadonkorjuun jälkeen jakkihedelmät tulisikin syödä parin viikon sisällä tai säilöä. Tämä on stigman lisäksi toinen syy sille, miksi Intiassa intianleipäpuiden tuottamasta sadosta jopa 75 prosenttia päätyy suoraan jätteeksi.
Syömäkelpoisen ruoan mätäneminen sijoilleen on köyhyyden kurittamassa maassa kyseenalaista sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Yksi intianleipäpuu voisi tuottaa intialaiselle maanviljelijälle puolet tämän keskimääräisistä kuukausituloista.
Lännemmässä jakkihedelmä on edelleen melko huonosti tunnettu ruoka-aine. Se on kuitenkin onnistunut raivaamaan tietään vegaanien ja vegetaristien lautasille – osaksi sen vuoksi, että muutaman tunnin kypsennyksen jälkeen jakkihedelmän maku muistuttaa revittyä possua.
Lähde: The Independent, The Guardian
vierailija
Kanoillehan ne ovat parasta ravintoa - olleet aina! Mutta tietty kansanosa maksaa paremmasta ruoasta hyvän hinnan eikä sitä riitä kaikille. Nyt hyvää menee roskiin ihan siksi vaan, että ihmisillä ei ole RAHAA. Ruokaahan riittää, mutta se täytyisi saada ilmaiseksi lautasella - ja sekin niin, ettei oma keittiö sotkeennu
Toinen esimerkki: meidän kulttuurissa on asuntoja, joissa on sauna vain siksi, että se lisää asunnon jälleenmyyntiarvoa - siis sitä ei käytetä saunomiseen ollenkaan