Riita vauvan nimestä.

Eli miehemme kanssa halutaan lapsellemme ihan erilaiset nimet. En voisi kuvitellakaan että antaisin lapselleni sellaisen nimen kuin mies haluaa Sekä päinvastoin, mies ei missään nimessä halua antaa sellaista nimeä kuin minä haluan. Ja tuntuu, ettei sellaista nimeä löydy, joka kummallekin sopisi.

Miten muissa perheissä selvitetty nämä nimiasiat?

 

Viime kädessä äiti päättää.

 

Viime kädessä äiti päättää.

HÄ???????????????????

Tottakai pitää löytää sellainen nimi josta kumpikin tykkää.

 

On uusia nimiä, vanhoja nimiä, tavis nimiä, erikoisia nimiä, ulkomaalaisia nimiä.. valitkaa eka yhdessä kompromissi noista ja sitten katotte jonkun nimen.. tai jotta ekaksi nimeksi sun valinta ja toiseksi nimeksi miehen valinta. sit päin vastoin toisen kohdalla.

 

meillä meni niin että iskälle kelpas kaikki, eli melkeinpä se meni niin että äiti päätti, mutta kuitenkin siitä yhdessä juteltiin...

 

Viime kädessä äiti päättää.

HÄ???????????????????

Tottakai pitää löytää sellainen nimi josta kumpikin tykkää.

Njoo, xx taisi viitata lakiin.

 

Viime kädessä äiti päättää.

HÄ???????????????????

Tottakai pitää löytää sellainen nimi josta kumpikin tykkää.

Siis jos ihan riitelemään ruvetaan. Jos mihinkään lopputulokseen ei kertakaikkiaan päästä.

 

Isä päättää lopulta, mutta äidin mielipide painaa enemmän

 

No me tehtiin molemmat kalenteri kädessä lista niistä nimistä, joita voitaisiin edes ajatella tytön nimeksi. Meillä oli ongelmana se, että isä olisi halunnut antaa lapsellemme nimeki oman ikäkautemme nimen (Johanna, Jaana, Maarit) ja minä "nykyaikaisen" nimen. Näkemykset eivät kohdanneet ollenkaan. Lopulta sitten löytyi nimi, joka ei ollut kummallekaan mikään suosikki, mutta kompromissi, jonka kumpikin hyväksyi. Olisi tietty ollut ihana saada lapselle nimi, joka olisi omasta mielestä ollut juuri se superihana, mutta minkäs teet kun lapsella on kaksi vanhempaa Niin ja sitten voihan sen oman suosikin yrittää saada toiseksi nimeksi...Mun suosikki on meillä tytön kolmantena nimenä...

 

Viime kädessä äiti päättää.

Tällaista kommenttia mä en hyväksy lainkaan.. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen niin arpokaa nimi vaikka. Äiti ei kuitenkaan yksistään päätä yhdestäkään lapsen asiasta yksin! lapsi on molenpien, omistussuhde 50/50 ja niin kauan kun molemmilla on huoltajuus myös molemmilla on päätösvalta KAIKISSA asioissa.

 

Me tehtiin esikoista oottaessa molemmat lista nimistä, jotka tuntu kivoilta ja niitä sitten vertailtiin ja pyöriteltiin yhdessä. En kyllä ees muista, miten se lopullinen etunimi päätettiin, oisinkohan minä sen heittänyt ilmaan (ei ollut mikään mitä oisin aiemmin miettinyt) ja miehestäkin se kuulosti hyvältä. Molemmat sai sanoa ei toisen ehdotuksille, kyllä se vaan ois hyvä yhdessä päättää, ettei sitten jälkikäteen tule moisesta kränää.

Ja jospa ei ihan lakitupaan asti mentäs, niin molemmat yhtä lailla lapsensa nimen päättää, jos yhdessä lasta odottavat ja sen synnyttyä kasvattavat =)

 

Viime kädessä äiti päättää.

Tällaista kommenttia mä en hyväksy lainkaan.. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen niin arpokaa nimi vaikka. Äiti ei kuitenkaan yksistään päätä yhdestäkään lapsen asiasta yksin! lapsi on molenpien, omistussuhde 50/50 ja niin kauan kun molemmilla on huoltajuus myös molemmilla on päätösvalta KAIKISSA asioissa.

Mutta niin vaan sanoo laki, hyväksyit tai et.

 

Viime kädessä äiti päättää.

Tällaista kommenttia mä en hyväksy lainkaan.. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen niin arpokaa nimi vaikka. Äiti ei kuitenkaan yksistään päätä yhdestäkään lapsen asiasta yksin! lapsi on molenpien, omistussuhde 50/50 ja niin kauan kun molemmilla on huoltajuus myös molemmilla on päätösvalta KAIKISSA asioissa.

No, niin teidän perheessä.

Meillä taas MINÄ olen tätä lasta 9 kk kantanut ja kärvistellyt kaikkien mahdollisten vaivojen kourissa ja edessä vielä synnytys. Tällä aikaa isä heilunut turuilla ja toreilla, mennyt ja tullut. (ei, nyt en kaipa saarnaa siitä kenen kanssa olen lapsen tehnyt) eikä ole ollut kiinnostusta muutenkaan vauvan asioihin. Sen jälkeen päätösvalta asiasta on tasan minulla. PISTE.

 

No me tehtiin molemmat kalenteri kädessä lista niistä nimistä, joita voitaisiin edes ajatella tytön nimeksi. Meillä oli ongelmana se, että isä olisi halunnut antaa lapsellemme nimeki oman ikäkautemme nimen (Johanna, Jaana, Maarit) ja minä "nykyaikaisen" nimen. Näkemykset eivät kohdanneet ollenkaan. Lopulta sitten löytyi nimi, joka ei ollut kummallekaan mikään suosikki, mutta kompromissi, jonka kumpikin hyväksyi. Olisi tietty ollut ihana saada lapselle nimi, joka olisi omasta mielestä ollut juuri se superihana, mutta minkäs teet kun lapsella on kaksi vanhempaa Niin ja sitten voihan sen oman suosikin yrittää saada toiseksi nimeksi...Mun suosikki on meillä tytön kolmantena nimenä...

Miehesi nimivalinta olisi ollut hieno ja erikoinen näidän Aadojen ja Venlojen joukossa. En ole koskaan ymmärtänyt mikä ihmisiä viehttää tusinanimissä. Oman lapseni kavereista löytyy monta Venlaa, Saraa ja Peppiä. Itse en todellakaan antaisi sellaista nimeä, jos nyt pitäisi nimi valita.

 

Teette nimilistat, molemmat laittaa 3 suosikkinimeään paperille ja katotte, löytyiskö kompromissia. Jos ei, niin pistätte molempien suosikkinimet hattuun ja arvotte. Hävinnyt saa päättää seuraavan muksun nimen.

 

meillä päätettiin ekan ja tokan nimet niin, että kumpikin valitsi 10 nimeä joista toinen otti 5 nimeä mitä ei missään nimessä halunnut pois ja lopuista nimistä päätettiin vauvalle nimi.
Kummallekkin sattui tulemaan nimi isän listasta joten kun kolmas syntyi kysyin mieheltä sopiiko, että minä annan nimen vauvalle. isälle se sopi, silti annoin kaksi vaihtoehtoa joista mies sai valita.

mielestäni teidän täytyy etsiä lisää, jotta pääsette molemmille sopivaan nimeen. tai esim. sopia, että sinä annat tälle ja isä seuraavalle jos semmoista joskus tulee. tai sitten viime kädessä arpoa ja tyytyä siihen mikä voittaa.
tai sitten kokeilla tuota meidän konstia.

 

Teette nimilistat, molemmat laittaa 3 suosikkinimeään paperille ja katotte, löytyiskö kompromissia. Jos ei, niin pistätte molempien suosikkinimet hattuun ja arvotte. Hävinnyt saa päättää seuraavan muksun nimen.

näin meillä tehtiin, tehty jo kolme kertaa

 

No me tehtiin molemmat kalenteri kädessä lista niistä nimistä, joita voitaisiin edes ajatella tytön nimeksi. Meillä oli ongelmana se, että isä olisi halunnut antaa lapsellemme nimeki oman ikäkautemme nimen (Johanna, Jaana, Maarit) ja minä "nykyaikaisen" nimen. Näkemykset eivät kohdanneet ollenkaan. Lopulta sitten löytyi nimi, joka ei ollut kummallekaan mikään suosikki, mutta kompromissi, jonka kumpikin hyväksyi. Olisi tietty ollut ihana saada lapselle nimi, joka olisi omasta mielestä ollut juuri se superihana, mutta minkäs teet kun lapsella on kaksi vanhempaa Niin ja sitten voihan sen oman suosikin yrittää saada toiseksi nimeksi...Mun suosikki on meillä tytön kolmantena nimenä...

Miehesi nimivalinta olisi ollut hieno ja erikoinen näidän Aadojen ja Venlojen joukossa. En ole koskaan ymmärtänyt mikä ihmisiä viehttää tusinanimissä. Oman lapseni kavereista löytyy monta Venlaa, Saraa ja Peppiä. Itse en todellakaan antaisi sellaista nimeä, jos nyt pitäisi nimi valita.

Noin minäkin ajattelin, mutta poika sai siltikin tusinanimen. Jos joskus saamme tytön, nimi on jo valmiina ja minä olen sen päättänyt =)

 

Viime kädessä äiti päättää.

Tällaista kommenttia mä en hyväksy lainkaan.. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen niin arpokaa nimi vaikka. Äiti ei kuitenkaan yksistään päätä yhdestäkään lapsen asiasta yksin! lapsi on molenpien, omistussuhde 50/50 ja niin kauan kun molemmilla on huoltajuus myös molemmilla on päätösvalta KAIKISSA asioissa.

Mutta niin vaan sanoo laki, hyväksyit tai et.

Ei tämä kyllä näin mene. Jos on yhteishuoltajuus ja lapset eivät saa päätettyä nimestä, niin äiti ei ole minkään nimilain perusteella erityisasemassa.

 

Viime kädessä äiti päättää.

Tällaista kommenttia mä en hyväksy lainkaan.. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen niin arpokaa nimi vaikka. Äiti ei kuitenkaan yksistään päätä yhdestäkään lapsen asiasta yksin! lapsi on molenpien, omistussuhde 50/50 ja niin kauan kun molemmilla on huoltajuus myös molemmilla on päätösvalta KAIKISSA asioissa.

Mutta niin vaan sanoo laki, hyväksyit tai et.

Ei tämä kyllä näin mene. Jos on yhteishuoltajuus ja lapset eivät saa päätettyä nimestä, niin äiti ei ole minkään nimilain perusteella erityisasemassa.

Jos kävisi niin, että vanhemmat molemmat kieltäytyvät antamasta nimeä (mitä ei ole tapahtunut tietääkseni), viranomaiset voivat lopulta päättää nimen. Tällaista ei siis ole tapahtunut, mutta viime kädessä voisi käydä näinkin.

 

Viime kädessä äiti päättää.

Tällaista kommenttia mä en hyväksy lainkaan.. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen niin arpokaa nimi vaikka. Äiti ei kuitenkaan yksistään päätä yhdestäkään lapsen asiasta yksin! lapsi on molenpien, omistussuhde 50/50 ja niin kauan kun molemmilla on huoltajuus myös molemmilla on päätösvalta KAIKISSA asioissa.

Mutta niin vaan sanoo laki, hyväksyit tai et.

Ei tämä kyllä näin mene. Jos on yhteishuoltajuus ja lapset eivät saa päätettyä nimestä, niin äiti ei ole minkään nimilain perusteella erityisasemassa.

siis vanhemmat, ei lapset. Pistetään typot kuumuuden piikkiin.

 

Meillä vähän kinattiin nimestä, mutta loppujen lopuks isäntä sen päätti, on kuitenkin esikoinen ja poika, joten annoin miehen päättää.

 

onkohan olemassa perhettä, jossa yksinkertaisesti ei vaan päästä sopuun nimestä? mitähän sillon tehään? vedetään hatusta arpomalla yksi nimi ja siinä se :/ kai siihenkin tottuis, mutta ei olis varmaan kovin kiva vaihtoehto...

 

meillä oli kans ihan toivotonta tän viimeisen tytön nimen keksimisessä. Tehtiin niin, että molemmat laitto paperille 10 nimeä ja siitä sit lähdeettii karsii. Loppujen lopuks tuli sitten miehen keksimä nimi, jota en kyllä ois koskaan ite ehdottanu. Mä sain keksiä sitte toisen nimen.

 

juu listan tekoon. Kumpikin valitsee useita nimiä, joista pitää. sitten vaihdatte listoja ja alatte ruotia toistenne listoista inhokit pois. jotain jäänee, mistä voitte alkaa neuvottelemaan.