reilu 2 vuotiaan yölliset hulinat

Kuuluuko ikään..poika nukkunut vauvaajan jälkeen hyvin mutta nykyään on välillä yöllä pitkiä aikoja hereillä ja äkäinen ja itkeekin usein.Mitään suuria muutoksia ei ole tapahtunut ja samat iltarutiinitkin. Hän ei nuku päiväunia.Lopetti noin 1 vuotiaana Olen hoitovapaalla ja hänellä on 8 vuotias sisko :heart: joten ohjlemaa,toimintaa ja huomiota sisältyy päivii ja ruoka maistuu myös hyvin.

 

täällä samaa ongelmaa 2vuotiaan kanssa. Ei tosin valo öisin, mutta heräilee/itkeskelee, vaatii vierelle.
Oon päätellyt että pakosti johtuu mielikuvituksen kehittymisestä ja pimeän pelosta jne.. :/ rankkaa aikaa :hug:

 

Mielikuvitus tosiaan tuossa iässä vilkastuu, lapsi herää uniinsa ja osaa myös pelätä. Siksi moni 2 vuoden tienoilla alkaa nukkumaan levottomasti, itkeekin ja saattaa olla jopa kauhuissaan heräillessään.

Normaalia siis.

 

Heips!!

Täällä aivan samaa 2 vuotiaan pojan kanssa.

Yölliset heräilyt on kunnon itku-parku-raivari huutoa ja viereen änkee välillä väkisin. Vajaa vuosi sitten yritimme laittaa poikaa nukkumaan omaan huoneeseen, mutta siitä ei tullut mitään...laitoimme jopa esikon (10v) nukkumaan hänen kanssaan, mutta ei auttanut. Huudot vain jatkuivat ja mietimme päämme puhki, että mikä voi olla pielessä. Illat on mennyt melkein aina samanlailla tähän päivään asti, joten tulimme siihen tulokseen, että se on tuo mielikuvitus mikä poikaa huudattaa. Huutojen takia kuopuksemme (09/09) on laitettu nukkumaan jo omaan huoneeseen, sillä itkukohtausten takia hän on joutunut heräilemään ylimääräistä ja välillä jopa virkistynyt liikaa Toivottavasti tämä vaihe on joskus ohi, verottaa niin paljon yöunia, varsinkin mieheltäni joka herää viideltä töihin silmät ristissä.

 

Meillä on muuttunu yhdessä hujauksessa kaikki. Tai pienestä asti on ollu herkkä kaveri unien kanssa, heräilly aika paljon johtuen vauva-iän refluksista ja allergioista. Jotenki sitä tottui siihenkin, että pätkittäin on nukuttu.

Nukahtanu on iltaunilleen aina hyvin, mut nyt on ihan sekopäistä touhua ollu reilu pari viikkoa. Ottaa pari tuntia aikaa ennen ku nukahtaa. Ihan sama, onko vierellä, omillaan tai ihan missä vaan. Päikkäreille kyl nukahtaa niinku ennenkin, noin vartissa. Ollaan ihan ihmeissämme, että mikä tämän tekee yhtäkkiä. Onko sit joku kehityksen vaihe tai mikä. Korvatkin kävin jo näyttämässä ku tuntuu et joku sitä nukahtamista häirittis.
Aika rasittavaa, kun oli niin tottunu että hyvin nukahtaa yöunilleen. Nyt kaikki muu kiinnostaa, järjestelyt ei oo muuttunu meillä mitenkään.
Ihan silmät ristissä tunnin päästä tai jo oikeestaan ekan vartin päästä. Uni aivan lähellä, mut sit taas alkaa höpötys, itekseen nauraminen tai jotain muuta. Vaikka ite olis sen pari tuntii aivan hiljaa, välillä vaan sanon että nyt nukutaan niin ei. Poika rämpyttää vaikka sitten kalsareittensa kuminauhaa ja nauraa räkättää itselleen kun osaa noin hienosti...itteä ei pahemmin naurata siinä sit enää.
Mitäpä sen väliä muuten, mutta mies menee aamulla kuudeksi töihin nii sais rauhottuminen tapahtua kyllä helpommin.
Ennen on tosiaan ilta kasilta menty sänkyyn ja korkeintaan 20 minsaa nii sitkeesti nukuttu.

Huhhuh hui sentään, miten voi muuttua aivan yhtäkkiä tämä nukahtaminen tämmöseksi. Eikä ole siis karkailemassa minnekään, köllii kyllä ihan mielellään mut yhtäkkiä ku näyttää että takuulla nukahtaa nii alkaa nauraminen, laulaminen tai sanojen hakeminen. Voiko tosiaan olla, että pääkoppa käy oppimisen suhteen niin kierroksilla että nukahtaminen vaikeutuu.
Me ollaan meinaan aika väsyjä tähän tilanteeseen. Jotenki ehtooste jo alkaa jännittää iteksee sitä iltaa, että jaahas..kohta mennää pariksi tuntia odottelemaan nukahtamista. Ja tosiaa, rauhallinen on ilta niinku ennenkin.

Pitäsköhän koittaa vaan jättää ne päikkärit pois? Tuntuu hassulta kun on noin pieni. Jos illat ei mee känkkäränkäksi vaikka jättää pois päikkärit niin ei sitten varmaan niitä enää tarvitse? Kolmisen viikkoa sit jäi päikkärit välistä ekan kerran niin nukahtihan tuo poju kuudelta murot suuhun.

Öisinkin on nyt heräillyt, että nousee pystyyn ihan unessa selkeesti ja huutelee tekevänsä jotain. Välillä muka etsii jotain esinettä tai on tekevinään jotain mitä päivällä on tehnyt.

Huh mitä hulinaa!